Omista lapsista on kovin huolta,
kun he ei enää tahdo juosta,
oikeassa uskonkilvoituksessa
ja oikeaa maalia kohti
tavoitella.
On siitä asiasta suuri huoli,
että miten tästä nuori,
oikein nyt selviää,
vaiko välille ihan väsähtää.
On vanhemmat niin kovin
murheissaan,
että ei meinaa löytää
edes sanoja,
miten asian ilmaista,
Vaan on hiljaa
pitkän tovin.
Äiti sanoo väsyneenä,
miksi sinäkään
et mitään uskosta
puhunut ja
taivaan ihanuudesta
kertonut?
Enhän minä jaksa
tätä
jos aivan yksin
minut jätät
puhumaan tästä
asiasta.
Aarteista kaikkein
kalleimmasta.
Päätalosta vaan
nytkin puhuit
jätä jo se
ja opeta omalle
lapselle;
Miten taivaaseen
voi vielä päästä.
Tästä murheen ja surun
säästä.
Kyllä ihan itkettää,
kun lapset maailman tietä
viilettää.
Ja pelottaa vielä joka hetki,
että ei vaan tulis viesti;
että nyt on lapsi jo lähtenyt,
ja tämän maailman jättänyt.
Ja synnit on sovittamatta,
ja Jumalan armo saamatta.
Miten kestän voi, sanokaa.
Ja armoa lapsilleni
anokaa.
Perhettäni muistakaa
ja tästä asiasta
toisillekin sanokaa,
että esirukouksin
muistais meitä.
Että taivaallinen
vanhin ei meitä
heitä.
Eikä irrota
Omasta huolenpidosta
eikä unohottais omia-
Tunnen, heikko
on tämä huokaus
ja kuuleeko kukaan?
Vai poljetaanko tämä
aivan lokaan,
mitä tänne kirjoitan
ja toivon tuskaani
saavani apua.
kun he ei enää tahdo juosta,
oikeassa uskonkilvoituksessa
ja oikeaa maalia kohti
tavoitella.
On siitä asiasta suuri huoli,
että miten tästä nuori,
oikein nyt selviää,
vaiko välille ihan väsähtää.
On vanhemmat niin kovin
murheissaan,
että ei meinaa löytää
edes sanoja,
miten asian ilmaista,
Vaan on hiljaa
pitkän tovin.
Äiti sanoo väsyneenä,
miksi sinäkään
et mitään uskosta
puhunut ja
taivaan ihanuudesta
kertonut?
Enhän minä jaksa
tätä
jos aivan yksin
minut jätät
puhumaan tästä
asiasta.
Aarteista kaikkein
kalleimmasta.
Päätalosta vaan
nytkin puhuit
jätä jo se
ja opeta omalle
lapselle;
Miten taivaaseen
voi vielä päästä.
Tästä murheen ja surun
säästä.
Kyllä ihan itkettää,
kun lapset maailman tietä
viilettää.
Ja pelottaa vielä joka hetki,
että ei vaan tulis viesti;
että nyt on lapsi jo lähtenyt,
ja tämän maailman jättänyt.
Ja synnit on sovittamatta,
ja Jumalan armo saamatta.
Miten kestän voi, sanokaa.
Ja armoa lapsilleni
anokaa.
Perhettäni muistakaa
ja tästä asiasta
toisillekin sanokaa,
että esirukouksin
muistais meitä.
Että taivaallinen
vanhin ei meitä
heitä.
Eikä irrota
Omasta huolenpidosta
eikä unohottais omia-
Tunnen, heikko
on tämä huokaus
ja kuuleeko kukaan?
Vai poljetaanko tämä
aivan lokaan,
mitä tänne kirjoitan
ja toivon tuskaani
saavani apua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kauniin herkän runon väänsit
vaan Jeesukselleko sä selkäs käänsit?
En nähnyt Jeesuksesta yhtään sanaa
sikskö lapses kulkee peräkanaa
maailmalla ilman uskon tanaa
kun et Jeesuksesta kertonut
ja siten eväspussejansa mukaan pakannut.
vaan oikein et
osannut tajuta,
Tätä asiaa josta
nyt yritin puhua.
Ei se ole siinä,
että miten asian kertoo
sanasta sanaan.
Ja ulkoa höpöttää
sitä solkenaan,
Että Jeeus on siellä
ja Jeesus on täällä.
Jos ei kuitnkaan sanasi
ole totta.
Sanasi syö silloin
rotta.
Vaan siinä lauseen
sisällössä
on se salaisuus,
ja oikea henki,
on se jossa se jossa
se asian ydin paljastuu.
Näin se vaan on
ja jos on puhumassa
väärä renki.
Silloin sitä on
vaan tökkimässä.
Ja voi hyvän asian
pilata ja
jalkoihinsa tallata.
Ei ole Jeeus kaikialla,
missä ei ole uskoa
antajalla.
Saa sitä Jeeuksesta
kertoa,
jos ei ole kuitenkaan
sydämessä uskoa.
Se ei sillon mitään
auta.
Vaikka sitä aarnattais
taivaan kautta.
Jos sydämessä on
toinen asukas,
jota ei halua
edes karkoittaa.
On saarna silloin
ihan turhaa,
jos sydämessä
on sellainen harha.
Että se ei usko
vaikka kuinka
saarnataan.
Eikä ymmärrä sitä,
miten synnit
anteeksi uskotaan.
Teit nyt väärän tuomion,
että syy olis
sanojassa.
Ei Raamattu opeta niin,
Että taivaisiin,
pääsäis täydellisen
ihmisen kautta.
Kyllä armosta on
nytkin uskottava
syntisraukka.
Ja vaikka joku
sana jäis sanomatta.
Ei ole sen tähden
jäänyt kukaan
syntejään saamatta
anteeksi,
ettei ne tule
kerran kanteeksi.
Taivapaikka ei ole
sen tähden jäänyt
keneltäkään saamatta,
jos on oikeat sanat
jäänyt lausumatta.
Kyllä se oikea mieli
on tärkein kaikista.
Silloin se
ihmisen kieli
löytää sanat miten
puhuu tästä
asiasta kalleimmasta.
että syy olis sanojassa. Ei Raamattu opeta niin, Että taivaisiin, pääsäis täydellisen
ihmisen kautta. ** Eikö, miten se sitten opettaa??
Kyllä armosta on nytkin uskottava syntisraukka. Ja vaikka joku sana jäis sanomatta. Ei ole sen tähden jäänyt kukaan syntejään saamatta anteeksi, ettei ne tule kerran kanteeksi. ** Saattaa olla, että ei, mutta pelastu on jäänyt noilla opeilla, jollei ole varaa Jeesusta Herraksi kutsuttavan.
Taivapaikka ei ole sen tähden jäänyt keneltäkään saamatta, ** Eikö. Mistä kohti se löytyy Raamatusta? Sitä vastoin sieltä löytyy se, että HÄN JOKA TUNNUSTAA JK;n HERRAKSI PELASTUU.
jos on oikeat sanat jäänyt lausumatta. ** Matt 10;32 >> "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. 33 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
...suoraan, että kannattaako niitä lapsia tehdä niin paljon, jos ne helvettiin joutuvat. Ehkäisyn synnistä vastaisit itse. En kuitenkaan ilkeä.
Kuule kallis matkaystävä. Osaat kirjoittaa ja runomuotoon pukea ajatuksiasi ja rukousta hienmolla tavalla. Ymmärrän että isällä ja äidillä on aina loppuun saakka huoli lapsista ja heidän uskonelämästään.
Mutta tätä kohtaa sinun hienossa runomuotoisessa rukouksessasi jäin miettimään:
"Ja synnit on sovittamatta,
ja Jumalan armo saamatta."
Miten niin? Raamatun mukaan Jeesus Jumalan Poika kärsi ristillä meidän kaikkien syntien tähden! Synnit on totisesti sovitettu! Ole vapaa ja usko tämä yksinkertainen evankeliumi! Ole vapaa sillä Kristus on sinut pelastanut ja myös lapsesi. Siiunausta sinulle ja perheellesi!
"Ja synnit on sovittamatta,
ja Jumalan armo saamatta."
Ihan muuta nyt tässä tarkoitin
mutta ehkä asian vähän
huonosti kuitenkin ilmaisin.
Kosa asiasta syntyi väärinkäsitys,
nyt tähän täytyy antaa selitys.
Tarkoitin vaan tällä sitä,
että enin täytyis tulla
synneistä hätä.
Ennen kun vois tehdä
parannuksen
ja uskoa syntien
sovituksen.
Jos ei ole itse syntejä
anteeksi uskonut,
vaikka olis Jeesus lapsen
synnit sovittanut.
Ei siitä ole hyötyä ihmiselle,
tälle syntisella poloiselle,
jos hän ei ota uskoa
vastaan.
Sillä sehän se auttaa
ainoastaan.
On usko ainut mikä perille
kantaa,
ja uskojalle varmuuden
antaa.
Silloin ei
tarvitse pelätä
että jäis välille
ja voi turvallisesti
päästä perille.
Jos ei usko kelpaa kuitenkaan,
ei silloin voi löytää Vapahtajaa.
Vaikka vanhemmat itkis ja kyneleet
vuotaa,
on silloin tämä kaikki vaiva
aivan turhaa.
kun kysmysessä on Jeesus.
Hän ei kuollut ristillä ykisn sytemme vuokis, vaan mitä Hän iste sanoi > Se on täytetty!!
Mikä, syntisikö? Mieti hieman.
kuusi ei-sanaa.
Mietipä äiti huoltasi lasten
kielloillako kasvatit varta vasten?
Oliko neuvosi ei-ei ja ei
vaiko kyllä-kyllä ja kyllä
Saiko lapsesi kuvan positiivisen
vaiko mallin negatiivisen
EI ihme jos EI kantaneet siivet
Jeesus poistaa kaikki kilvet
Rukouksiis lapses liitä
ja Jeesusta kaikesta kiitä
tutki myös omas itses
ennen kuin lapses
Mistä tiedät heidän uskon
sydämessään näkevät aamuruskon?
Käänny Jeesuksen puoleen.
Mitä oikeastaan halusit sanoa? Runon kirjoittaja elää aikamoisessa ahdistuksessa.
ne ovat , vanhempien huokaukset ja murheet. Kuitenkin , kenenkään toisen usko ei ole meidän ansiotamme, eikä kenenkään epäusko meidän syytämme...loppuviimmein. Mutta asiaa haluamme kaikille lapsillemme tärkeimpänä pitää omista heikkouksistamme huolimatta. Meillä on hyvä esirukoilija, Herra Jeesus.