oletko synnyttänyt ilman kivunlievitystä? mikä vaihe oli kivuliain? oliko ponnistusvaihe tosi kivulias?
ilman kivunlievitystä
orvokkiliina
111199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja minkä ihmeen takia et ottaisi helpotusta siihen helvettiin? Ite en saanu ku ei ehtiny.. Ponnistus/supistuskipu on eri tavalla tuskaa. Toisella kertaa sain spinaalin mutta ei vieny tuntoa ponnistusvaiheesta.. Luajan kiitos ne on ny ohi!! :D
kertoa, että epiduraalia en ainakaan suosittele. Joillakin, kuten minullakin, pysäytti avautumisen kokonaan ja ponnistusvaiheessa oli vielä sitten uudet epiduraalit, jotka haittasivat ponnistusta.
Mielummin olen täysin ilman kivunlievitystä (ilokaasua nyt toki) ja ilman sitten sitä oksitosiinia jota joudutaan tiputtamaan jos synnytys pysähtyy (kuten minulla epdiuraalin takia) ja joka tekee miljoona kertaa pahemmat supistukset kuin ilman mitään kivunlivevitystä. Valitettavasti näihin vahvempiin kivunlievityksiin liittyy ikäviä sivuvaikutuksia joista ei jostain syystä juuri synnärillä kerrota.
synnyttänyt ilman mitään kivunlievitystä.
Avautusvaiheen supistukset olivat tuskallisia. Onneksi monitorista saattoi seurata supistuksen nousua ja laskua, ja tiesi, että hetken päästä helpottaa.
Ponnistusvaiheessa kipua ei tuntunut, ainoastaan intensiivinen ponnistustarve ja valtava voiman tunne, joka päätyi orgastiseen kokemukseen, suunnattomaan helpotukseen ja oman lapsen saamiseen vatsan päälle.
Tikkaaminen ilman puudutusta oli epämiellyttävä kokemus. Tuntui, ettei jaksaisi enää yhtään kipua. Jaksoi kuitenkin.
Erittäin hyvät muistot jäivät kaikista synnytyksistä. Ne ovat ehdottomasti elämäni tähtihetket.
Ekan synnytin epiduraalin ja ilokaasun voimin, toinen tuli sen verran vauhdikkaasti, että epiduraalia ei ehditty antaa. Olinkin miettinyt, että olisi mielenkiintoista synnyttää ilman kivunlievitystä, mutta tiesin, että tosipaikan tullen haluan kaiki helpotukset. No mulla se eka kesti 6 tuntia, toinen 2 tuntia.
Toinen synnytys oli todella helppo. Olisin voinut lähteä salista suoraan kotiin, mies tais olla väsyneempi, kuin minä :) Oli se tuska kamalaa, mutta ei sitä voi verrata mihinkään muuhun, se on vähän ninkuin positiivista kipua, se loppuu aikanaan ja kun tietää mitä siitä syntyy, niin tuntuu, että kestää mitä vaan...
Jos meille syntyisi kolmas lapsi, kokemuksieni perusteella haluaisin synnyttää ilman kivunlievityksiä... ehkä... jos uskaltasin :))
kivuliain vaihe oli ponnistusvaihe, kun avautuminen meni jotenkin aivan ohi...
Kivulian vaihe oli vähän ennen ponnistusvaihetta kun viimeiset sentit kohdunkaulalta lähtivät. Ponnistusvaihe tosin myös oli melko kivulias, niin kuin alapää olisi kuumalla hellan levyllä. Mutta ponnistusvaihe ei kuitenkaan ollut mielestäni niin paha vaikka kipu oli kovempaa kuin tuossa vähän ennen ponnistusvaihetta koska ponnistusvaihe oli loppujen lopuksi aika lyhyt ja siihenhän se kaikki kipu sitten loppuu jos kaikki normaalisti menee :)
Synnytykseni ei ollut täysin luomu, synnytys kesti 21h 21min. Ilokaasua otin aina välillä ja kohdunkaulan puudutus vaikutti 1h. Joten aika paljon tiedän kyllä noista kivuista, vaikka kivunlievitystä kokeilinkin, koska synnytys oli aika pitkä :D
Tarkoitatkohan kysellä lääkkeettömistä synnytyksistä, vai tosiaan synnytyksistä joissa ei ole käytetty mitään kivunlievitystä? On tosi harvinaista ettei käytetä mitään kivunlievitystä, ja hirveäähän se on! Yleensä kyseessä on niin nopea synnytys ettei ehditä antaa puudutuksia, eikä synnyttäjä pysty/osaa/tiedä muita keinoja käyttää tai ne eivät tehoa.
Ilman lääkkeitä voi sensijaan synnyttää ilman mitään suuria tuskia, silloin käytetään monia muita keinoja kivun lievittämiseen ja sen kanssa toimeen tulemiseen. Itsellä parhaiten toimivia keinoja ovat olleet vesi ja synnytyslaulu. Toisella kertaa osasin rentoutua jo todella hyvin, eikä avautumisvaihe tuntunut pahalta missään vaiheessa. Ponnistusvaihe oli sitten nopea ja raju (2 supistusta), mutta siinä ehti lähinnä hämmästellä sitä miten kohtu ponnisti itse eikä tietoisesti tarvinnut ponnistaa ja miettiä miten se tehtäisiin ollenkaan. Kai se hetkellisesti kipeääkin teki.
Ekaan kahteen sain hienot puudutukset, ekalla epiduraalin, toisella kohdunkaulan puudutuksen.
Kolmas sitten etenikin niin vauhdikkaasi, että kun oli aika siirtyä synnytyssaliin (kätilö oli luvannut, että lääkäri tulee sinne heti puuduttamaan), loppu avautuminen tapahtuikin sitten niin vauhdilla. Lopussa paikalle lopulta ehtinyt lääkäri vain huusi, että "älä vielä ponnista, meillä ei ole mitään valmiina."
Nyt tapahtuneelle voi jo nauraa, mutta silloin ei kyllä naurattanut. Olen kipuherkkä ihminen, ja psyykkasin itseäni koko ajan alkusupistusten aikana että kohta saan puudutuksen, kohta saan puudutuksen.
Pirun kipeää kävi koko loppuajan, sekä loppusupistuksissa että ponnistuksessa. Karjuin kuin naarasleijona, laittoivat ovetkin kiinni, karjunta kuului kuulemma osastolle saakka ;).
Onneksi tikkaukseen sain sitten jotain lääkettä. Mutta kliseisesti: kyllä ne kivut välittömästi unohtuivat, kun näki sen ihanan tuloksen.
Mutta jos vielä menisin synnyttämään, ehdottomasti haluaisin kivunlievitystä. Tarpeeksi ajoissa tällä kertaa, kiitos. :)
Minä ehdin saada vain muutaman henkoset ilokaasua ennen ponnistamista. Eli käytönnössä ilman kivunlievitystä mentiin. Viimeisen puolituntisen aikana tulleet supistukset olivat todella kipeitä. Itse istuin juuri silloin autossa matkalla sairaalaan enkä voinut liikkua yhtään. Ponnistaminen ei oikeastaan sattunut. Tunsin silloin vain mieletöntä ponnistamisen tarvetta.
Vauvamme synyti ilman että otin kivunlievitystä, pari kolme tuntia ennen synnytystä aqva-rakkuloita ja 4 aamulla (vauva synyi15.30) peditiinä jota en missän tapauksessa suosittele (menee pönttö sekasin). , Supistukset alkoivat 6.30 edellisenä aamuna,eli supistuksia n.33tuntia.
Vauva syntyi ihanan luonnoliseti veteen ,kaunis ihana kokemus, ei mitään traumoja, ei tikkejä tai repeymiä. Itse pelkäsin puudutuksia niin paljon että olin mielummin ilman.
Hyät luonnoliset keinot kipua lievittämään ovat:
-Hyvät tukihenkilöt
-Suihku
-Synnytys laulu
-Rauha
-Luottamus omaan kehoon
... sekä huomaa että supistuksien välissä on AINA PIENI TAUKO!!! jossa levätä, juoda, nukkua....
Elä supistuksien aikaa ja luota kehoosi, se tietää mitä tekee, anna sille omaa aikaa.
Supistukset sattuivat eniten. ponnistaminen oli helpotus =)
Onnea synnytykseen jos haluat jutella luonnoliseta synnytyksestä lähetä vaikka sähköpostia: [email protected]
Niin voin kertoa lisää....
joka kerta eri meininki. Yksi ilokaasulla, yksi paraservikaali-puudutuksella (ei auttanut mitään)kolme ilman lievitystä. Yksi niistä tuli niin nopeasti ettei mitään olisi ehtinytkään, kahdelle en halunnut mitään. Ei ne kivut kuolemaksi ole, mutta tuntemukset riippuu tietenkin kipukynnyksestä