huolestuttaa

Itse olen kokenut elämäntilanteen muuton niin nopeasti etten voinut sille mitään.

Se olisi mennyt siihen että frettien olisi pitänyt olla suljetussa ja ilmastoidussa yhdessä huoneessa koko elämänsä, jonne ei muutoin tulla kuin vaihtamaan vedet ruoat, ja putsaamaan hiekkalaatikon. Uusi miesystävä olisi saanut heti allergisen reaktion jos fretit olisivat päässeet muualle taloon. Ne eivät olisi saaneet mitään seuraa edes huoneessaan (vaatteisiin tarttuu karvaa ja pölyä, jotka nimenomaan laukaisevat allergisen reaktion).

Tämäkö olisi ollut estettävissä?
Olisi minun pitänyt tietää että kun tapaan miehen, alankin seurustella hänen kanssaan vuoden päästä ja hän muuttaa luokseni huomatakseen olevansa allerginen? Tämä ihana mies jota oikeasti rakastan, olisiko minun pitänyt jättää hänet koska minulla on kaksi frettiä? "Luovuttaa mieheni hyvään kotiin"??
Kuvailemani elämä freteillä, sekö olisi ollut hyvää elämää? Ei ihmisseuraa, ja kun se puuttuu niitä ei voi enään kenellekään antaa (kuka haluaa kaksi täysin villiä frettiä). Sitten ne lojuvat siinä yhdessä huoneessa, ovi on eristetty niin että mieheni pystyy hengittämään kodissaan.

Minä vannon että se ei olisi ollut hyvä minulle, ei freteille, eikä miehelleni.
Mutta vannon myös, että fretit ovat juuri nyt PALJON onnellisempia kuin jos ne olisivat jääneet tänne ja ne olisi lukittu yhteen huoneeseen.

Vai vapaaksiko minun olisi pitänyt ne päästää? Ovat saaneet viimeiset 3-4 vuotta ruokaa ihmiseltä, ja sitten ne jätetään omilleen? En missään nimessä olisi suostunut sitä tekemään..

Twink kirjoitti:

Itse olen kokenut elämäntilanteen muuton niin nopeasti etten voinut sille mitään.

Se olisi mennyt siihen että frettien olisi pitänyt olla suljetussa ja ilmastoidussa yhdessä huoneessa koko elämänsä, jonne ei muutoin tulla kuin vaihtamaan vedet ruoat, ja putsaamaan hiekkalaatikon. Uusi miesystävä olisi saanut heti allergisen reaktion jos fretit olisivat päässeet muualle taloon. Ne eivät olisi saaneet mitään seuraa edes huoneessaan (vaatteisiin tarttuu karvaa ja pölyä, jotka nimenomaan laukaisevat allergisen reaktion).

Tämäkö olisi ollut estettävissä?
Olisi minun pitänyt tietää että kun tapaan miehen, alankin seurustella hänen kanssaan vuoden päästä ja hän muuttaa luokseni huomatakseen olevansa allerginen? Tämä ihana mies jota oikeasti rakastan, olisiko minun pitänyt jättää hänet koska minulla on kaksi frettiä? "Luovuttaa mieheni hyvään kotiin"??
Kuvailemani elämä freteillä, sekö olisi ollut hyvää elämää? Ei ihmisseuraa, ja kun se puuttuu niitä ei voi enään kenellekään antaa (kuka haluaa kaksi täysin villiä frettiä). Sitten ne lojuvat siinä yhdessä huoneessa, ovi on eristetty niin että mieheni pystyy hengittämään kodissaan.

Minä vannon että se ei olisi ollut hyvä minulle, ei freteille, eikä miehelleni.
Mutta vannon myös, että fretit ovat juuri nyt PALJON onnellisempia kuin jos ne olisivat jääneet tänne ja ne olisi lukittu yhteen huoneeseen.

Vai vapaaksiko minun olisi pitänyt ne päästää? Ovat saaneet viimeiset 3-4 vuotta ruokaa ihmiseltä, ja sitten ne jätetään omilleen? En missään nimessä olisi suostunut sitä tekemään..

Lue lisää

Ennen kun hankkii lemmikin pitäisi miettiä, pystyykö huolehtimaan siitä seuraavat 10 vuotta ja antamaan sille pysyvän ja hyvän kodin, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Jos ei ole varma asiasta, lemmikkiä ei hankita!
Itse en koskaan luopuisi fretistäni, tulipa eteen mitä tahansa. Aina sen pystyy jotenkin järjestämään. Ja en alkaisi seurustelemaan miehen kanssa joka ei hyväksyisi frettini. Jos itselleni tulisi allergia, eläisin sen kanssa. Lääkkeitä löytyy myös allergiaan.

............... kirjoitti:

Ennen kun hankkii lemmikin pitäisi miettiä, pystyykö huolehtimaan siitä seuraavat 10 vuotta ja antamaan sille pysyvän ja hyvän kodin, olipa elämäntilanne mikä tahansa. Jos ei ole varma asiasta, lemmikkiä ei hankita!
Itse en koskaan luopuisi fretistäni, tulipa eteen mitä tahansa. Aina sen pystyy jotenkin järjestämään. Ja en alkaisi seurustelemaan miehen kanssa joka ei hyväksyisi frettini. Jos itselleni tulisi allergia, eläisin sen kanssa. Lääkkeitä löytyy myös allergiaan.

Lue lisää

IKINÄ ei voi olla 100% varma! Ei ikinä!

Mitä jos omistaisit koiran, ja eräänä päivänä halvaantuisit? Pitäisitkö sitä silti, antaisit kakata lattialle, etsimään talostasi ruokaa itsekseen... Niinkö? Oletko vähän tyhmä?
Sen päivän haluan nähdä kun ESTÄT HALVAANTUMISESI!

Tai sitten tilaisit hoitajan, joka hoitaa koiraasi ja näin priaatteessa OMISTAA sen, koira kiintyy häneen, mutta eläin vain asuu luonasi? MAHTAVA idea! Kerrassaan MAHTAVA!

Jokaisella eläimellä on oikeus pysyvään kotiin, ja olen samaa mieltä. Mutta ikinä elämäntilanteen vaihtumisesta ei voi olla varma. Kuka tietää että tulee halvaantumaan? Kuka arvaisi että hänelle puhkeaa astma, joka reagoi hyvin voimakkaasti eläimen pölyyn? Kuka arvaisi että uudelle mies-, tai naisystävälle puhkeaa allergia? Ei kukaan, ja siinäpä se. Joitakin asioita ei voi muuttaa, ja tiesitkö edes sitä pientä, lieventävää asianhaaraa, että AINA ALLERGIAAN EI AUTA EDES LÄÄKKEET! Ja vaikka auttaisi, oireet vain lievenevät, eivät poistu kokonaan (jos talossa siis on oikeasti pölyäviä eläimiä joille henkilö on allerginen).

Tiedän tämän sillä mm. siskoni on allerginen. Heillä oli monta vuotta koiria, mutta vaikka hän söi allergian puhjettua lääkkeitä, hänellä ei voinut olla niin montaa koiraa pölymäärän vuoksi. Allergia oli pahanlaatuinen. Nykyään heillä on pari liskoa, ja yksi koira jonka pölymäärän kanssa hän voi vielä elää syömällä lääkkeitä, joka päivä, niin kauan kuin heillä on koiria.. Lääkkeet maksavat tuhottomasti, ja kaikki vain YHDEN KOIRAN vuoksi. Kaikki eivät tähän pysty, oli se sitten rahan vuoksi tai sitten allergian laadun. Itse en suostuisi syömään lääkkeitä elämääni loppuun asti vaan suosiolla antaisin eläimet pois. Oma terveyteni menee kuitenkin eläimen eteen, niin kauhealta kuin se kuulostaakin.
Itsellä on kissoja, olen allerginen mutta en pahasti. Meillä on suuri talo ja ilmanputsari sen verran lieventää pölymäärää että pystyn hyvin elämään kissojeni kanssa.

Ja AINA sitä EI PYSTY JÄRJESTÄMÄÄN. Hyvä esimerkki kuulemastani tilanteesta oli suuren, käsinruokitun ara -papukaijan omistaja, jolle tuli lapsi. Miehen lintu oli hyväksynyt, mutta ara ei voinut sietää pientä lasta ja hyökkäsi verisesti monta kertaa lapsen kimppuun tarkoituksena tappaa "tunkeilija". Lisäksi lapsesta ei ollut vastusta. He elivät pari vuotta tilanteen kanssa, ara ei ikinä voinut olla samassa huoneessa kuin lapsi. Lopuksi lintu piti myydä. Tätä EI voinut ennustaa.
KENENKÄÄN ei pitäisi hankkia araa mikäli sinun sanomaasi on uskominen, sillä ara elää 80 vuotta ja jos ihminen ei sinä aikana tee lapsia, hanki uutta ystävää, kämppistä tai puolisoa, silloin hän voi sellaisen ostaa - mutta kuka helvetin erakko suostuu tällaiseen??? Mutta on ihmisiä jotka elävät sen kanssa, ja paljon riippuu myös linnusta. Kaikki eivät ole sellaisia, mutta niitä on olemassa.

Entä sitten jos sellaisen hankkii lapsenteon ja naimisiinmenon jälkeen? No, tällaisessa tilanteessahan ara joutuu ainakin kerran elämässään vaihtamaan asuinpaikkaansa, sillä kuka helvetti elää 30-50 vuotiaana vielä 80 vuotta? AI NIIN, mutta SINUN AIVOTYÖSI MUKAAN ei tarvitse kuolla, sekin on jokin tekosyy! Olet vitun viisas täytyy myöntää! Mutta kerros tähän kuolemattomuuteesi salaisuutesi; Miten se onnistuu?

Kannattaa miettiä kaksi kertaa koska avaa suunsa, nimittäin sinultakin tulee melkoista paskaa.