Tylyä tarinaa

Ja tämähän kadonnee pikipäin. On väkivaltaa ja kaikkea!

Lainaus viime syksyltä:

Tapasinpa tässä viikonloppuna kulmilla oman sponssini, joka koetti minut nähtyään välittömästi luikahtaa takavasemmalle, mutta onneksi ehdin perään. Ei ole ryökäle puheluihin eikä sähköposteihin viitsinyt vastailla, joten ajattelin nyt ihan naamatusten ottaa asioista selkoa.

Ennenkuin edes päästiin kunnolla edes keskustelun alkuun (tässä vaiheessa pidin kaveria tiukalla kraiveliotteella seinää vasten siten, että joutui reppana hieman varpistelemaan - onneksi pöljä yritti sivukadulle karkuun; eipä ollut turhia uteliaita näkemässä), yritti hän uhkailla jollain Eestin pojilla, jos en laskisi häntä heti alas. Vaan johan loppui uho, kun vapaalla kädellä annoin hieman avokämmenhierontaa sponssin jo kalvenneille poskille. Jo tuli niihinkin hieman väriä!

Tivatessani määrätietoisen päättäväisesti hänelle antamieni (hän sai siis "sijoitukseni" käteisenä - lainausmerkit sen takia, että nykyään toki tiedän, että paskat kyse mistään sijoituksesta oli, jätkä vain trokasi minulle siivua huijauksesta ja kuittasi sen omilla virtuaalirahoillaan ja tumppasi rahani taskuunsa) rahojen kohtaloa, mutisi tämä epeli jotain median salaliittoskeidaa. Tarjosin lisää avokämmenhierontaa. Sinänsä tehokas keskustelunavituskeino rupesi nappaamaan omaan nilkkaan, kun sponssin etuhammas raapaisi ikävän naarmun vasemman käteni etusormeen. Aina siis tuntuu roiskuvan, kun rapataan.

Onneksi oli sponssini jo sen verran pehmennyt, jotta aloitti vaihteeksi puhumaan ihan asiaa. Hän urahti kämmenhoidon lomassa haluavansa jotenkin hyvittää. Lopetin hieronnan ja laskin häntä jopa hieman alemmaksi, mutta yritti perskeles jätkä riuhtaista itsensä vapaaksi. Tiukka vastariuhtaisu ja napakka pusku vasten seinää sai kuitenkin miehen toisiin aatoksiin.

Nyt siis päästiin asiaan. Kaveri puhui jotain voudista ja muusta, mutta se ei minua kiinnostanut. Kysymykseeni "mistäs aiot mun viiskytä donaa pierasta" tuli vastaukseksi ehdotus kuitata velkaa hänen viimevuotisella 2,5 litraisella BMW-citymaasturilla (ilmeisesti WC-rahoilla hankittu). Torjuin ajatuksen, koskapa moisilla bensarosvoilla ei ole järin ihmeellistä vaihtoarvoa ja en ole juuri nyt autoa vailla.

Neuvotteluhetkemme tuntui junnaavan hieman paikallaan, mutta hieman sponssia kovisteltuani irtosi lupaus käteisosasuorituksesta. Otin jäppisen lompakon kaikkine papereineen ja kortteineen haltuuni, ja siirryimme jonkinlaisen yhteisymmärryksen vallitessa hänen kämpillensä, mikä oli varsin lähellä.

Kämpillään kaveri yritti hieman pehmentää tunnelmaa kysymällä, josko paukku maistuisi. Ilmoitin kuivasti olevani liikkeellä raha-asioissa, ja velat maksettuaan kaveri voisi puolestani tarjota paukkuja, mutta ei nyt. Onneksi ei tarvinnut enää sen enempää kovistella, vaan alistuneesti meni sponssini kirjoituspöytänsä luokse, avasi oikeanpuoleisen ylälaatikon ja kas kas, kohtuullisen ponteva nippu käteistä rahaa oli sinne jotenkin eksynyt.

Pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin sponsorini olevan vielä 10 750 egeä pystyssä. Vilkaisin ympärilleni, ja huomasin jätkän aika asiallisen taidelasikokoelman. Sarpanevaa, Wirkkalaa (ei sentään Kierrettä...) ja muuta varsin arvokasta kamaa oli esillä. Signeerauksetkin löytyivät. Ei muuta kun jätkän salikassi esiin ja lasia parempaan talteen. Tulikin muuten aika kuorma, kun siinä hinnoista keskusteltiin ja velkaa kuittailtiin.

Kun yhteisymmärrys oli lopulta löytynyt, kehtasi saatana jälli pyytää kuittia! Siteerasin "Vyölaukkumiestä" jotta eihän niitä kukaan jaksa, eihän pankkikirjojakaan enää ole! Kaveri naurahti onton alistuneesti. Nyt, kun asiat olivat välillämme reilassa, kysäisin jotta mitenkäs sen paukun kanssa oli? Entinen sponssini lysähti sohvalleen istumaan ja huokaisi että ota vaikka koko pullo ja mene.

Siispä nappasin (sinänsä perin hyvin varustellusta) viinakaapista litran avaamattoman Courvoisier VSOP -pullon (näkyi kaveri vierailleen Tax Free -shopissa; ihanko olisi Suvarnabhumi Airportista ostettu?), heitin hepun lompsan sohvapöydälle kuin luun koiralle (ja en todellakaan kysellyt, että maistuuko) ja lähdin matkoihini.

Näinkin voi käydä.