pikkuinen
ihmistaimi vasta
lapsi viiden ikäinen
hiukset kuin aaltoilevaa kypsää viljaa
ei juuria vielä
haparoi
kiinnittyäkseen, kasvaakseen
hiussuonillaan meihin
tarrautuakseen tähän maahan
hänen silmissään
vaatimaton pirttikin on valtaisa linna
puut kuin jättiläisten maasta
kallio ylittämätön vuori
laulan Sinulle
luen lempeän iltasadun
ja hukutan sylini lämpöön
luomesi raukee
nuku
nuku kaunista, rauhaisaa unta
ihmistaimi vasta
lapsi viiden ikäinen
hiukset kuin aaltoilevaa kypsää viljaa
ei juuria vielä
haparoi
kiinnittyäkseen, kasvaakseen
hiussuonillaan meihin
tarrautuakseen tähän maahan
hänen silmissään
vaatimaton pirttikin on valtaisa linna
puut kuin jättiläisten maasta
kallio ylittämätön vuori
laulan Sinulle
luen lempeän iltasadun
ja hukutan sylini lämpöön
luomesi raukee
nuku
nuku kaunista, rauhaisaa unta
Vastaukset 18
Vanhimmat
Todella herkkä on runosi, tämä sopisi hyvin tuutu-lauluksi, tai sehän se taitaa ollakin, hellän pehmeä tunnelma koskettaa.
tallentuu mummun pikkuiselle kokoaamaani kirjaan,
elää vielä senkin jälkeen, kun minua ei enää
ole.
Jos joku vaikka vielä sen säveltäisi, niin saisi-
han siitä vaikka tuutulaulunkin - ehkä.
Lämmin kiitos.
jo itsestään,ei siinä paljon säveliä tavitse käyttää.
MAHTAVAA JA KAUNISTA! KIITOS!
mutta kirjoittamaasi oli hyvä lukea.
Kiitos Jojo.
niin kuvaavasti että sitä ei voi paremmin kuvata.Voi melkein aistia pienen ihon ja hiuksien ominaisuus tuoksun ja tuntea pehmeän persikkaisen käden poskellaan. Kaunista.
on aina taianomainen vaikutus minuun. Kyllä se
mummun pikkuinen on i-ha-na.
Kaunis kiitos.
Sitä samaa kuin runosi on minulle!
nielaisen, nielaisen vielä toisenkin kerran ...
K i i t o s !
Pidin erityisesti sen toisesta säkeistöstä.
kerppuli
minun on ihan pakko sanoa - rakastuin itsekin
siihen toiseen säkeeseen. Olen kenties tyhmä sa-
noessani sen ääneen, mutta sen sanat pulpahteli
niin helpolla - kuin itsestään ja tykästyin heti
niihin.
Lämmin kiitokseni Sinulle.
pikkuisen maailmassa kaikki niin suurta. Kotikaupunkini kadut ja korttelit, aikanaan etäisyydet tuntuivat niin pitkiltä, nykyään ne vaan kävellään hetkessä. Osaisipa vielä ihmetellä lapsen lailla, vaan tänään katsoo ja hyväksyy, kummastelematta. Suloinen on runosi taimelle. :)
kun lähes parikymmentä vuotta sitten kävin lap-
suuteni kesämaisemissa Mikkelissä. Talo jossa
mummoni asui, näytti lapsensilmin valtavalta. Ja
kun nyt aikuisena kävelin sen edessä, se kuin
hukkui pienuudessaan maisemaan. Samoin joki,
jossa kesäisin uitiin, se tulvi vettä - kuohusi
ja vaahtosi. Nyt sekin oli kuin puro. Noista mie-
likuvista tuli mieleen, miten lapsen silmissä on
kaikki niin valtaisaa.
Olen oppinut nyt lapsenlapseni myötä tarkkaile-
maan maailmaa pienen ihmisen silmin, se on rik-
kautta sekin.
Kiitos Sinulle.
PS Kokoan pikkuiselleni runokirjaa, johon tämäkin
runo päätyy.
...ämmin kerrontaa.
kyllä on otsikosta lähtien kaunista
ja suunnaton rakkautesi pikkuiseen
kyllä välittyy lukijalle lämpöisen
koskettavasti.
hienoa,herkkää runoutta.
hyvä upea linda!!!!
ps.saisit itseäsi
peilistä katsoa
kun sielläkin näkyy silloin
suuri kimpale kultaa rakas ystäväin.
kun pahoitti eilen mielensä rr:ssa, piti etsiä
jotain, jolla saisi mielen nousemaan. Ja mikäpä
sen parempi siihen olisikaan, kuin mummun pikkui-
nen.
Höpsykkä, enhän minä nyt mikää kultakimpale ole,
kimpale kylläkin =(
Kiitos Jouni lempeästä palautteestasi.
Melekonen möhkäle kultoohan se onnii.
Vuan mietippä mistee mahtanoo löytyvä se emäkallio...
nii se onnii, melekonen kimpale pikkuseni.
Liekkö se emäkallion juurj aenakii miussa =)
Kiitos Siulle, että piipahit ja kommentoit.
Kun tunteva sydän on vielä sanojen takana
se lisää vielä runon syvyyttä. Eikä tämä
ole pelkkä kaunis runo, vaan rakkaus lapseen/-iin.
oli pääosassa runossani, sydämellä kirjoitettu.
Rakkaus lapsiini on jotain ainutlaatuista, niin
kuin on varmasti jokaisella vanhemmalla ja iso-
vanhemmalla.
Kiitos kun poikkesit ja jätit lämpimän
palautteen.