jotenki uhmaikaisiä. kertoisittako rehellisesti omasta luonteensta. kun kaikki varmasti ollaan erinlaisia. niin olis mukava tietää vähän muittenki luonteenpiirteitä. tässä tulee vaan mietiskeltyä, kaiken moista. mut on nää aamut mahtavia selevälläpäällä. ja huomenta tasapuolisesti kaikille
Ollaankohan me kaikki juopot
alkoHOLE
18764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tutkimusten mukaan alkoholistia uhmakkaanpaa ihmistä ei ole olemassa- muuta taasen kerran eräät poikkeukset vahvistavat tämänkin säännön. taikka tässä tapauksessa tieteellisen tutkimuksen(USA)
Jos ei olisi uhmaa, ei olisi elämääkään.
Uhmakkuus ei ole sama asia kuin päättäväisyys, vahvatahtoisuus tai määrätietoisuus, jotka ovat elämää eteenpäin vieviä voimia. Uhmakkuus on itsekeskeistä ja lapsellista uhoamista, joka on kaikille hyödytöntä, usein haitallistakin, ja jos omaa alkoholistin luonteenlaadun, jopa vaarallista.
Täältähän löytyikin oikea neropatti.
Eipä meikäläisellä ole varaa edes yrittää olla parempi kuin muutkaan. Edellinen kommenttini kohdistui mielipiteeseesi, ei sinuun ihmisenä. Jos siltä vaikutti, pahoitteluni.
Uhmakas olen ollut melko monta kertaa elämässäni ja tulen varmasti olemaankin, sillä erotuksella vain että en enää aio pitää sitä kännäämisen arvoisena asiana.
...eiköhän meissä alkoholisteissakin ole ihan kaikenlaisen perusluonteen omaavia ihmisiä samassa suhteessa kuin ihmisissä yleensäkin. Sen sijaan alkoholin suhteen ollaan varmasti uhmakkaampia kuin "muut". On osa taudinkuvaan kuuluvaa totuuden kieltämistä, liiallista juomista pitää selitellä hyväksyttävämmäksi.
uhoojia, jotka kiukkuavat, että se ja tuo puhuvat, juoruavat, neuvovat lopettamaan ryyppäämisen, ja pitävät ongelmajuojana ja lopputulemana juopon pehmenneillä aivoilla on se, että MINÄHÄN ALAN JUOMAAN VIELÄ ENEMMÄN...
Selvänä kautena olen kuin viilipytty, otan asiat iisisti enkä helpolla hermostu. Jossain vaiheessa sitten tulee se pakonomainen uhma ja irtaantuminen, "minähän teen just niinkuin MINÄ tahdon". No, nyt olen ollut juomatta 7kk ja risat, ja vähän pelottaakin tuo häämöttävä repsahtaminen. Pitäisi keksiä ja tehdä jotain muuta itsekästä, vähemmän haitallista.. Millähän voisi repäistä? Jos olisi varaa voisi karata ulkomaille viikoksi. Ehkä maalaisin koko asunnon mustaksi? Hahah. Jotakin typerää pitäisi nyt kehitellä, jospa se helpottaisi. Ehdotuksia? x)
Sen mitä olen tässä viime kuukausina lueskellut retkahtamisesta, olen tullut käsitykseen että se on prosessi, joka päättyy siihen että juominen alkaa. Korkki narahtaa siis harvemmin aivan yks-kaks, ilman että ennusmerkkejä olisi ollut havaittavissa kenties jo pidemmän aikaa. Yksi uhkaava merkki lienee juuri tuo uhmakkuuden nouseminen. Lisäksi normaalit rutiinit alkavat kärsiä, ts. henkilö alkaa laiminlyödä säännöllistä syömistä, unirytmi muuttuu epäsäännölliseksi, mahdolliset AA / A-klinikkakäynnit jäävät väliin, henkilö alkaa kenties käydä kahvilla entisissä kantabaareissaan ja tavata ihmisiä, joiden kanssa on juonut jne. Aivan kuin ihminen valmistautuisi siihen, että kohta taas juodaan, vaikkei sitä ehkä itse tiedostakaan. Juopon lähimmät ihmiset huomaavat nämä merkit paljon helpommin.
Ideana kai olisi, että alkoholisti olisi tietoinen retkahtamisen prosessiluonteesta, ja ennen kaikkea oppisi tunnistamaan itsestään mahdolliset vaaranmerkit mahdollisimman aikaisin, ennen kuin juomahalu kasvaa liian suureksi. Minusta on hyvä asia, että olet pannut merkille oman uhmakkuutesi nousemisen. Miksi uhmakkuus nousee? Onko jo ennen sitä mielialaa tapahtunut asioita, jotka ovat vieneet sinut kauemmas raittiin elämäntapasi rutiineista, joita olet noudattanut? Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joille voisit kertoa näistä asioista ja pyytää heitä kenties huomauttamaan sinulle, jos huomaavat olemuksesi muuttuvan – jos uhmakas mieli vain sietää muiden huomautuksia? :)
Tuossa saattaa olla perääkin. En osaa sanoa miten reagoisin jos joku minulle kertoisi että olen alkanut "valmistautumaan ryyppäämään", koska itsehän en sitä tiedosta "-mistä SINÄ muka sen tietäisit?" Voi olla että suuttuisin tai loukkaantuisin, olenhan tässä kärvistellyt jo kuukausia ja tässäkö kiitos? Monimutkainen on ihmisen mieli :)
Koitan siis edelleen kehitellä jotakin muuta repäisevää alkoholin tilalle, etten taas retkahtaisi ja satuttaisi ihmisiä. Juominen on ainakin minulle hyvin itsekäs ja kusipäinen tapa itraantua rutiineista, enkä kuitenkaan tieten tahtoen halua olla kusipää. Mikäli en mitään järkevämpää keksi, ehkä tuo juomishalun piikki menee ohi? Olenhan jo 7kk pystynyt.. Eikai tässä auta kun yrittää parhaansa.. Ja tänne kirjoitteleminen toimii myös eten kuin terapiana :) Lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia jne. Kyllä me ikiuhmakkaatkin jollain konstilla pärjätään, eikö vaan?
Minun mielestä alkoholisti on todella itsekäs ja empatiakyvytön MINÄ-MINÄ-tyyppi.
Vaikka hän selvänä tiedostaa sen tosiasian, että mitä haittoja alkoholin nauttiminen hänelle aiheuttaa. Kuitenkaan, hän ei ota opikseen näistä mokista mitään. Vaan aina muutaman kuukauden kuivattelun jälkeen. Unohtaa taphtuneet kauheudet ja ratkeaa uudelleen kokeilemaan. Ensin maistellen ja muutaman viikon kuluttua siitä. Ovat viikkojen kaatokännit arkipäivää.
että ainakin mun kohdalla toteutuu se että vaikka tietää riskit asioihin niin on vaikea kohdata niitä pelkoja ja vaan lopettaa.
Parempi ollu uhmata jos nyt esim joutuu pelkää alkoholin haittoja, niin kun juo niin nousussa ei pelkää mitään.
Silloin on kaikki ihan yhdentekevää ja siirtää asioita ja pelkoja.
Eilenkin suunniteln muutaman henkilön murhaamista, mutta sehän on ihan normaalia. Vai mitä? Oli vielä kyseessä VIRANOMAISIA.
kaikki 'kapinointi' on yksinkertaisesti epävarmuutta ja itsetuntemuksen sekä itsetunnon puutetta.
Löytyihän se kaikkiin pätevä vastaus sieltä, sinulla varmasti on myös ratkaisu tähän?
tohon en usko. en olisi ikinä kyennyt maajoukkuetason urheilijaksi jos olisin ollut epävarma itsestäni
Alkoholistini on ollut nyt n.2,5 kk juomatta. Ja siitä ajasta hän on kuitenkin viimeisen kuukauden ollut todella kireä, omituinen, ylimielinen, vihamielinen, hermostunut, äkkipikainen, yli-ilonen, väsynyt ja vit...nut.
Lääkkeiden käyttö on jälleen lisääntynyt. Vaikka hän antaa meidän toisin ymmärtää. Mutta se näkyy jo ulospäin.
Hän on myös hakeutunut jälleen *ymmärtävien ystävien* joukkoon. Jättänyt A-klinikalla käynnit väliin. Eikä pidä itse sopimiaan sopimuksia. Ja hän kehuu olevansa elämänsä kunnossa. Mutta suunittelee jo tulevaisuudessa *vetaävänsä pään täyteen*.
Nämä kaikki merkit jälleen viittaavat tulossa olevaan retkahdukseen. Järkeä hänelle ei voi puhua. Koska, hänen mielestä se on ainoastaan pelkkää moralisointia ja tuomitsemista.
Edellinen useamman viikon ränni oli jo viedä häneltä hengen. Tuli lääkkeiden yliannostus viinan kanssa, loiventavien jälkeen juoppohulluuskohtaus, varoitus taloyhtiöstä ja sairaala- ynnä putkareissuja.
Tämä omaiseni on prototyyppi alkoholistista, joka tulee juomaan itsensä hengiltä. Inhottavaa katsella, mutta mitään ei voi tehdä, jos omaa tahtoa ei raitistumiseen löydy.
jos ei ite tajua, mut se on vaikeeta tajuta (kuin puhtaasta syrämmestä) se halu pitää tulla. rapulois o helppo luvata ku niihin uskoo itekkin. en osaa neuvoa kyl täs asias.