Lamasukelluksen jyrkkyys ja pituus

Ekonomistit synkistelevät taas, kun heilläkin on tavoitteena olla enemmän oikeassa kuin kolleegnsa, ja Suomessa ei koskaan kivitetä pessimistejä niin halukkaasti kuin syytellään vääräsä olleita optimisteja.

Tällä hetkellä varmaa lienee, että tästä eteenpäin mennään ainakin 12 kuukautta alamäkeen, ja vasta sen jälkeen alamäki alkaa loiveta ja kääntyä kasvun puolelle vuoden 2010 aikana tai vasta vaalivuonna 2011.

Tämä tarjoa kepun oppotunistisesti politikoivalle selkäänpuukottajasiivelle monia mahdollisuuksia pyrkiä julkisuuteen erilaisin "mitäs minä sanoin" -teemoilla. Väyrynen varmaan säästelee paukkujaan vaalien alle, Rantakangas laukoo jo kokoomusta vastaan ja korhonen ennustelee ihan hurjaa taloushätää.

Onneksi keskustalla on hallituskumppaninaan kokoomus. Näyttäisi, että katainen ymmärtää yhden kaikkein tärkeimmistä asioista, eli sen, että kun vienti aikanaan alkaa vetää, niin silloin olisi Suomen oltava parhaassa iskussaan, että vientiteollisuutemme pääsisi surfaamaan jo ensimmäisen nousuaallon harjalla ja nostamaan Suomen teollisuustuotantoa siitä kuopasta, mihin se nyt on painumassa.

Keskustan olisi syytä kuunnella herkällä korvalla myös ETLAn ekonomisteja, koska taantuma tai lama - nimityksellä ei liene väliä - on juuri se paikka, jossa elinkeinorakenne siivotaan niin, että vanha ja vanhentunut, epäkurantti yritystoiminta saa mennä ja uutta nykyaikaisempaa on saatava syntymään tilalle.

Tämäon ehkä keskustan kovin paikka varsinkin ennen eduskuntavaaleja, koska oikea elinkeinopolitiikka laman aikana ja lamasta toimumiseksi edellyttää sellaista kovaa linjaa, että ne yritykset päästetään nurin, joilla ei laman jälkeen ole kasvun edelluytyksiä, mutta niitä yrityksiä, joilla on ksvun edellytyksiä, niitä kannustetaan ja tuetaan.

Kannustettavat yritykset tuskin sijaitsevat korpikunnissa. Niinpä sietäisi toivoa, ettäkeskusta ei vaalikamppailussaan asettuisi sellaiseen aluepolitiikan asemaan, jossa yritysten tukiperutaksi vaaditaan niiden maantieteellinen sijainti eikä niiden kasvumahdollisuude.

Jos noin kävisi, niin velkarahaa tuhlattaisi hukkaan, kun kasvu viivästyisi ja paluu normaaliin hyvinvointiin kestäisi kauemmin samoin kuin se, että valtionvelkaa päästäisi lyhentävääm ajoissa.