En ole aikaisemmin huomannutkaa että täällä on tämmönen palsta :) hyvä homma!
Luettuani muiden kirjoituksia huokasin helpotuksesta etten olekkaa yksin tämmösen vaivan takia :) Nimittäin olen 21v ja olen ainaki 10vuotta kärsiny tästä, koska olen AINA tarkistanut kouluun/töihin mentäessä et onks kahvinkeitin/hella yms sähkölaitteet päällä ja et onks vessanpöntön kansi alhaal(on kissoja ja pelkäsin et jos se on ylhääl kissat putoo sinne jne) :)..tähänki uppos semmonen 5min ennenku pääsin lähtee kouluun/töihin(tosin koulussa/töissä mietin aina et oliko se keitin ny varmasti pois päältä ja sit tulee ahdistunu/pelko päälle) ja nukkumaan mennessä tarkistin 10kertaa et ulko-ovi on kiinni vaikka äiti(sillo ku asuin kotona)oli hereillä! Ja jos syön jotai herkkuja,niitä pitää ottaa tasaluku tai määrä, eli jos otan 5pullaa/keksejä nii tulee huono onni,täytyy aina olla tosiaan tasamäärä..Ja koko ikäni olen räplänny hiuksiani ja räplään vieläki vaikka olen tosiaan 21v :) Tää on sinänsä ärsyttävää ku aikaa menee tosiaan asioitten tarkistamiseen jos on joku tärkeä meno johonki ja oon jo valmiiks pikkuse myöhässä :)..Käyn tällä hetkellä psykiatrin puheilla(mulla on sosiaali tilanteiden pelko) joten pitäisköös mun mainita tästä myös tohtorille?Olen vasta alottanut istunnot niiden kanssa..
Luettuani muiden kirjoituksia huokasin helpotuksesta etten olekkaa yksin tämmösen vaivan takia :) Nimittäin olen 21v ja olen ainaki 10vuotta kärsiny tästä, koska olen AINA tarkistanut kouluun/töihin mentäessä et onks kahvinkeitin/hella yms sähkölaitteet päällä ja et onks vessanpöntön kansi alhaal(on kissoja ja pelkäsin et jos se on ylhääl kissat putoo sinne jne) :)..tähänki uppos semmonen 5min ennenku pääsin lähtee kouluun/töihin(tosin koulussa/töissä mietin aina et oliko se keitin ny varmasti pois päältä ja sit tulee ahdistunu/pelko päälle) ja nukkumaan mennessä tarkistin 10kertaa et ulko-ovi on kiinni vaikka äiti(sillo ku asuin kotona)oli hereillä! Ja jos syön jotai herkkuja,niitä pitää ottaa tasaluku tai määrä, eli jos otan 5pullaa/keksejä nii tulee huono onni,täytyy aina olla tosiaan tasamäärä..Ja koko ikäni olen räplänny hiuksiani ja räplään vieläki vaikka olen tosiaan 21v :) Tää on sinänsä ärsyttävää ku aikaa menee tosiaan asioitten tarkistamiseen jos on joku tärkeä meno johonki ja oon jo valmiiks pikkuse myöhässä :)..Käyn tällä hetkellä psykiatrin puheilla(mulla on sosiaali tilanteiden pelko) joten pitäisköös mun mainita tästä myös tohtorille?Olen vasta alottanut istunnot niiden kanssa..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Niinpä, meitä samasta vaivasta kärsiviä on monia. Sama sairaus, mutta ilmenee monella eri tavalla. Toisilla joka päiväisenä, toisilla silloin tällöin tiettyjen tilanteiden edessä.
Itselleni ilmeni ensimmäiset oireet ollessani teini-ikäinen. Perheessäni elettiin kovia aikoja ja koulussa minua kiusattiin lihavuuden takia. Taisi stressinsietokykyni ylittyä moneen kertaan, kun en ollut turvassa kotona enkä koulussa. Kaikkialta kertyi käsittelemättömiä asioita.
Vasta kun hakeuduin masennuksen johdosta psykoterapiaan noin kaksikymppisenä, ongelmavyyhti alkoi purkautumaan. Opin antamaan itselleni anteeksi ja sain paljon infoa sairaudestani. 3 vuoden terapiassa käynnin ja parin lääkejakson jälkeen elän lähes oireetonta elämään.
Nykyisin pakko-oireet ilmenevät uusissa ja oudoissa tilanteissa. Onneksi sain hyviä vinkkejä ajatusten ja tekojen välttämiseen. Todella vaikeita niitä on välillä ohittaa, mutta kyllä ne ihme kyllä katoavat taas, kun ei lähde niihin mukaan. Ja kun elämäni uusi tilanne on tullut tutuksi ja turvalliseksi, rauhoitun täysin oireistani.
Suosittelen ehdottomasti puhumaan asiasta tohtorille. Toivon koko sydämestäni, että olet löytänyt mukavan psykiatrin. Tällöin jutteleminen tuottaa valtavan paljon apua.
no kyllä se niin on että kaikki asiat kannattaaa avoimesti kertoa ja syy on se, että se ensinnäkin helpottaa itseäsi kun olet saanut sanotuksi mikä sua vaivaa.
toiseksi. näin ollen voidaan määrätä sopivampia lääkkeitä kun tiedetään mikä oire on.
itse kärsin kanssa ocd stä. joten tuttu tunne. et ole yksin . voimia.
kerro veikkonen!ocd kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin,niin kuin sos.fobiakin.ocd on vaan sitkeä sissi ja voi tarvita korkeampaa lääkeannosta ja pidempää hoitoa,muuta apua on saatavilla.
hae kirjastosta "kerrasta poikki" -kirja
Kerro ihmeessä lääkärille tästä!
Itselläni on n. 16 vuoden kokemus tästä sairaudesta, ja kun viimein sain mentyä lääkäriin, sanoin vain, että ahdistaa... noh, sitten myöhemmin puhelimessa sanoin lääkärille tästä ja eihän se mitään kummastellut, vaikka niin kuvittelin.