Olen taas alkupisteessä.............

Olen ollut sairauslomalla jo kohta kuusi kuukautta ja lääkäri alkaa patistaa kokeilemaan työntekoa.
Noh, juuri siihen paikkaan takaisin en halua mennä töihin jossa sain tämän viimeisimmän masennuskohtauksen.
Se on kettumainen palkkatukipaikka jossa kaiken huipuksi kiusaattiin ja siinä sivussa romahdin pahasti.
Sitä on jäljellä vielä muutama kuukausi, mutta kun puolen vuoden jälkeen Kela tyrkyttää ihmistä kokeilemaan työntekoa.
Niin, siihen paikkaan johon pakolla pistettiin ettei saa karenssia.
Ne siellä paikassa edes tahdo minua takaisin, se on varma.
Työpaikan työntekijätkin jättää kaupungilla tervehtimättä ja tiedän että jos sinne menisin, tarjolla olisi taas jotain kivaa.

Palkkatukipaikka on siis sellainen tukityöllistetty juttu, jossa esimerkiksi kerho tai urheiluseura jne saa itse rahaa jos ottaa pitkäaikaistyöttömän.
Ne nimenomaan ei tahdo minua, koska olen ollut paljon sairauslomalla ja ne saa sen mukaan kuinka paljon työntekijä on ollut työssä.
Eli, olen heille vain taakkana.
Kaikki siellä olevat on niska limassa töissä, koska niihin poissaoloihin kiinnitetään paljon huomioita.

Eilen otin taas illalla iltalääkityksen ja kaksi nukkumislääkettä, nekään ei auttanut nukkumaan sitten kuin keskiyöllä, koska aloin taas murehtia töihimenoa niin että taas alan mennä alaspäin.
Raivostuttaa ja kiukuttaa ja taas masentaa ja ärsyttää.
Olen siis taas alkupisteessä, vain siinä on sitten se ero että olen saanut tämän diagnoosin ja lääkityksen.

Näillä eväillä taas sinne kiusattavaksi?
En ole varsin puhunut siitä työpaikkakiusaamisesta, koska tiedän että kaikki siihen osallistuvat kiistävät kaiken.

Ahdistaa.