Ollaankohan me kaikki juopot

Jos ei olisi uhmaa, ei olisi elämääkään.

Oolofi kirjoitti:

Jos ei olisi uhmaa, ei olisi elämääkään.

Uhmakkuus ei ole sama asia kuin päättäväisyys, vahvatahtoisuus tai määrätietoisuus, jotka ovat elämää eteenpäin vieviä voimia. Uhmakkuus on itsekeskeistä ja lapsellista uhoamista, joka on kaikille hyödytöntä, usein haitallistakin, ja jos omaa alkoholistin luonteenlaadun, jopa vaarallista.

kaffeemuki kirjoitti:

Uhmakkuus ei ole sama asia kuin päättäväisyys, vahvatahtoisuus tai määrätietoisuus, jotka ovat elämää eteenpäin vieviä voimia. Uhmakkuus on itsekeskeistä ja lapsellista uhoamista, joka on kaikille hyödytöntä, usein haitallistakin, ja jos omaa alkoholistin luonteenlaadun, jopa vaarallista.

Lue lisää

Täältähän löytyikin oikea neropatti.

Oolofi kirjoitti:

Täältähän löytyikin oikea neropatti.

Eipä meikäläisellä ole varaa edes yrittää olla parempi kuin muutkaan. Edellinen kommenttini kohdistui mielipiteeseesi, ei sinuun ihmisenä. Jos siltä vaikutti, pahoitteluni.

Uhmakas olen ollut melko monta kertaa elämässäni ja tulen varmasti olemaankin, sillä erotuksella vain että en enää aio pitää sitä kännäämisen arvoisena asiana.

Sen mitä olen tässä viime kuukausina lueskellut retkahtamisesta, olen tullut käsitykseen että se on prosessi, joka päättyy siihen että juominen alkaa. Korkki narahtaa siis harvemmin aivan yks-kaks, ilman että ennusmerkkejä olisi ollut havaittavissa kenties jo pidemmän aikaa. Yksi uhkaava merkki lienee juuri tuo uhmakkuuden nouseminen. Lisäksi normaalit rutiinit alkavat kärsiä, ts. henkilö alkaa laiminlyödä säännöllistä syömistä, unirytmi muuttuu epäsäännölliseksi, mahdolliset AA / A-klinikkakäynnit jäävät väliin, henkilö alkaa kenties käydä kahvilla entisissä kantabaareissaan ja tavata ihmisiä, joiden kanssa on juonut jne. Aivan kuin ihminen valmistautuisi siihen, että kohta taas juodaan, vaikkei sitä ehkä itse tiedostakaan. Juopon lähimmät ihmiset huomaavat nämä merkit paljon helpommin.

Ideana kai olisi, että alkoholisti olisi tietoinen retkahtamisen prosessiluonteesta, ja ennen kaikkea oppisi tunnistamaan itsestään mahdolliset vaaranmerkit mahdollisimman aikaisin, ennen kuin juomahalu kasvaa liian suureksi. Minusta on hyvä asia, että olet pannut merkille oman uhmakkuutesi nousemisen. Miksi uhmakkuus nousee? Onko jo ennen sitä mielialaa tapahtunut asioita, jotka ovat vieneet sinut kauemmas raittiin elämäntapasi rutiineista, joita olet noudattanut? Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joille voisit kertoa näistä asioista ja pyytää heitä kenties huomauttamaan sinulle, jos huomaavat olemuksesi muuttuvan – jos uhmakas mieli vain sietää muiden huomautuksia? :)

kaffeemuki kirjoitti:

Sen mitä olen tässä viime kuukausina lueskellut retkahtamisesta, olen tullut käsitykseen että se on prosessi, joka päättyy siihen että juominen alkaa. Korkki narahtaa siis harvemmin aivan yks-kaks, ilman että ennusmerkkejä olisi ollut havaittavissa kenties jo pidemmän aikaa. Yksi uhkaava merkki lienee juuri tuo uhmakkuuden nouseminen. Lisäksi normaalit rutiinit alkavat kärsiä, ts. henkilö alkaa laiminlyödä säännöllistä syömistä, unirytmi muuttuu epäsäännölliseksi, mahdolliset AA / A-klinikkakäynnit jäävät väliin, henkilö alkaa kenties käydä kahvilla entisissä kantabaareissaan ja tavata ihmisiä, joiden kanssa on juonut jne. Aivan kuin ihminen valmistautuisi siihen, että kohta taas juodaan, vaikkei sitä ehkä itse tiedostakaan. Juopon lähimmät ihmiset huomaavat nämä merkit paljon helpommin.

Ideana kai olisi, että alkoholisti olisi tietoinen retkahtamisen prosessiluonteesta, ja ennen kaikkea oppisi tunnistamaan itsestään mahdolliset vaaranmerkit mahdollisimman aikaisin, ennen kuin juomahalu kasvaa liian suureksi. Minusta on hyvä asia, että olet pannut merkille oman uhmakkuutesi nousemisen. Miksi uhmakkuus nousee? Onko jo ennen sitä mielialaa tapahtunut asioita, jotka ovat vieneet sinut kauemmas raittiin elämäntapasi rutiineista, joita olet noudattanut? Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joille voisit kertoa näistä asioista ja pyytää heitä kenties huomauttamaan sinulle, jos huomaavat olemuksesi muuttuvan – jos uhmakas mieli vain sietää muiden huomautuksia? :)

Lue lisää

Tuossa saattaa olla perääkin. En osaa sanoa miten reagoisin jos joku minulle kertoisi että olen alkanut "valmistautumaan ryyppäämään", koska itsehän en sitä tiedosta "-mistä SINÄ muka sen tietäisit?" Voi olla että suuttuisin tai loukkaantuisin, olenhan tässä kärvistellyt jo kuukausia ja tässäkö kiitos? Monimutkainen on ihmisen mieli :)

Koitan siis edelleen kehitellä jotakin muuta repäisevää alkoholin tilalle, etten taas retkahtaisi ja satuttaisi ihmisiä. Juominen on ainakin minulle hyvin itsekäs ja kusipäinen tapa itraantua rutiineista, enkä kuitenkaan tieten tahtoen halua olla kusipää. Mikäli en mitään järkevämpää keksi, ehkä tuo juomishalun piikki menee ohi? Olenhan jo 7kk pystynyt.. Eikai tässä auta kun yrittää parhaansa.. Ja tänne kirjoitteleminen toimii myös eten kuin terapiana :) Lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia jne. Kyllä me ikiuhmakkaatkin jollain konstilla pärjätään, eikö vaan?

Löytyihän se kaikkiin pätevä vastaus sieltä, sinulla varmasti on myös ratkaisu tähän?

tohon en usko. en olisi ikinä kyennyt maajoukkuetason urheilijaksi jos olisin ollut epävarma itsestäni

alkoHOLE kirjoitti:

tohon en usko. en olisi ikinä kyennyt maajoukkuetason urheilijaksi jos olisin ollut epävarma itsestäni

Alkoholistini on ollut nyt n.2,5 kk juomatta. Ja siitä ajasta hän on kuitenkin viimeisen kuukauden ollut todella kireä, omituinen, ylimielinen, vihamielinen, hermostunut, äkkipikainen, yli-ilonen, väsynyt ja vit...nut.

Lääkkeiden käyttö on jälleen lisääntynyt. Vaikka hän antaa meidän toisin ymmärtää. Mutta se näkyy jo ulospäin.

Hän on myös hakeutunut jälleen *ymmärtävien ystävien* joukkoon. Jättänyt A-klinikalla käynnit väliin. Eikä pidä itse sopimiaan sopimuksia. Ja hän kehuu olevansa elämänsä kunnossa. Mutta suunittelee jo tulevaisuudessa *vetaävänsä pään täyteen*.

Nämä kaikki merkit jälleen viittaavat tulossa olevaan retkahdukseen. Järkeä hänelle ei voi puhua. Koska, hänen mielestä se on ainoastaan pelkkää moralisointia ja tuomitsemista.

Edellinen useamman viikon ränni oli jo viedä häneltä hengen. Tuli lääkkeiden yliannostus viinan kanssa, loiventavien jälkeen juoppohulluuskohtaus, varoitus taloyhtiöstä ja sairaala- ynnä putkareissuja.

Tämä omaiseni on prototyyppi alkoholistista, joka tulee juomaan itsensä hengiltä. Inhottavaa katsella, mutta mitään ei voi tehdä, jos omaa tahtoa ei raitistumiseen löydy.

-omainen- kirjoitti:

Alkoholistini on ollut nyt n.2,5 kk juomatta. Ja siitä ajasta hän on kuitenkin viimeisen kuukauden ollut todella kireä, omituinen, ylimielinen, vihamielinen, hermostunut, äkkipikainen, yli-ilonen, väsynyt ja vit...nut.

Lääkkeiden käyttö on jälleen lisääntynyt. Vaikka hän antaa meidän toisin ymmärtää. Mutta se näkyy jo ulospäin.

Hän on myös hakeutunut jälleen *ymmärtävien ystävien* joukkoon. Jättänyt A-klinikalla käynnit väliin. Eikä pidä itse sopimiaan sopimuksia. Ja hän kehuu olevansa elämänsä kunnossa. Mutta suunittelee jo tulevaisuudessa *vetaävänsä pään täyteen*.

Nämä kaikki merkit jälleen viittaavat tulossa olevaan retkahdukseen. Järkeä hänelle ei voi puhua. Koska, hänen mielestä se on ainoastaan pelkkää moralisointia ja tuomitsemista.

Edellinen useamman viikon ränni oli jo viedä häneltä hengen. Tuli lääkkeiden yliannostus viinan kanssa, loiventavien jälkeen juoppohulluuskohtaus, varoitus taloyhtiöstä ja sairaala- ynnä putkareissuja.

Tämä omaiseni on prototyyppi alkoholistista, joka tulee juomaan itsensä hengiltä. Inhottavaa katsella, mutta mitään ei voi tehdä, jos omaa tahtoa ei raitistumiseen löydy.

Lue lisää

jos ei ite tajua, mut se on vaikeeta tajuta (kuin puhtaasta syrämmestä) se halu pitää tulla. rapulois o helppo luvata ku niihin uskoo itekkin. en osaa neuvoa kyl täs asias.