Vähän omia taustoja:
Olen parikymppinen äijä, joka on vuosikausia ollut todella hukassa joka ikisen asian suhteen. Lukion käytyäni en tiennyt yhtään, mitä tulevaisuudessa haluan ja mihin kykenen. Noh, jotain oli vihdoin päätettävä maaliskuussa -08 ja päätin jostain ihmeen syystä hakea kauppatieteellisen. Pääsin kuin pääsinkin kirkkaasti sisään, mutta heti ensimmäisistä luennoista lähtien tuntui, että mikä tahansa muu ala olisi ollut parempi vaihtoehto; ei siis kertakaikkeaan pienintäkään mielenkiintoa ko. alaa kohtaan.
Nyt viime kuukaudet on kumminkin lääkis pyörinyt tauotta vahvasti mielessä, ja onkin ainoa (korostan sanaa ainoa) oikeasti mielenkiintoinen vaihtoehto. Ongelmana on vain se, etten ole lukiossa opiskellut fysiikkaa/kemiaa pakollisia kursseja enempää ja lyhyen matematiikankin suoritin keskikertaisella menestyksellä. Unelmat ovat siis kaatuneet yksi toisensa jälkeen näihin ylitsepääsemättömiltä tuntuviin haasteisiin.
Kemian ja fysiikan taitojen puutteitakin suurempi ongelma on taas oma mielenterveyteni. Olen ollut murrosiästä asti vaikeasti masentunut ja ahdistunut. Tämän ongelman eteen olen tosin yrittänyt tehdäkin jotain, tosin huonolla menestyksellä. Tällä hetkellä joudun syömään säännöllisesti bentsodiatsepiineja paniikkioireiden takia, jotka taas vaikuttavat ihan helvetisti keskittymiseen ja ennen kaikkea uusien asioiden oppimiseen. Nykyiset ei-vittuakaan-kiinnostavat-opinnot eivät siis etene mihinkään ja kelan ihanat tädit perivät minulta todennäköisesti satoja euroja opintotukea takaisin lukuvuoden päätyttyä.
Tiedän ettei kukaan voi antaa tyhjentävää vastausta, mutta haluaisin silti kuulla muiden mielipiteitä, mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Kuulisin myös mielelläni muiden vastaavia kokemuksia.
Olen parikymppinen äijä, joka on vuosikausia ollut todella hukassa joka ikisen asian suhteen. Lukion käytyäni en tiennyt yhtään, mitä tulevaisuudessa haluan ja mihin kykenen. Noh, jotain oli vihdoin päätettävä maaliskuussa -08 ja päätin jostain ihmeen syystä hakea kauppatieteellisen. Pääsin kuin pääsinkin kirkkaasti sisään, mutta heti ensimmäisistä luennoista lähtien tuntui, että mikä tahansa muu ala olisi ollut parempi vaihtoehto; ei siis kertakaikkeaan pienintäkään mielenkiintoa ko. alaa kohtaan.
Nyt viime kuukaudet on kumminkin lääkis pyörinyt tauotta vahvasti mielessä, ja onkin ainoa (korostan sanaa ainoa) oikeasti mielenkiintoinen vaihtoehto. Ongelmana on vain se, etten ole lukiossa opiskellut fysiikkaa/kemiaa pakollisia kursseja enempää ja lyhyen matematiikankin suoritin keskikertaisella menestyksellä. Unelmat ovat siis kaatuneet yksi toisensa jälkeen näihin ylitsepääsemättömiltä tuntuviin haasteisiin.
Kemian ja fysiikan taitojen puutteitakin suurempi ongelma on taas oma mielenterveyteni. Olen ollut murrosiästä asti vaikeasti masentunut ja ahdistunut. Tämän ongelman eteen olen tosin yrittänyt tehdäkin jotain, tosin huonolla menestyksellä. Tällä hetkellä joudun syömään säännöllisesti bentsodiatsepiineja paniikkioireiden takia, jotka taas vaikuttavat ihan helvetisti keskittymiseen ja ennen kaikkea uusien asioiden oppimiseen. Nykyiset ei-vittuakaan-kiinnostavat-opinnot eivät siis etene mihinkään ja kelan ihanat tädit perivät minulta todennäköisesti satoja euroja opintotukea takaisin lukuvuoden päätyttyä.
Tiedän ettei kukaan voi antaa tyhjentävää vastausta, mutta haluaisin silti kuulla muiden mielipiteitä, mitä tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Kuulisin myös mielelläni muiden vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
itellä kanssa nuo opinnot jumahtivat ensimmäisen vuoden jälkeen... noh tällä hetkellä tilanne se että neuroleptejä syödään ja sairaslomaa vietellään. Onneksi ei oo kela periny tukia takas, sensijaan sairaspäivärahan myönsivät..
kävisit iltalukiossa suorittamassa lisää kemian/fysiikan/matikan kursseja ja sitten hakisit lääkikseen?
Omaehtoisesti kannattaa aloittaa siitä kemiasta. Et tarvitse juurikaan matematiikkaa ja tuo on noista helpoin itseopiskeltavaksi. (Itse sain kirjoituksissa täydet pisteet kaikista 5 kemian tehtävästä ja läksyjä en lukion aikana tehnyt.) Matematiikka on noista hankalin ja sen jättäisin iltalukioon/kansanopistoon tms. . Tartteeko lääkikseen tosiaan pitkää fysiikkaa?
Jos syöt bentsoja ja kärsit paniikkihäiriöstä, masennuksesta jne. niin ihan ekana kannattaa hoitaa oma mielenterveys. Ei ole ihme jos opinnot takkuaa. Hae terapiaan ja voihan olla että saisit sairaslomaa, kun et kerran ole opiskelukunnossa.
Sitten kun olet saanút psyykkiset asiat parempaan jamaan niin aikuislukiossa voi lukea puuttuvat fyssan ja kemman kurssit.
Nuo puuttuvat kurssit voit suorittaa iltalukiossa.
Noihin varsinaisiin ongelmiin on vaikea vastata mitään, kun ei ole omakohtaista kokemusta siitä, että lääkäriksi haluaisin. Mutta mt-ongelmista minulla on kokemusta vaikka muille jakaa. Mutta on mahdollista, että pääset ongelmistasi tavalla tai toisella eroon, ja sitten lääkäriksi opiskelu (ja opiskelu ylipäätään) helpottuisi huomattavasti, eikä olisi enää ongelmia toimia siinä ammatissakaan. En tiedä, että onko bentsojen syömisessä lääkärin ammatissa minkälainen laillinen sääntö varsinaisesti, mutta ongelmista eroon pääseminen varmasti helpottaisi siinä ammatissa huomattavasti. Koska lääkärit taas joutuvat kuuntelemaan potilaitten psyykkisiä vaikeuksia, ja lääkärin työ on ajoittain jo itsessään kovasti stressiä tuottavaa.
Niitä keinoja ovat esimerkiksi terapia, muut psykiatriset lääkkeet kuin bentsot, keskusteluryhmät yms.