> Olematonta palvelua. Onnistunut päätös.
> Haluatko tuntea olevasi nöyryytettävissä oleva
> toisen
> luokan kansalainen? Setäpä kertoo miten!
> Jos olet keski-ikäistyvä, alkavasti kaljuuntuva ja
> duunarihenkistä pukeutumista suosiva karu jätkä,
> niin
> mene lauantaina oululaisia, paremmanmerkkisinä pidettävinä
> ritsoja
> myyvän autokaupan vaihtopirssiosastolle yrittämään
> kaaran ostoa. Jos elämääsi liittyy kauniimpi
> kumppani,
> niin jätä hänet kotosalle.
> Tilaa vievä harrastus pani haluamaan isoa
> farmariautoa
> ja aloin nähdä päiväunia Jan Wilsgaardin suoralla viivoittimella piirretyn,
> pystyperäisen kuningaskunnan tuotteen ratin takana
> istumisesta. Sutaisin varhain lauantaina
> provinssista
> kohti isomman kylän pystyperien kotipesää. Pihalla
> seisoikin potentiaalinen tapaus eli ohuen lumiharson
> peittämä ryhdikäs vaunu.
> Sisällä lasikopissa pari keskenään keskustelevaa
> kauppamiestä selvästi kiusaantui kun lähestyin heitä
> kysyen sinisen pystyperän henkilötietoja. Vasemman
> käden selailua paperinipulla seurasi ylimalkainen
> toteamus tapauksen iästä sekä hinnasta jonka jälkeen
> raa'asti keskeyttämäni keskustelu jatkui. Tunnen,
> milloin minua ei kaivata joten poistuin hiljaa
> enempää häiriön tuottamista peläten.
> Autojen parissa työskentelevänä olen omavarainen
>enkä
> kaipaa autonostossa liikkeen juoksupoikia kuin vasta
> paperientekovaiheessa. Sain kierrellä rauhassa
> muuallakin mutta lisää pystyperiä ei löytynyt.
> Viikkoa myöhemmin tyyriiden sakemanniautojen
> vaihtotarhasta löytyi toinen. Lennosta pysäyttämäni
> veikko ei ollut selvillä, oliko auto heidän
> myyntikalustoaan vaiko jonkun asiakkaan omaisuutta ja kiireeseensä vedoten hän poistui paikalta pyytäen soittamaan tai käymään maanantaina uudestaan. Sinne
jäi vihreä vaunu.
Tulipa mieleen USA:n kokemukseni: Jos pysähdyit
viittä
sekuntia kauemmin autoliikkeen näyteikkunaan niin
tasan varmasti sinulle tultiin pihalle asti
tarjoamaan
lämmintä kättä ja koeajoa välillä jopa häiritsevän
intensiivisesti. Suomalaistyylisiä myyntihenkilöitä
odottaisi siellä nälkäkuolema.
Löysin neliskanttiseni siististä liminkalaispihasta.
Nippu riihikuivaa sekä rekisteriote vaihtoivat
omistajia takkatulen ääressä olohuoneen sohvalla ja
tapaus sinetöitiin talon ystävällisen emännän
taytekakkukahveilla. Lämminhenkistä hetkeä yyditti
ohut siivu haikeutta kun ilmeisellä rakkaudella
pidetty tummansininen perheenjäsen kääntyisi
portista
viimeisen kerran – vieläpä vieraan yksinäismiehen mukaan ja
pimeälle tielle kauas pois.
- Pidä sitä hyvänä tuumasi jo seniori-ikään ehtinyt
entinen omistaja kätellessämme hyvästeiksi.
Minä lupasin. Lähden vahaamaan sen.
> Haluatko tuntea olevasi nöyryytettävissä oleva
> toisen
> luokan kansalainen? Setäpä kertoo miten!
> Jos olet keski-ikäistyvä, alkavasti kaljuuntuva ja
> duunarihenkistä pukeutumista suosiva karu jätkä,
> niin
> mene lauantaina oululaisia, paremmanmerkkisinä pidettävinä
> ritsoja
> myyvän autokaupan vaihtopirssiosastolle yrittämään
> kaaran ostoa. Jos elämääsi liittyy kauniimpi
> kumppani,
> niin jätä hänet kotosalle.
> Tilaa vievä harrastus pani haluamaan isoa
> farmariautoa
> ja aloin nähdä päiväunia Jan Wilsgaardin suoralla viivoittimella piirretyn,
> pystyperäisen kuningaskunnan tuotteen ratin takana
> istumisesta. Sutaisin varhain lauantaina
> provinssista
> kohti isomman kylän pystyperien kotipesää. Pihalla
> seisoikin potentiaalinen tapaus eli ohuen lumiharson
> peittämä ryhdikäs vaunu.
> Sisällä lasikopissa pari keskenään keskustelevaa
> kauppamiestä selvästi kiusaantui kun lähestyin heitä
> kysyen sinisen pystyperän henkilötietoja. Vasemman
> käden selailua paperinipulla seurasi ylimalkainen
> toteamus tapauksen iästä sekä hinnasta jonka jälkeen
> raa'asti keskeyttämäni keskustelu jatkui. Tunnen,
> milloin minua ei kaivata joten poistuin hiljaa
> enempää häiriön tuottamista peläten.
> Autojen parissa työskentelevänä olen omavarainen
>enkä
> kaipaa autonostossa liikkeen juoksupoikia kuin vasta
> paperientekovaiheessa. Sain kierrellä rauhassa
> muuallakin mutta lisää pystyperiä ei löytynyt.
> Viikkoa myöhemmin tyyriiden sakemanniautojen
> vaihtotarhasta löytyi toinen. Lennosta pysäyttämäni
> veikko ei ollut selvillä, oliko auto heidän
> myyntikalustoaan vaiko jonkun asiakkaan omaisuutta ja kiireeseensä vedoten hän poistui paikalta pyytäen soittamaan tai käymään maanantaina uudestaan. Sinne
jäi vihreä vaunu.
Tulipa mieleen USA:n kokemukseni: Jos pysähdyit
viittä
sekuntia kauemmin autoliikkeen näyteikkunaan niin
tasan varmasti sinulle tultiin pihalle asti
tarjoamaan
lämmintä kättä ja koeajoa välillä jopa häiritsevän
intensiivisesti. Suomalaistyylisiä myyntihenkilöitä
odottaisi siellä nälkäkuolema.
Löysin neliskanttiseni siististä liminkalaispihasta.
Nippu riihikuivaa sekä rekisteriote vaihtoivat
omistajia takkatulen ääressä olohuoneen sohvalla ja
tapaus sinetöitiin talon ystävällisen emännän
taytekakkukahveilla. Lämminhenkistä hetkeä yyditti
ohut siivu haikeutta kun ilmeisellä rakkaudella
pidetty tummansininen perheenjäsen kääntyisi
portista
viimeisen kerran – vieläpä vieraan yksinäismiehen mukaan ja
pimeälle tielle kauas pois.
- Pidä sitä hyvänä tuumasi jo seniori-ikään ehtinyt
entinen omistaja kätellessämme hyvästeiksi.
Minä lupasin. Lähden vahaamaan sen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin vuosikausia vannoutunut volvon kannattaja ja kuljettaja. Opin, että auton vaihtoon pitää varata runsaasti aikaa volvo liikkeessa ja PITKÄÄ PINNAA.
Ollaan kuin hienossa design-kaupassa. Ihastella saa kaikessa rauhassa. Vakavaa kaunpantekoa pitää maanitella. Ensimmäiset tarjoukset ovat apteekinhintoja. Turhaa pöyhkeyttä edustettavan kulkuvälineen suhteen. Asiakas ei ole kuningas vaan tyytyväinen myyjä.
---
Näinhän siinä voi käydä, mutta voi olla toisinkin.
----
Varaosapalvelussa jätetään tilaamatta pyydettyjä varaosia. Kun tilataan, tilataan vääriä osia. Viikkoja kuluu, mutta volvo seisoo vahvana ja luotettavana. hiljaa tulee hyvä. Mutta entäpä asiakas? Onko motivoivaa soitella ja käydä kysymässä varaosia autoosi, joka kiireesti tarvitsee huoltoa.
---
Näinhän tietysti voi käydä missä tahansa muuallakin kuin volvo-liikkeessä.
Kun luin edelliset jutut niin tuli mieleen että kaverit puhui Olarinluoman Biliasta.Sama toimintatapa näköjään on myös muualla Suomessa olevan"merkkiliikkeen" myyntitapa.Se on varmaan silleen että omalla rahalla ostava ei ole potenttiaalinen asiakas vaan Liisaaja tai työsuhdeauton hankkija on Asiakas.Se ei tule kyselemään"tyhmiä" Herra Autonmyyjältä,eikysele mitä on tehty huollossa.ym.ym.Mutta onneksi meillä taviksilla on vaihtoehtoja.Onhan???
no kaikki päättyi kumminkin hyvin jutun loppu oli jopa liikuttavaa luettavaa