Minulla ja avovaimollani on aika paljon ikäeroa. Yleisesti ottaen meillä on kuitenkin mennyt hyvin. Avopuoliso viettää jonkun verran aikaa ikäistensä seurassa ja joskus tämä aiheuttaa tilanteita joissa mustasukkaisuus kuohahtaa. Mainitsen tässä esimerkkinä viime viikonlopun tapahtumia.
Avovaimoni lähti lauantaina bileisiin kavereidensa kanssa ja ilmoitti tulevansa yöllä kotiin. Puolen yön aikaan hän lähetti tekstiviestin, jossa ilmoitti menneensä toisiin bileisiin. Pikkutunneilla hän lähetti viestin jossa ilmoitti että on paikassa josta ei pääse yöllä liikkumaan julkisilla, eli hän jää yöksi bileisiin.
Seuraavana päivänä hän lähetti viestin jossa ilmoitti käyttäneensä päihteitä ja pelkäävänsä että olen vihainen, minkä takia hän ei vielä tule kotiin.
Kun maanantaina kohtasimme, sain kuulla että hän oli bileiden jälkeen jäänyt kämpän omistajamiehen kanssa kaksin tämän asuntoon ja vetänyt tämän kanssa LSD:tä. Kun kysyin syytä tähän, hän ilmoitti että "teki mieli vetää happoa".
Mitään seksuaalista ei kuulemma tapahtunut.
Nyt on tilanne se, että olen psyykkisesti aivan hajalla ja tunnen itseni petetyksi ja nöyryytetyksi. Kun ilmaisen negatiivisia tunteitani avokilleni, olen kuulemma sairaalloisen mustasukkainen. Koska minulla on joskus ollut päihdeongelma, on kuulemma okei jos hän vetää pari kolme kertaa vuodessa kavereidensa kanssa aineita. Tunnen kuitenkin että hän pitää näitä kavereitaan minua tärkeämpänä ja olen asiasta mustasukkainen. Lisäksi minusta tuollainen että sanotaan tulevansa yöksi kotiin ja sitten jäädäänkin toisen miehen kanssa tämän asuntoon (ei ollut kyllä ensimmäinen kerta), on minua halventavaa ja epärehellistä minua kohtaan.
En tietenkään voi muuta kuin luottaa hänen sanaansa että mitään seksuaalista ei tapahtunut, mutta jotenkin tämä ei minusta tunnu edes asian pääpointilta. Olenko sairaalloisen mustasukkainen kun tällainen käyttäytyminen ei ole mielestäni oikein? Miten itse suhtautuisitte jos puolisonne (jota rakastatte) tekisi tällaista?
Avovaimoni lähti lauantaina bileisiin kavereidensa kanssa ja ilmoitti tulevansa yöllä kotiin. Puolen yön aikaan hän lähetti tekstiviestin, jossa ilmoitti menneensä toisiin bileisiin. Pikkutunneilla hän lähetti viestin jossa ilmoitti että on paikassa josta ei pääse yöllä liikkumaan julkisilla, eli hän jää yöksi bileisiin.
Seuraavana päivänä hän lähetti viestin jossa ilmoitti käyttäneensä päihteitä ja pelkäävänsä että olen vihainen, minkä takia hän ei vielä tule kotiin.
Kun maanantaina kohtasimme, sain kuulla että hän oli bileiden jälkeen jäänyt kämpän omistajamiehen kanssa kaksin tämän asuntoon ja vetänyt tämän kanssa LSD:tä. Kun kysyin syytä tähän, hän ilmoitti että "teki mieli vetää happoa".
Mitään seksuaalista ei kuulemma tapahtunut.
Nyt on tilanne se, että olen psyykkisesti aivan hajalla ja tunnen itseni petetyksi ja nöyryytetyksi. Kun ilmaisen negatiivisia tunteitani avokilleni, olen kuulemma sairaalloisen mustasukkainen. Koska minulla on joskus ollut päihdeongelma, on kuulemma okei jos hän vetää pari kolme kertaa vuodessa kavereidensa kanssa aineita. Tunnen kuitenkin että hän pitää näitä kavereitaan minua tärkeämpänä ja olen asiasta mustasukkainen. Lisäksi minusta tuollainen että sanotaan tulevansa yöksi kotiin ja sitten jäädäänkin toisen miehen kanssa tämän asuntoon (ei ollut kyllä ensimmäinen kerta), on minua halventavaa ja epärehellistä minua kohtaan.
En tietenkään voi muuta kuin luottaa hänen sanaansa että mitään seksuaalista ei tapahtunut, mutta jotenkin tämä ei minusta tunnu edes asian pääpointilta. Olenko sairaalloisen mustasukkainen kun tällainen käyttäytyminen ei ole mielestäni oikein? Miten itse suhtautuisitte jos puolisonne (jota rakastatte) tekisi tällaista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
..mut ei oo täysin hänen vikansa, se yöksi jääminen, jos hän kerra ilmoitti et pois pääsy julkisilla ei onnistu....
mutta taas toisaalta onko hän useinkin jäänyt nimenomaan miesten luo yöksi? ja tuo syy tuohon LSD:n vetämiseen on milestäni huono, tai no, en mä ainakaan päästäis mun muijaa ku koira veräjäst tollasen kanssa!
mut porukka on erilaista, teet mitä parhaakses näät.
Yöksi menivät yksityisautolla tähän kämppään, jossa sitten tapahtui mitä tapahtui.
Hetki sitten esitin näkökannan, jonka mukaan kannattaisi varoa kenen seurassa liikkuu. Neiti kaikkitietävä sanoi kyllä osaavansa pitää huolen itsestään. Kuitenkin tämän hipinretaleen on tavannut kuulemma vain pari kertaa aiemmin.
Pelkään että maailma kyllä opettaa vielä pari kylmää faktaa.
Ja kyllä, avokki on jääny sekä miesten että naisten luo yöksi. En minä niistä pysty kirjaa pitämään. Sellainen fiilis että minua kusetetaan oikein kunnolla. Mutta kaipa ihminen on niin sokea mitä tulee rakkaimpiinsa, että tahtoo uskoa loppuun asti kaikkea hyvää. Ja sitten kun lopulta tilanteen koko kaameus iskee, tapahtuu näitä perhetragedioita joita saamme lukea lehdestä päivittäin.
Sanoit ettet itse päästäisi muijaasi kuin koiraa veräjästä... Mitä sinä tekisit asemassani?
..mutta itse kertoisin, että "nyt on kuule niin että tota juttua tapahtuu vähän liian usein, enkä luota sinuun" eli selitä oma näkökulma asiaan ja katso reaktio. Jos ei se sulle kelpaa se selitys mitä muijas sanoo ni sithän asia on siinä. Karuahan toi ois, mutta loppujen lopuksi jos et sä pysty luottamaan omaan kumppaniin, ni mitä itua siinä suhteessa on olla?
Ei sustakaan oo vissiin mitää herkkua arvuutella koko ajan et mitä tänää se muija tekee ja missä se menee. vai ?
Niinhän sitä sanotaan, että ei ole hippi jos ei nussi. Eli tuo tyyppi ilmeisesti ei ole hipinretale jos kerran mitään ei muka tapahtunut.
Säikähdinpä oikein kunnolla, kun luin tämän. Nimittäin itselläni on samankaltainen ongelma itseni kanssa. Siis tunnen samoin oman puolisoni kanssa. Hän kanssa käyttää päihteitä silloin tällöin, mutta suorastaan palvoo huumeita. Siis ei käytä kuin todella harvoin, mutta silloin asioiden tärkeysjärjestys menee kokonaan siten, että huumeet ensin ja muu perässä. Nykyään tuntuu aina, kun lähden kotoa, että hän on jonkun pahuksen diilerin kanssa siellä tai jtn vastaavaa. Nyt olen huomannut ajattelevani, että hän on samalla jonkun toisen kanssa, mutta se on mahdotonta kuitenkin. Eli itseäni peloittaa tämä kuinka vähän "luotan" kumppaniini. Nykyään pelkään jo jos hän ottaa yksin edes alkoholia, koska hän on mielestäni hyvin epävakaa mieleltään päihtyneenä. Olen varmaankin niin huolissani hänestä, että olen mustasukkainen omille ajatukseilleni jo? Kumppanini ei kuitenkaan ole mikään narkkari, mutta hänen asenteensa huumeisiin pelottaa ja paljon.
samanlaisia tunteita kun sullakin. Ja kuulostaa siltä et sulla on syytäkin olla mustis!
Kun sinä näet sen asian ja tunteesi, mitä koetat selvittää, kierrät koko ajan selvästi hieman sivuun siinä. Osaltaan siinä painaa omat mokat ja sitten toisen.
Toisen mokia ei voi käyttää siihen, että niillä voi ostaa itselleen mokaamisoikeuksia. Ihan oma napa raikuu tässä (Tsiisus, kaiken minäkin olen kyllä sitten osannu välistä sotkea.), joten tiedän.
Kun puhut hänen kanssaan, niin ensinnäkin nuo vanhat jutut ovat selvästi jääneet käsittelemättä, joten toinen käyttää niitä sitten tekosyinä omalle sekoilulleen.
Kaikenlaista voi tietenkin tapahtua mutta mitä enemmän tapahtunut on sellaista, mistä toinen voi kokea luottamuksenpuutetta, sen suuremmissa määrin sen mokanneen (tai tilanteiden uhrin) on panostettava siihen asian selvittämiseen. Itse marssittaisin tuossa kumppanini sen kolmannen osapuolen pakeille ja puhuisin puhki. Kaikki siinä on mukana.
Ja ihmiselle voi sanoa, että on ihan sama mitä aineita se vetää. Jos se ihminen ei ole aito ja rehellinen, niin se mitä vedetään on vain pelkkää paskaa. Mikään aine, edes psykedeelit, eivät tee kenestäkään kunnollista tai siistiä tyyppiä. Tyyppi on joko kunnollinen ja siisti ja sitten tuommoinen aine voi ehkä vahvistaa sitä. Psykedeelit voivat ehkä avata näkymiä niin, että voi sitten muussa elämässään alkaa korjaamaan omia vikoja. Mutta tuo tie, mitä avovaimosi kulkee, on aivan väärä. Tai no... kyllä se seinä tulee vastaan mutta se tulee sitten aika lujaa. (Oma nenä kipeänä edelleen.)
Kun puhut avovaimollesi sinun pitää sanoa ensin juuri noin. Että tunnet itsesi petetyksi ja nöyryytetyksi, oli siinä perää tai ei. Voit kysyä ja siten siirtää taakkaa hänelle (minne se kuuluu), kysymällä, että tietääkö se kuinka tuota tunnetta voi jotenkin parantaa. Ainoa, mitä sinun tarvitsee kertoa on tunteistasi, ja jos sinua syytetään jostain vanhasta, on aika olla mitä avoin siinä, että tunnustaa kaiken sen, mikä totuudessa osuu omaan nilkkaan. Kun se pesä on puhdistettu, jäljelle jää vain muu väärä, jos sitä ylipäätänsä on.
Katsos voi myös olla, että se aikanaan hoitamatta jätetty selvitystyö ajaa avovaimosi pihalle, koska teidän keskinäinen kemia on ihan solmussa. Ei siinä silloin kumpikaan enää välttämättä osaa olla rehellinen. Asioista puhutaan ulkopuolisten kanssa, koska sitä kautta saadaan jotain toista perspektiiviä ja sen lisäksi purkamista sille psyykkiselle paineelle, mitä löytyy. Mutta joka kerta kun sitä puretaan muualle, kuin teidän kahden kesken, se teidän tilanteenne menee vain huonompaan suuntaan. Apua saa kysyä, kuten teet. Mutta sitten on toimittava.
"Että tunnet itsesi petetyksi ja nöyryytetyksi, oli siinä perää tai ei."
Oli sydämen syytteissä perää tai ei. Eli tapahtuiko mitään vai oliko kaikki viatonta.
...Vai muka sairaalloisen mustasukkainen olisit? Mun mielestä sairaalloinen on kyl jotai aivan muuta, joten en ainakaan sitä kohdallasi miettis! Ite en hyväksyis tollasta, ja empä usko et hänkään hyväksyis jos asia käännettäs toisinpäin. Tosiasia on kuitenkin et jos ihminen käyttää aineita, aineet menee aina ihmissuhteiden edelle. Haluatko olla "kakkonen"?