Hän siis ite poisti avauksensa. Tuli kertomaan "ainoasta oikeasta SEURAKUNTAOPISTA" - näin uskotaan. Saanko silti kysyä Biblia 1776:ta miksi poistit avauksesi? Ilmoitit kysymykseni jälkeen, että joudut tässä kohtaa jälkikristityn tielle, jos alat vastaamaan kysymyksiini ja sanoit lopettavasi keskustelun. Tämän jälkeen nimimerkki Trim Cat esitti sinulle joukon kiperiä kysymyksiä, joista hän otti sinut ikäänkuin "kiinni" todistaakseen, että et puhunut Raamatuun kirjoitetun sanan mukaan.
Ainakin minua tuo viestiketjun poisto loukkasi! Miksi keskustelu ei sitten saanut palstalle jäädä? Eikö kestänyt totuuden valoa? Eihän totuus pala tulessakaan! niin sanotaan. Nyt kyllä aloit tuomariksi!
Tässä minun viimeinen postaus ennen poistoa:
Sinähän puhut juuri niistä uskon käsityksistä miten uskovainen ymmärtää ja veljeään rakkaudella neuvoo. Alat kuitenkin pikku hiljaa luikertelemaan
aloittamasi asian ytimestä, joka keskeisesti juuri käsitti ehkäisyasian luvattomuutta. Mainitsit alkutekstissäsi, että tämä on opillinen kysymys.
Missä kohtaa Jumala kielsi ihmiseltä vallan ottaa lapsia vastaan jaksamisensa mukaan? Kun jumala siihen meitä kehoitti! Onko Jumalan tahto tosiaan, että perheenäiti on tuo "synnytyskone"
terveyden ja jaksamisenkin uhalla? Eestaas vailla vastuuta luomakunnasta. Uskonasia vaatii toimimista Jumalan pyhän sanan ja kehotuksen mukaan.
Entä missä kohtaa lasten vastaanottamisesta syntyy Raamatun mukaan autuuden ehto?
Voin kuitenkin nöyryytettynä tuntea, että tästä on syntynyt SEURAKUNTAOPPI, joka ei perustu Raamatun sanaan. Kun taas itse et voi tuota oppia edes kyseenalaistaa tai edes tarkastella. Siitähän syntyy sellainen silmukka, josta ei ole ulospääsyä.
Jumala kuitenkin viisaudessaan näkee tämänkin ajallisen koettelemuksen meidän parhaaksi siionissa. Tähän asiaan on silti turvallista todeta, että uskon silmä kantakoon meitä lupauksia kohden. Voin kuitenkin ilolla
ja rauhalla kokea sydämessäni, että onneksi tämä "ainoa oikea SEURAKUNTAOPPI" ei voi nousta uskomisen esteeksi.
-- KOSKA usko on aina ihmisen omakohtainen asia. Jumalan seurakunnasta saarnataan sen uskovalle oikea evankeliumi. Joka siis sydämen tahdosta huokaa Jumalan puoleen ja etsii armoa ja totuutta kohdalleen, saa omistaa elävän uskon. Niin on Jumala luvannut pitää meistä huolen. Raamattussa on useita esimerkkejä siitä, kuinka seurakunta on voinut vaeltaa väärässä opissa. Mutta Jumala kuitenkin näkee kaiken ja puuttuu asiaan tarpeen mukaan.
Näin ymmärrän:
Jos siis lasten vastaanottaminen kiusaa enempi kuin lahjana saataa oottaa vastaan, niin eikö se raja ole totisesti siinä?
Kuinkas muuten lapsi voisi olla lahja Jumalalta? Me kun ei kasvateta lahjoja Jumalalle.
Eihän uskovainen halua tehdä tai olla tekemättä mitään muitakaan asioita kiusauksen uhalla.
Ainakin minua tuo viestiketjun poisto loukkasi! Miksi keskustelu ei sitten saanut palstalle jäädä? Eikö kestänyt totuuden valoa? Eihän totuus pala tulessakaan! niin sanotaan. Nyt kyllä aloit tuomariksi!
Tässä minun viimeinen postaus ennen poistoa:
Sinähän puhut juuri niistä uskon käsityksistä miten uskovainen ymmärtää ja veljeään rakkaudella neuvoo. Alat kuitenkin pikku hiljaa luikertelemaan
aloittamasi asian ytimestä, joka keskeisesti juuri käsitti ehkäisyasian luvattomuutta. Mainitsit alkutekstissäsi, että tämä on opillinen kysymys.
Missä kohtaa Jumala kielsi ihmiseltä vallan ottaa lapsia vastaan jaksamisensa mukaan? Kun jumala siihen meitä kehoitti! Onko Jumalan tahto tosiaan, että perheenäiti on tuo "synnytyskone"
terveyden ja jaksamisenkin uhalla? Eestaas vailla vastuuta luomakunnasta. Uskonasia vaatii toimimista Jumalan pyhän sanan ja kehotuksen mukaan.
Entä missä kohtaa lasten vastaanottamisesta syntyy Raamatun mukaan autuuden ehto?
Voin kuitenkin nöyryytettynä tuntea, että tästä on syntynyt SEURAKUNTAOPPI, joka ei perustu Raamatun sanaan. Kun taas itse et voi tuota oppia edes kyseenalaistaa tai edes tarkastella. Siitähän syntyy sellainen silmukka, josta ei ole ulospääsyä.
Jumala kuitenkin viisaudessaan näkee tämänkin ajallisen koettelemuksen meidän parhaaksi siionissa. Tähän asiaan on silti turvallista todeta, että uskon silmä kantakoon meitä lupauksia kohden. Voin kuitenkin ilolla
ja rauhalla kokea sydämessäni, että onneksi tämä "ainoa oikea SEURAKUNTAOPPI" ei voi nousta uskomisen esteeksi.
-- KOSKA usko on aina ihmisen omakohtainen asia. Jumalan seurakunnasta saarnataan sen uskovalle oikea evankeliumi. Joka siis sydämen tahdosta huokaa Jumalan puoleen ja etsii armoa ja totuutta kohdalleen, saa omistaa elävän uskon. Niin on Jumala luvannut pitää meistä huolen. Raamattussa on useita esimerkkejä siitä, kuinka seurakunta on voinut vaeltaa väärässä opissa. Mutta Jumala kuitenkin näkee kaiken ja puuttuu asiaan tarpeen mukaan.
Näin ymmärrän:
Jos siis lasten vastaanottaminen kiusaa enempi kuin lahjana saataa oottaa vastaan, niin eikö se raja ole totisesti siinä?
Kuinkas muuten lapsi voisi olla lahja Jumalalta? Me kun ei kasvateta lahjoja Jumalalle.
Eihän uskovainen halua tehdä tai olla tekemättä mitään muitakaan asioita kiusauksen uhalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.