Kamppailulajin vaikutukset muuhun vapaa-aikaan

Itse mietin myös samoja asioita aloitaessani karaten harrastamisen. Kun ajattelin sitä miten käyttäisin tositilanteesen joutuessani, päädyin siihen johtopäätökseen, että jähmettyisin paikalleni. Ajattelin myös, että eihän tällainen pieni nainen pärjäisi. Olen nyt harrastanut jo monta vuotta karatea ja jouduin tuossa kesällä sellaiseen tilanteeseen, että jouduin turvautumaan itsepuolustustaitoihini. Löin päälleni käyvää, monta kertaa itseäni suurempaa ja tuntematonta naista, joka oli humalassa ja se tuli aivan automaattisesti. En ole asiasta ylpeä, sillä aina pitäisi pyrkiä siihen, että asiat selvitetään puhumalla. Eli jankkaat aina vaan uudelleen perustekniikoita, niin lopulta ne tulevat automaattisesti selkärangasta kun joudut uhkaavaan tilanteeseen. Aina kannattaa panostaa siihen perustekniikkaan, vaikka se kuinka puuduttavalta tuntuisi. Toivottavasti auttoi =)

Tuo on kyllä yleinen ongelma. Lajisi on kuitenkin enemmän ottelutyyppistä kuin itsepuolustustyyppistä. Lajina toki erinomainen. Mutta moinen epävarmuus johtuu todennäköisesti siitä ettei sinulle ole vielä ehtinyt muodostumaan valmiita toimintamalleja, eli tekniikat eivät vielä tule takaraivosta, vaan tositilanteessa joudut miettimään miten mihinkin mahdolliseen hyökkäykseen reagoit jne. Kärsivällinen treeni auttaa varmasti. Kommentti "tappelua en todellakaan halua", kertoo siitä että järki on menossa mukana. Näin sen pitää olla. Treeni-iloa!

Itse treenaan kanssa thainyrkkeilyä, joka on muuttanut ruokailutottumuksia sekä vähentänyt alkoholin kulutusta. Lisäksi on tullu lisääntynyt tarve pitää tlaa ympärillä ns. turva-alue n.60- 90 cm.
Esim. en viihdy täysissä kapakoissa.
Lisäksi koko ajan on päällä eräänlainen valmius toimia ts tarkkailen mahdollisia uhkakuvia. Nämä kyllä saattaa tulla tuon portsariduunin takia.

... tosipaikassa. En ole kyllä ennen harrastamisen aloittamistakaan jähmettynyt. Tosin harvoin olen joutunut oikein tosissani ihmettelemään mitä ympärillä tapahtuu.

Mutta itsepuolustusharrastuksen kautta on oppinut sen kuinka tärkeää on välttää turhaa fyysistä kontaktia kanssaihmisten kanssa. Ja samoin sen että diplomaatti selviää paljon vähemmällä. Eikä tartte silti nöyristellä ketään. Itseluottamusta kun on riittävästi ja lähtee siitä oletuksesta että ei ole olemassa vihollisia, vaan ainoastaan ystäviä joita ei vielä tunne... :)

On suhteellinen käsite, ja jokainen kokee eri tavalla itseensä kohdistuvan uhan.

Olen huomannut että tieto ja taidot lisää ajanmyötä(tai ainakin pitäisi) itsevarmuutta joka vaikuttaa kehonkieleen, muuttuu varmemmaksi.

Tämä taas vaikuttaa:

Ei näytä helpolta uhrilta.

Perinteisessä suunsoitto tilanteessa ei tule itselle tarvetta vetää herneitä nenään vaan pystyy olemaan rauhallinen, mikä osaltaan vähentää riskiä joutua "paini tilanteeseen".

Mielestäni on hyvä että mielesi jarruttaa välitöntä reagointia, niistä tulee yleensä vain ongelmia. Joku muukin puhui tässä että "toiminta mallit" puuttuu, on totta ja kaikki mitä nyt käyt mielessäsi noista tilanteista on eräänlaista mielikuva harjoittelua ja toiminta mallien luomista. Ihmisen mieli vain toimii niin, ja olet nyt saavuttanut itsepuolustus harjoittelussasi yhden portaan lisää, näistä ei vaan koskaan kerrota missään!?

Olen aikanaan itse käynyt useita tilanteita mielessä ja ne on jopa päätyneet uniin kun ei osaa päättää mikä on hyvä toiminta mihinkin tilanteeseen. Ja on niitä uusia tilanteita vieläkin joita joutuu pohtimaan, mutta ajanmyötä siihen ei enään kiinnitä samalla tavalla huomiota, siitä tulee vain osa itseä.

Aika hyvän lähtökohdan saa kun yrittää välttää viimeiseen asti väkivalta/paini tilannetta ja kun tulee aika toimia, toimitaan päättäväisesti ja nopeasti ja vielä tietysti lainpuitteissa.
Ei mikään helppo rasti, mutta näillä eväillä yritän itse kuitenkin toimia niin työssä kuin vapaalla.

Kyllä se toiminta tulee tarpeesta ja kokemuksesta, adrenaliini on oleellinen osa itsepuolustus tilannetta. Ja kaikki pelkäävät vaikka eivät sitä myönnäkään, jopa poliisien erikoisjoukot tyhjentävät suolensa ennen tilannetta, että ei tule yllätyksiä housuihin. Pelko ja jännitys kuuluu asiaan, ne pitää hyväksyä ja niitä pitää hallita/käsitellä - ne ei saa hallita sinua! Hyvällä perusharjoittelulla saavutat lisää varmuutta ja hermotusta liikkeisiin. Kyllä se siitä :o)

Tervetuloa uudelle terveelle ulottuvuudelle kamppailulajien maailmassa ja hyviä treenejä.

Urheilun tuomat elämänarvot heijastuvat jokapäiväiseen elämään tietyllä tavalla. Esim tavoitteellisuus, periksiantamattomuus..
Hmm.. kasvanut kipukynnys, tietynlainen toisen kunnioittaminen..
Mutta sitten taas tulee helposti väänneltyä toisten käsiä "lukkoihin" tai muuten nyrkki tai jalka saattaa heilua leikkimielessä..

Jos nyt lähtisimme ruotimaan mitä välineitä lajisi (muay thai) antaa sinulle itsepuolustustilanteeseen: kovat alapotkut,kyynerpäät ja polvet. Nämä ovat erittäin tehokkaita,välillä ehkä jopa LIIAN tehokkaita välineitä taltuttamaan päällekarkaajan.

Omasta mielestäni lajisi on vain kovin yksipuolinen. Mitään otteesta irtautumisia,kuristuksia ja lukkoja ei lajissasi ole.

Jos haluat täydentää tekniikkarepertuaariasi ja samalla itseluottamusta kykyihisi. Kannattaisi ehkä harkita toisen lajin aloittamista,joka painottuisi enemmän itsepuoluspainotteinen.Tietenkin vaihtoehtona on jos tunnet jonkun joka haluisi harjoitella kanssasi ns.itsepuolustusta vapaaottelun tyyliin,niin ehkä siitä olisi jotain apua "jäätymisen" estämiseksi.

ps.Ikinä en ole muay thaita harrastanut,joten tekstiin on voinut eksyä muutama sammakko...