Te, jotka olette tästä ikävästä tavasta jo päässeet eroon: lihoitteko oksentelun lopetettuanne? itse olen ollut viikon verran kuivilla, ja ainakin omasta mielestäni paisunut järkyttävästi..vaikka ahmimispäiviä onkin ollut vain 2 kappaletta. Onko kyse siis turvotuksesta, jonka sanotaan liittyvän oksentelun lopettamiseen, vai ihanko oikeasti voi viikossa lihota PALJON?? ja jos olette turvonneet, kuinka nopeasti se on Teillä mennyt ohi?
bulimiasta parantuneet
huolestuttaa..
5834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en ole vielä parantunut, mutta yritän. Välillä viikkokin ilman. Olen aika tarkka syömisieni suhtee kun en oksenna, silloin itseasissa laihdun!
Eli jos yrität syö suht terveellisesti, niin luultavasti laihdut lihomisen sijasta
onnea matkaan! :)
se "laihtuminen" johtuu siitä kun turvotus poistuu.
Hej
Aloitin bulimia elämäni n. 21 vuotiaana. Nyt täytin 26 v.
Alussa oksentelu oli lähes hallittua.
Mutta paheni n.3 v sitten. pari vuotta elämäni oli lähes pelkästään oksentamista (ihan hullua).
Vuosi sitten päätin että nyt riittää. Välillä olen jopa 2vko kuivilla, kunnes..
Olen kuitenkin hankkinut elämääni paljon uutta sisältöä ja ohjelmaa, jotta olisin kiireinen, eikä aikaa olisi ahmia.
(Hyvänä lisänä tähän on elämänilon lisääntyminen ja uudet kokemukset)
Kun syö terveellisesti, pieniä annoksia ja urheilee on pirteämpi ja hoikempi olo.
Ahmimis iltojen päätteeksi vaaka aina nousee.
Se ikävä asia on kuitenkin käynyt että olen n 5kg painavampi nyt, kuin 21 vuotiaana.
Uskon silti että terveellinen , monipuolinen ruokavalio ja liikunta on paras tapa pudottaa painoa. Ei ketään voi jatkaa oksentelua vuosikymmeniä, vanhuuus ikään asti.
Ota päivä kerrallaan, huomenna tulee aina uusi ja silloin voi jatkaa uutta elämää.
Hyvää ja pirteää kevään odotusta.
itse lihoin, mutta koska sh aikana painoni oli biologisen painon alapuolellea.
Mutta kun toivouin syömishäiriöstä, opin hyväksymään itseni. Minkä kokoisena vaan :)
Mä en tainnut kyllä lihoa paljon, kun pääsin bulimiasta eroon. Toisaalta se loppui hiljakseen. Tajusin jossain vaiheessa, ettei päivittäisessä oksentelussa oo mitään järkee sitä kun oli jatkunut suht säännölisesti noin kolme vuotta. Sit se meni lähinnä vaan sellaseen viikottaiseen oksenteluun. Jossain vaiheessa, kun tajusin, että se alkaa taas, kerroin poikaystävälleni asiasta ja se kauhistui. Sitten päätin, että lopetan.
Kuitenkin esim aina jätskiä syötyäni kävin oksentaa, koska se oli vaan niin helppoo ja sinäänsä järkevää, ettei turhia kaloreita tule. Nykyään kun syön jätskiä, oksentaminen tulee mieleen, mutten kuitenkaan siihen sorru.
Nyt, kun noista pahimmista bulimia ajoista on jo jokin kolme neljä vuotta, en enää oksentele (paitsi joskus, mutta tosi harvoin..).
Bulimia aikoina olin suhteellisen hoikka, nykyään hoikempi. Energia ei mene pelkästään ruoan ajatteluun ja sen ahmimiseen vaan jaksaa myös urheilla. Näin on parempi. Paljon.