hei. mietin tässä palstaa lukiessani että saattaisiko minulla olla tälläinen "häiriö"........
kerron vähän taustaa.olen 18-vuotias nuori nainen, masennus (vaikea) todettu keväällä 2008.minulla on sellaisia "pakkotoimintoja", että esim. on otettava oikea lasi, jos en ota oikeaa käy huonosti.pahinta tässä on, että se ei nykyään enää rajoitu pelkästään pikkuasioihin, vaan se hallitsee jokapäiväistä elämääni. kun poltan, on otettava oikea tupakka. samoin, on valittava joko sytkäri tai tikut ja jos valitsen väärin käy jotain kamalaa. tämä on todella häiritsevää, ahdistaa ja pelkään koko ajan, että valitsen väärin.......en siis pysty tekemään mitään tekemättä niitä valintoja. en tiedä mikä tähän auttaisi, olen niin väsynyt tähän.........minulla on hoitokontakti mtt:hen mutta en uskalla kertoa näistä asioista.olen vähän kertonut mutta en sitä kuinka paljon nämä ajatukset hallitsevat elämääni, ihan kuin joku puhuisi pääni sisällä ja kieltäisi minua kertomasta.
miten uskaltaisin kertoa psykologille näistä? en jaksaisi enää päivääkään mutta pelkään seurauksia.......
kerron vähän taustaa.olen 18-vuotias nuori nainen, masennus (vaikea) todettu keväällä 2008.minulla on sellaisia "pakkotoimintoja", että esim. on otettava oikea lasi, jos en ota oikeaa käy huonosti.pahinta tässä on, että se ei nykyään enää rajoitu pelkästään pikkuasioihin, vaan se hallitsee jokapäiväistä elämääni. kun poltan, on otettava oikea tupakka. samoin, on valittava joko sytkäri tai tikut ja jos valitsen väärin käy jotain kamalaa. tämä on todella häiritsevää, ahdistaa ja pelkään koko ajan, että valitsen väärin.......en siis pysty tekemään mitään tekemättä niitä valintoja. en tiedä mikä tähän auttaisi, olen niin väsynyt tähän.........minulla on hoitokontakti mtt:hen mutta en uskalla kertoa näistä asioista.olen vähän kertonut mutta en sitä kuinka paljon nämä ajatukset hallitsevat elämääni, ihan kuin joku puhuisi pääni sisällä ja kieltäisi minua kertomasta.
miten uskaltaisin kertoa psykologille näistä? en jaksaisi enää päivääkään mutta pelkään seurauksia.......
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heippa!
Olisi tärkeää, että kertoisit mtt:ssä rehellisesti pakko-oireistasi, sillä vasta silloin he pystyvät auttamaan. Mitä pelkäät eniten siinä kertomisessa, onko se kenties häpeän tunne?
siis tuntuu, kuin joku kieltäisi kertomasta.ja sitten jos kerron niin se "kieltäjä" rankaisee........hieman vaikea selittää ettei kuulostaisi tyhmältä.
kyllä kannattaa kertoa. myös siitä äänestä. ei se voi sinua rankaista. rohkeasti vaan. nyt teet päätöksen että heti seur kerralla. kerralla kaikki anna tulla vaan ulos. siten tilannettasi päästäis purkamaan ja oloasi helpottumaan.
Mikähän se meillä monilla on "se jokin", joka rankaisee tms? Mikähän ihmeen "joku"? Mitä ajatuksia.
Olen täysin samaa mieltä nimimerkin "hoidossa" kanssa. Juttelin kerran paikallisen sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkärin kanssa. Hän oli sitä mieltä, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettu SSRI-lääkitys voi saada sairauden kääntymään pois ja henkilö toipuu.
Et ole yksin tuon ongelman kanssa. Itselläni on aivan samanlaisia ajatuksia ja tekoja. Ne vievät paljon aikaa ja minulle itselleni tuottavat ahdistusta. Olen lukenut kirjallisuutta, joka liittyy pakko-oireisiin ja niistä olen saanut apua jonkin verran. Häiriö voi johtua lukemani mukaan serotoniinin;aivojen välittäjäaineen puutteesta jota voidaan lisätä masennuslääkityksellä sekä siitä myös, että omat täydellisyyden tavoitteet ovat liian korkealla, eli ristiriidassa normaalin elämän puitteissa.Lapsuuden kolhut ja mielestäni moitteet laittavat pakkoneurootikon pyrkimykset, ja tavoitteet liian korkealle. Itse sain selkään lapsena ja minua kiusattiin ja tunsin itseni huonoksi. Oireesi ovat aivan samanlaisia, kuin minulla. Sinulla on hyvä ja selvä kirjoitus.Terapiasta voi olla hyötyä. Pakko-oireiset ihmiset ovat yleensä lahjakkaita. Mies /Pohjanmaalta
Itselläni on yli 20 vuoden kokemus OCD:stä, minullakin oli ankara kasvatus isän puolelta ja olin koulukiusattu. Asun Seinäjoella. Missä päin Pohjanmaata sinä asut?
Moi!
Olen läheltä Kokkolaa
Olen itse 48v. mies ja pitkän tien kulkija OCD:n kanssa. Minkä ikäinen olet itse? Olen tällä palstalla joskus laittanut sellaisenkin viestin, että olisi kiva näin kasvotusten tavata muita OCD:stä kärsiviä, sillä entisen Vaasan läänin alueella ei meille ole juurikaan vertaisryhmätoimintaa, vaikka Mielenterveyden keskusliitossa sen tärkeyttä korostetaankin. Oletko työelämässä? Itse olen ollut jo pitkään KELAn eläkkeellä OCD:n vuoksi.
Hei!
Olen itse 49-vuotias mies ja mukana työelämässä. Olen huomannut asian, että työ on terapiaa.
En tunne sinua tarkemmin, mutta olen kanssasi samaa mieltä asioista.
Tiedän myös sen, että pakko-oireinen häiriö voi olla helpompaa tai vakavampaa. Tapaamisen, ei varmaan ole mitään estettä.
Olen kanssasi suurinpiirtein samanikäinen. Itse sairastuin OCD:hen vuonna 1983 yliopisto-opintojen aikana. Olen käynyt läpi monet vaiheet, mutta työelämään en ole pystynyt. Milloin itse sairastuit? Tapaaminen voisi olla hyödyllistä vertaisryhmän puitteissa. Missäpäin Suomea sinä asut?