mikä lie sulamiitti, joka on ollut ilmeisesti jonakin kuunteluoppilaana hallitusten välisissä oli puuttunut Italian esittämään, konstituutioskissiin lisättävään viittaukseen eurokristillisestä perinteestä ja vaatinut, että siinä täytyy olla maininta myös islamista ja judaismista.
Tuon tapaisen reaktion nyt saattoi arvatakin.
Koskahan joku hindu tai konfutsealainenkin alkaa aukoa päätään ja vaatia Euroopan konstituutioon omia viitauksiaan ja perätä jotakin siihen ympättäviä ihme ihmis"oikeuksia" ties minkä eurojulistuksen nojalla.
Italia jo jossakin vaiheesssa vetäytyi koko jutusta, mikä on erittäin ymmärrettävää, koska niitä ihmisiä, joilla nyt on ylipäätään edellytyksiä ymmärtää tuon viitauksen symbolista luonnetta ja perinnettä on hyvin vähän edes Euroopassa ja tuollaisen referenssin esittäminen on melko riskaabelia.
Pariisissa tällä viikolla kokoontuneessa Euroopan kansapuoleessa kyllä suureksi yllätyksekseni vaaditaan viittausta Euroopan judeo-kristilliseen perinteeseen.
Mainiota!
Itälähän oli siellä myös mutta sosiaalidemokratian umpikasvattina hänellä nyt tuskin on mitään edellytyksiä tajuta asiaa ollenkaan puhumattakaan rahkeita puuttua siihen.
Minusta kyllä sana judeo-kristillinen ei ole oikea
sana; joku viittaus viralliseen kristilliseen protestanttis-katoliseen perinteeseen ja maailmaaan riittäisi ihan hyvin.
Tuon tapaisen reaktion nyt saattoi arvatakin.
Koskahan joku hindu tai konfutsealainenkin alkaa aukoa päätään ja vaatia Euroopan konstituutioon omia viitauksiaan ja perätä jotakin siihen ympättäviä ihme ihmis"oikeuksia" ties minkä eurojulistuksen nojalla.
Italia jo jossakin vaiheesssa vetäytyi koko jutusta, mikä on erittäin ymmärrettävää, koska niitä ihmisiä, joilla nyt on ylipäätään edellytyksiä ymmärtää tuon viitauksen symbolista luonnetta ja perinnettä on hyvin vähän edes Euroopassa ja tuollaisen referenssin esittäminen on melko riskaabelia.
Pariisissa tällä viikolla kokoontuneessa Euroopan kansapuoleessa kyllä suureksi yllätyksekseni vaaditaan viittausta Euroopan judeo-kristilliseen perinteeseen.
Mainiota!
Itälähän oli siellä myös mutta sosiaalidemokratian umpikasvattina hänellä nyt tuskin on mitään edellytyksiä tajuta asiaa ollenkaan puhumattakaan rahkeita puuttua siihen.
Minusta kyllä sana judeo-kristillinen ei ole oikea
sana; joku viittaus viralliseen kristilliseen protestanttis-katoliseen perinteeseen ja maailmaaan riittäisi ihan hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unionin perustuslaki ei tarvitse pienintäkään viittausta uskontoon. Uskonto ja valtio mukaanlukien valtioiden välinen unioni on pidettävä toisistaan erillään.
Valtio ja kirkko olivat aikanaan aika vaikeat erottaa. Erottaminen oli pitkä ja kivulias prosessi. Loppujen lopuksi kuitenkin nykyinen järjestelmämme on se, josta koituu vähiten moraalisia ja laillisia ongelmia.
Raamatussakin sanotaan esivallan kantavan miekkaansa Jumalan sallimuksella. Tämähän ei sinällään edellytä, tai edes suosita, että esivaltaa johdetaan uskonnollisin periaattein. Siksi on mielestäni jo uskonnollisessa mielessä mielekkäämpää pitää kirkko ja valtio erossa jo perustuslakitasolla.
Miksi sekoitat asioita! Mitä tekemistä tuolla maininnalla Euroopan kristillisestä perinteestä on valtion ja kirkon suhteitten kanssa!
Ei yhtään mitään.
Jos jonkun 'vakaumus' nyt horjuu tuon takia niin kyllä saa horjuakin.
Vai vetoatko silloinkin, kun joku puolihuolimattomasti vaikkapa mainitsee joulun yhteydessä sanan kristillinen johonkin valtion ja kirkon suhteisiin ja vaadit verisesti loukkaantuneena, ettei niin saa missään tapauksessa sanoa taas jonkun tasa-arvon, ihmisoikeuksien ties minkä nojalla eikä tietenkään missään sellaisessa maassa ja maanosassa, jonka perinteisiin kuuluu joulun yhteydessä kristillinen symboliikka osana kirkkovuotta, huolimatta siitä noteerako sitä vai ei ja rupeat sönkkäämäään ja sotkemaan siihenkin jotakin valtion ja kirkon suhteita.
Maininta Euroopan kristillisestä perinteestä Euroopan konstituution yhteydessä on taas tietenkin jotakin rasimia, vai!
Jokaisellahan on toki oikeus valita ja itsestäänselvyytenä olla mainitsematta tai edes viittaamatta mihinkään kristilliseen tai mihinkään muuhunkaa perinteeseen niin omassa kielessään kuin omassa elämässään samoin kuin vaikkapa EUun tai valtion virallisena edustajana, jos se kerran on niin "vakaumuksen" vastaista.
Kukaan ei siihen pakota.