ei voi olla - silloin mä olen siis ajatellut sua yli tuhannen päivän ajan, enää ei sydän hypähdä kurkkuun aina sähköpostia avatessa, mutta kovasti vieläkin mietityttää... mitähän siitä olisi tullut?
siitä on kohta jo kolme vuotta...
en usko
171640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olla eräs ihminen,joka sai sydämmeni sykkimään silloin...Mietin usein, millaista meillä olisi voinut olla?
joka ikävöi pitkään =)
mietityttää? Oletko saanut joltain ilkeetä postia kun noin kirjoitit? Vai miksi sun sydän hypähtelee kurkkuun asti, no eipä sen puoleen minunkin sydän hyppii tuhatta ja sataa kun hänet näen.
no voin kai mäkin sanoa,et enempi mäkin olen jotain ajatellut kuin yhden vuoden.
ei, en ollenkaan saanut ilkeetä postia, pelkästään mukavaa ja siitäpä se sydän kurkkuun hypähtelikin =)
olisin halunnut silloin jatkaa, mutta se ei ollut mahdollista - ajatella, jos päästin menemään "elämäni onnen" (vähän naivia, myönnän)
Kauan tosiaankin on kaipailtu. Mut mitäs mä voi tehdä kun ei mua tämä mies halua.
Olen laittanut tekstareita (ja vähän muuallakin) viestejä joista ei todellakaan oo jäänyt epäselväksi mitä ájattelen hänestä.
Ja kun kuukausien pästä nähtiin hän oli vaivaantunut seurassani ja puhui- ei lähes mitään.
olla niinkin, katos ku se elämän onni ei satu monta kertaa kohdalleen. Kannattaa tarttua siihen heti, ennenkuin se on liian myöhäistä.
Tuntuiko sinusta sitten siltä, että se olisi voinut olla elämäsi onni?
Sen voin vielä tässä kertoa, että jos ihmisillä ois uskallusta siis niinku tunneasioissa tarkoitan, niin kaikkihan on mahdollista, silloin jos itse niin haluaa tietenkin, ja jos on toisen tunteista varma.. Siis ymmärsitkö??
Kyllä mä sen tiedän että ei ihminen montaa kertaa saa mahdollisuutta. Varsinkaan kun emme toisiamme "tunne" ja näemme harvoin. Enää tuskin ollenkaan. Hänelle varmaan helpotus.
Kun kysyt et "tuntuiko musta sillon siltä".
Siis, milloin? Missä olemme tavanneet?Tottakai tunsin ja tiesin että Hän olisi minun onneni
kyllähän mä kaiken ton tiedän - valitettavasti, mutta silloin oli IHAN PAKKO toimia niin... vaikka tuntui miltä ja tuntuihan se tosiaan, luulisin, että molemmista, siksipä sitä siis pohdinkin. Mutta hyvää yötä sinulle - kirjoitit kauniisti!
Rakastuminen kestää aikansa, se huuma ja hehku ja jännitys. Sen jälkeen suhde kehittyy ja alkaa perustua tahtoon. Minä olisin tahtonut, mutta en voinut pakottaa sinua.
Et ole hän mut kyl mä oikeasti olisin halunnut.Ja haluan vieläkin,nyt ja aina!
mihin päin
mitähän tosiaan siitä olisi tullut!
Pian sitä samaa mietitään vaivaistalon kiikkustuolissa, sinä siellä ja minä täällä ;)
tännepäin. Netti kiinni ja ulos. Mä oon oottanu sua tekeen lumiukkoa ;)Vielä ehit!
ei muuten käy niin - sitä ennen hankkiudun kanssasi puheisiin, siitä saat olla varma, joten alahan viritellä sitä tuolia keinumaan saan tahtiin mun kanssa (tai tandem-malli käy myös hyvin) sillä tälläkertaa sua ei pelasta mikään...
paitsi jos olet jo löytänyt elämäsi onnen, se mun on pakko sulle suoda vaikka kuinka pitkin hampain
että, sinä se, elämäni saavuttamaton onni ;)
viritellään, viritellään!
että tämäkin saatiin sovittua - odota vaan... jonain päivänä mä yllätän!