Mies uuden vaimon toi! Näin vanhassa iskelmässä laulettiin. Eikö olekin ihana kuvaus? Erämaajärvi, mökki sen rannalla.. ja mies, lihaksikas kirves kädessä ja nainen toisessa, valmiina tekemään kaikkensa vaimonsa puolesta. Missä sellaiset miehet tänään?
Rannalle erämaajärven!
Irmatellervo
471987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Millainen on lihaksikas kirves? D))
Nimittäin nyky aikana... Kyllä se on kadonnut luonnonvara..
uskaltas erämaahan,jos vielä kirveitäkin löytyy.Mitäs sitten kun tulee erimielisyyttä ja varmasti tulee.Aika usein sattuu väkivaltatapauksia parisuhteessa.
Mielummin ihmisten ilmoilla ja kyllä laittaa nykyisin myös miettimään,uskaltaako edes parisuhteeseen.
Siitä on romantiikka kaukana,kun ei kaikki menekkään kun unelmissa.
Lihakirvestä on nimensä mukaan käytetty ruhon paloitteluun. Nyttemmin sen on kaupallisessa lihankäsittelyssä lähes täysin korvannut vannesaha.
Onks se lihakirves sitten lihaksikas???
Onko lihakirves lihaskirves? Onko liha lihasta? Onko olemassa läskikirveitä? Ainakin lihakirveen heiluttajalla pitää olla lihaksia.. ;)
piilulla hirsiseinää. Se oli sellaanen niinkuun sanotahan salavettu kehikko. Ne hirret oli pelekattu kenttäsirkkelis jotta ei trengänny lyörä sillä piilukirvehellä ku ne terään jälijet vaan. Oli se työlästä ja vaikiaaki hommaa. Otti käsihin ku se piilu on niin tuhannen painava ja lyhkääses varrees. Sellaasta tottumista vaativaa työtä se on. Kyllä ne miehet ennenaikahan sen tairoon osasivat. Soon ku matalia tasaasen kauniita lainehia ku on hyvä hirsiveistäjä piiluun varres ja työ on nopiaa ja kivaa kattella. Se hirren pelekkaaminenhan nopeuttaa ja helepottaa sitä työtä hirviästi. Kyllä veistetty hirsiseinä on palijonki kauniimpi ja sellaanen elävämmän näköönen ku höylähirrestä tehty.
terv. seppä ja Tiitu.
Sitä minä vaan, et kyl sitä saa juosta karkuun naistakin, joka heiluttelee kirvestä nenän edessä..
"Onneksi, mulla on vain vesuri".
ne piti vuolla, - oli kauniimpi katella se hirren pinta?
Ne on taitajia, ne hirren veistäjät.
aina ollutkin muuta Suomea edellä. Ei niitä upeita kakskerroksia hirsitaloja muualla liene..
Joskus, tuossa tv:stä ohjelma oikein tuli. Missä tuota vanhaa hirsirakennusveistämistä näytettiin. Hieno homma, kun siellä tämä taito halutaan siirtää vielä sukupolvelta toiselle eteenpäin. Muuten katoisi toi veistämistaito varmasti tyystin..sellaista perinteiden kunniottamista. Jota tulisi muidenkin osata arvostaa ja kunnioittaa. Katoava taito kun tuo on. No, tämä friidu ainaki arvostaa.
t.friidu
voisikohan hirrestä tehdä sellaisen tukevan parvisängyn, jossa olis yläällä kukkakaide ja
alapuolella olisi puuhastelutila jossa olis tila ompelukoneelle jne..
tasootettihin se hirren pinta. Minulla on tallees sellaanen isooisän isän takoma piilukirves. Soon sellaanen paksupalakoonen toispuoleenen painava kirves. On siitä painosta hyötyäki siinä veistohommas ja sillä soon sellaaseksi tehtykki.
Muutoonhan siihen ei saisi sitä lyöntivoimaa ku piiluun varsi pitää olla lyhkäänen, sen veiston tarkkuuren takia.
Kivaa se työnä oli ja sellaanen ihan kokeelemisen arvoonen asia.
terv. seppä ja Tiitu
on niitä niinkuun täällä päin sanotahan kaks fooninkisia. Samoon ku luttiaitat, riihet, pajapöksät ja melekehen kaikki muukki rakennukset tapaas olla hirrestä tehtyjä. Ennenaikahan aitta oli varsinki likkaan mieluunen kesäänen nukkumapaikka. Kevääsin tavattihin ku toiskaas käytihin kysäästä notta: "jokoos teirään flikaat on menny uloostamahan" Sitä aitassa nukkumista sanottihin uloostamiseksi. Ei sillä tarkootettu puuhyysiis käyntiä.
Oon mä ollu tekemäs pärekattoaki ja höylänny päreetä ja tierän miten oloki kattoki tehärähän. Isooisä on opettanu mua ja neuvonu monehen muuhunki hommahan. Tottahan isooisä rakasta pojanpoikaansa neuvoo ja ohojaas palijon mua oikeen käreestä pitäin erilaasihin vanhanajanki töihin. "Me aina faarin kans" tapasin lapsena sanoa. Minulla oli niin kultaaset ja rakastavat isoovanhemmat. Vielä nykyysinki monta faarivainaan niksiä pätee tualla korijaamo hommiis ja on ollu helepottamas arkiaherrusta niiren tehtävien pariis mikkä minulle on sen joka päivääsen leivän tuonu.
terv. seppä ja Tiitu, pohojanmaalta.
Meinaan kun muistelen isoenoni olleen vasenkätinen ja hämärä muistikuva on, jotta hän veisti vasemman käden puolelta. No, kai sen varren saattoi tehdä vasenkätiseksikin...
että olisi ollut ihan se ja sama onko talon hirsipinta sahan jäliltä, mutta että on nähty sellainen työläs, raskas työvaihe, ja ihan vaan sen silmää mielyttävän lopputuloksen takia..kauneudentaju, tai halu kauneuteen on kai ihmisyyteen kuuluva, ja ollut niin kauan osa ihmistä, kuin ihminen on ollut homosapiens. :)
Onkohan alunperin ollut niin että hirret on vain kuorittu, ja sitten veistetty? Vai ainako vain sahattua hirttä on veistetty, tasoitettu piiluttamalla..
Veistetty hirsipinta on kaunis.
saatossa miksikään muuttuneet, ainakaan huonommiksi.
Harvemmin enää heidän tarvii kirvestä käteensä ottaa.
Muuten, uuden vaimon, oliko entinenkin jossain, joskus?
Ei ollut, muistaakseni, onnellinen loppu tuossa biisissä.
kevätsukkahousut jopa kahdet parit, tai uuden huulipunan? Niin, miten tämä lihakirves siihen sitte? - hitsi, antaisi pullon mäntysuopaa ja sanois että, tää riittää...luonnoraikkaus ja kauneus ei sitä naisihminen muuta tarvitse! Ole siinä sitten, siellä hyttysten syötävänä eräämänjärven rannalla...lihakirveesi kanssa..minä en ainaikaan suostuisi..ensimmäisellä linjabiilillä kyllä takasin Stadiin..ja nopeesti.
tuohtuneena tässä, en mitenkään nyt hyvällä tuulella täällä paasaa;
t.friidu
ei periferiaan ...
jotenkin kuulostaa toi mieskin oudolta
aika outo juttu, ihanku se haluais ton naisen pelkästään ihan vaan "itselleen". Pois muiden ihmisten parista. Miksiköhän?
t.friidu
Komia pitää olla kaksfooninkinen talo, maata 100 hehtaaria, mersu pihas ja "sen" pitää olla 22cm,
mutta ongelmaksi saattaa tulla se, ettei pohjalaanen suostu pätkääsemähän sillä maata ja mersuja sekä kasfoonikisia löytyy....
ollu mittaamas ku nuan tarkkahan tierät. Pohojanmaalla asuu yritteliästä väkiä ja noon mersunsa ansaannehet, sen oikianki ja omalla työllänsä.
terv.
omillaansa toimehen tuleva ja omalla autoolla ajava seppä.
ei mennyt heti jakeluun.
Veistokirves? Halkaisukirves? Piilukirves? Telso? Vai oliko Metsäliiton tai Enson mies leimauskirveen kanssa?
ainaski oli...
Ei teiltä hempeitä sanoja saa. Siksipä en täällä usein viihdykään ja nyt poistun taas piitkäksi, piitkäksi ajaksi...
kun vaimo näki parhaaksi lähteä! :-)
Tämähän on huumoria itse kelläkin.. Otahan rennosti.. Ei täällä jaksa olla totinen torven soittaja..
Tämä ei ole moitiskelua vaan leikinlaskua..
Nokka pystyyn vaan...
miehet, ja toisaalta, kyllä osaavat miehetkin olla lempeitä, jopa hempeitä.
ihan 2.ksi tunniksi?
tomahawk-kirves kädessä hätistelemässä susia, ynm, muita itikoita terassilta, erämaanjärven rannalta, hyvältä rauhalliselta paikalta, läheltä keskustaa.
terassilla?
ne hätyytelöö tomahawkilla grilliin.
pannaanko pakettiin!? :)))
käsivarsilla ensin.
on pieni lehmipoikakin.
Kaksi laihialaista käveli metsässä. Toista miehistä alkoi pashattaa ja hän juoksi puun taakse tarpeilleen. Hetken kuluttua hän huhuili kaverilleen.
Hei, onks sulla paperia
Ei ole. Meidän täytyy jättää se tänne
vuoden paras, tähän asti. :))
Ite en ees kehtoo, oon niin huono vitsinikkari.
..nuorikko säikkyi..jatkuu laulu.Ja niinhän siinä laulussa muistaakseni kävi,että nuorikko ei kestänyt raskasta elämää erämaassa ja mies sitten otti ja lähti..ja palannut koskaan ei.
vei....
Hienoja sanoituksia löytyy monista vanhoista kappaleista,niinkun pieniä tarinoita.
Tämä kappale menee muistaakseni valssin askelin.(voin olla väärässäkin)
...muistaakseni. Kirkkouruilla soitettuna mahtavaa kuultavaa...
oli äärettömän surullinen,kuka tollasesta haaveilee ?kun nainen muutaman vuoren kestää.
...tuoda naista olosuhteista toiseen. Eivät kestä.
"akkoja" ja pohjatonta romantiikan kaipuutanne...
olleet pelkkää sanahelinää, ei todellista. Antavat aina liian romanttisen kuvan kaikesta. Tosi elämä on pelkkää arkiromantiikkaa. Ei haaveilla liikaa niin tiputa korkeelta. Olen tullut siihen tulokseen.
pallo jalassa.
Mukava semmoinen pikkuriikkisen pyöreä blondi, joka mennä vipeltää pitkin pihaa ja rantaa söpösti motkottaen, että "et sitten saanu tota puuceen kattoakaan korjattua". Että pitikin lähteä tuon rontin mukaan tänne huitsin Nevadaan. Tätä suloista olentoa palvos päivät pitkät ja illalla pimeässä vois anella "pientä vaivan palkkaa" päivän palvomisesta ja samalla lisätä virtaa seur päivään.