Sauna (2008)

Kylläpä tämä antoikin odotuttaa itseään. Suomalainen kauhuelokuva ja vieläpä hyvä sellainen.
Poislukien kaikenlaiset amatöörituotannot, niin Suomalainen jonkinlaiselle massayleisölle suunnattu kauhuelokuva on ollut tähän asti yhtä kuin Kuutamosonaatti ja sen sen yhtä kammottava jatko-osa. Dark Floorsia ei voida laskea mukaan koska sehän pyrki olemaan kaikkea muuta kuin Suomalainen ja ennenkaikkea siksi, ettei sitä voi hyvällä omallatunnolla kutsua edes kauhuksi.
Mutta Sauna on nimenomaan Suomalainen elokuva, eikä koeta edes peitellä sitä hakemalla vaikutteita muualta, vaikka kotimaasta niitä ei ainakaan löydy. Huomionarvoista on myös se, ettei tätä ole suunnattu vain vannoutuneimmille kauhufriikeille, vaan muillakin on lupa katsoa se.
Kuitenkin tärkeintä on se, että onko Sauna onnistunut elokuva ja sitä se tottavie on.

Sodan jälkeen vuonna 1595, veljekset Knut (Tommi Eronen) ja Eerik (Ville Virtanen) johtavat ryhmää joka pohjois-suomessa tarkistaa Ruotsin ja Venäjän välistä rajaa. Matkalla he pysähtyvät talolle ja tekevät jotain kauheaa talon isännälle ja tämän teini-ikäiselle tyttärelle. Äkkipikainen Eerik tahtoo saada tehtävänsä mahdollisimman pian päätökseen ja johtaa ryhmänsä eteenpäin matkallaan. Hermoheikko Knut puolestaan rupeaa näkemään tuota aiemmin mainittua teinityttöä seuraamassa heitä ja Knut haluaakin palata takaisin sinne talolle, mutta Eerik käskee Knutia unohtamaan koko asian, sillä tyttö oli suljettu kellariin ja sinne jäisi. Joten Knutin näkemä tyttö ei voisi Eerikin mukaan olla sama kuin aiemmin.
He päätyvät kartoittamattomalle alueelle ja löytävät pienen kylän, sekä keskellä suota seisovan saunan. Olisi siis selvitettävä kuuluuko kylä Ruotsin vaiko Venäjän puolelle, mutta kyläläisistä ei ole mitään apua ja turhautuneisuus alkaa kasvamaan.
Kyläläiset pelkäävät suolla olevaa saunaa, mutta Knutia sauna kiehtoo koska paikalta löytyneiden kirjoitusten mukaan kyseisessä saunassa voi pestä pois syntinsä. Siispä Knut astelee saunaan ja kohtaa syntinsä ja pelkonsa ja tultuaan ulos saunasta, ei hän enää ole sama ihminen.
Eerik ymmärtää viimein että siihen on syynsä miksi kylää ei löydy kartoista ja miksi paikalliset pelkäävät suolla sijaitsevaa saunaa.
Ja myös Eerikin on lopulta astuttava sisään saunan ovesta.

Sauna oli aivan loistava elokuva. Ei, oli se enemmänkin kuin vain loistava, se on loistava isoilla kirjaimilla.

Unohdetaan se aiemmin mainitsemani Suomalaisuus. Tämä on loistava kauhuelokuva otetaan sitten vertailukohdiksi minkä tahansa maan kauhutuotannot. Edellisen kerran olin yhtä positiivisesti yllättynyt vuonna 2005 kun The Descent ilmaantui maailmaan. Ja tämä on aivan liian pitkä väli löytää oikeasti hyviä uusia kauhuelokuvia, mutta jos odotuksen päässä olisi aina jotain Saunan kaltaista, niin seuraavat kolme neljä vuotta menevät kuin siivillä.
Saunassa oli ymmärretty niin moni asia oikein, että oikein ihmetyttää että miksi tätä ei muualla tajuta. Ensinnäkin Sauna nojaa pitkälti tunnelmaan ja tämä tulee esille etenkin siinä, että on ymmärretty se tärkeä seikka, että pelottavampaa on se mitä ei näe tai ymmärrä. Mikä ei tietenkään tarkoita ettäkö Sauna olisi unohtanut esimerkiksi goreisteja, sillä etenkin elokuvan lopussa esiintyvän hahmon luulisi tyydyttävän gorehoundit. Mutta nimenomaan tämä Alienista tuttu tapa näyttää vähän kaikkea, mutta ei koskaan liikaa on se mikä Saunassa toimii täydellisesti. Sama pätee myös elokuvan tarinaan, näyttelemiseen, ohjaukseen, ääniefektointiin ja musiikkiin. Mitään ei vedetä yli, vaan kaikki pidetään sopivan yksinkertaisina olematta kuitenkaan naiivi. Ei siis sorruta siihen etenkin jenkkien suosimaan tapaan, että ”kun kerran voidaan, niin pistetään kaikkea kaiken aikaa.”
Ei se määrä, vaan se laatu.

On ollut erikoista huomata kuinka monessa arvostelussa koetataan todistella ettei Sauna ole kauhuelokuva, vaan jokin yliluonnollishenkinen jännitysdraama, tai muuta vastaavaa. Ja onhan se sitäkin, mutta kyllä Sauna aika selkeä kauhuelokuva on. Tietenkin kun ajattelee lähes mitä tahansa viimeisen 10 vuoden aikana tehtyä kauhuelokuvaa, niin kenties silloin ei osaa ajatella Saunaa kauhuelokuvana. Tämä kun ei ole nykyisten kaltainen kovaa meteliä sisältävä suolenlennätys bakkanaali, vaan kyse on enemmän jonkun Hohdon kaltaisesta kauhukuvauksesta, jossa uskalletaan osoittaa kauhua löytyvän muustakin kuin hakun löymisestä päähän.

Visuaalisesti elokuva on aivan pirun nätti, sen ääniefekteissä on käytetty makua ja harkintaa, ja musiikki on juuri sellaista mitä kauhuleffassa toivoo kuulevansa.
Myös itse Saunan sauna on visuaalisesti erinomainen. Sellainen pelkistetty 2001-henkinen monoliitti, jossa kuvittelee näkevänsä ilmeikkyyttä vaikka mitään ei ole nähtävissä.
Näyttelijät tekevät kauttaaltaan vallan mainiota työtä, mutta etenkin Ville Virtanen tuntuu pistäneensä niin vahvasti sielunsa peliin, että siinä täytyy olla jo alakerran herralla sormensa pelissä.

On tietenkin liian aikaista asettaa Saunaa minkään Hohdon tai Manaajan rinnalle, mutta uskokaa pois, tämä on onnistumisena lähempänä niitä kuin jotain Ringiä, Kaunaa, tai muuta ns. modernia kauhuelokuvaa.
Vuoden kahden päästä saamme varmaan polkea maahan jenkkiversiointia tästäkin elokuvasta. Ja jos ei AJ Annilla ole kohta jenkeissä ohjaamassa jotain kuppaista Wes Craven-leffan remakea, niin antakaa se homma vaikka jollekin Nispelille.

Ainoina miinuksina pidin kahta seikkaa:
A. Se että en ole jotain pariakymmentä vuotta nuorempi, koska silloin tämä olisi saanut minut laskemaan Snickersit housuun.
B. Aina välillä ääniefektit ja musiikki peittävät dialogin. Ja kun suurin osa puheesta on suht' hiljaista ja rauhallista, niin se on jonkinlainen ongelma.

Kyseessä kuitenkin on ei pelkästään paras Suomalainen kauhuelokuva, mutta jos tänä vuonna ilmaantuu mistään päin maailmaa parempi kauhistelu kuin mitä Sauna on, niin silloin puhutaan jo ihmeestä.

Eli joo, pidin kovasti.

***** / *****