sain töitä,

oma aloitteisesti raskaudesta jos eivät kerta kysy. Kyllä multa on työhaastatteluissa tähän asti kysytty että ootko raskaana tai onko lähiaikoina suunnitteilla perheenlisäystä. Se pitää niillä itellä kysyä jos se vaikuttaa työn saantiin/ työsuhteen pituuteen.
Jos eivät haastattelutilanteessa ite kysy ni oma on häpeänsä. Ei raskauden takia saa irtisanoa, se ois heillä pitäny miettiä etukäteen. Ja jos koeajalle on otettu niin sitä koeaikaa ei saa perua raskauden takia, mutta työsopimusta ei ole pakko jatkaa koeajan jälkeen.
Mutta koeaikana on tietenki normi irtisanomiskäytäntö, mutta syy ei tosiaan saa liittyä raskauteen vaan johonkin muuhun.

siinä että sinut varmasti irtisanotaan jos raskautesi selviää ennen koeajan loppua. Toivon puolestasi että pystyt sen salaamaan.
Jos sinun työsopimusta ei jatketa ja raskautesi on tullut työnantajan tietoisuuteen, työnantajan kuitenkin sanoessa että raskaudellasi ei ollut asian kanssa mitään tekemistä voit kuitenkin vedota siihen että sinun työsopimustasi ei jatkettu juuri raskautesi takia. Tällöin työnantajan täytyy kertoa pätevä ja muu selvä syy miksi et saa jatkaa työssäsi. Suomi on epäreilu maa mutta ei myöskään kannattavaa työnantajalle. Kun työntekijä otetaan töihin ja hän tulee raskaaksi, hän jää pian pois ja joudutaan maksamaan vielä äitiyslomalla olevalle palkkaa ja vielä lisäksi palkata tilalle joku muu.
Mutta toivon onnea sinulle ja pienokaisellesi. Jos raskautesi alkaa pian näkyä, niin näytä työpaikallasi että olet todella hyvä siinä mitä teetkin, ehkäpä saat kuitenkin jatkaa työssäsi huolimatta oletko raskaana vai et, tietääpähän saavansa hyvän työntekijän kun äitiyslomasi loppuu.
Minulle työnantaja oli vihainen kun kerroin olevani taas raskaana. Esikoinen täyttää toukokuulla 2 vuotta ja nyt olen äitiyslomalla. Minun oli helppo sanoa jääväni lomalle koska olen vakituisena mutta jännitti silti, ja ihan syystä. Olin sitäpaitsi vasta 12-13 viikolla raskaana kun kerroin, mutta oli pakko että tilalleni ehditään sitten ajoissa löytämään ja kouluttamaan sijainen. Silti työnantaja sanoi että olisit voinut aikaisemmin sanoa. Kuinkahan paljon aikaisemmin sekin sitten olisi pitänyt hänen mielestään kertoa, heti kun epäilin vai. Pelkäsin keskenmenoa ja odotin suurimman riskirajan yli ennenkuin kerroin ja työnantajallehan ei ole pakko kertoa ennekö 3 kuukautta ennen kuin jää pois.
No, seuraajaltani työnantaja sitten ensimmäisenä kysyikin että ethän sinä vain ole raskaana??!!
Ja työnantajallani on vieläpä itsellään 5 lasta, että kyllä hänenkin makuuhuoneessaan on joskus ahkerasti touhuttu.

Eli ihan vilpittömästi toivon että sinuun ja odotukseesi suhtaudutaan paremmin kun se viimein työpaikallasi valkenee ja että saat vaki paikan. Tsemppiä vain!!! =)

Pidä vaan raskaus omana tietonasi ihan koko koeajan loppuun ja hyvillä mielin. Työnantaja ei saa siitä kysyä eikä sinun tarvitse siitä kertoa. Raskaus on henkilokohtainen asiasi. Et ole tehnyt mitään väärää. Nauti odotuksestasi ja uudesta työpaikastasi. Jokaisen on hyvä olla joskus itserakas terveellä tavalla. Näinhän sinä turvaat omaa ja lapsesi taloudellista tulevaisuutta.

Menee pahasti laittomuuden puolelle, jos työhaastattelussa aletaan kysellä lisääntymisaikeista. Periaatteessa tuolloin on ok vastata vaikkapa, että olet steriili, koska laittomaan kysymykseen ei ole mitään velvollisuutta vastata tptuudenmukaisesti. Käytänönnössä siihen kysymykseen on oikeus valehdella.

Miksi ihmeessä ajattelet, että huijaisit tai tekisit jotain epäreilua? Voi tätä naisten puuttuvaa omanarvontuntoa! Olet niin alussa, että mitä vain voi tapahtua. Entäpä jos olisikin jäänyt työpaikka saamatta, vaikka mitään lasta ei lopulta tulisikaan? Useimmathan eivät tuossa vaiheessa kerro vielä omille sukulaisilleenkaan, niin miksi sitten työnantajalle.

Ole nyt vain ylpeä itsestäsi. Sinä olet kyvyilläsi ansainnut työpaikan. Mikä voisi olla paremmin? Turhaan työnantajasta huolehdit.

esikoinen 9 kk ja tarkoitus oli alunperin mennä takaisin töihin syys/lokakuussa.. Nyt on niin, että olen raskaana ja kakkonen olisi tulossa marraskuun puolessa välissä.. Juuri pomo soitteli ja kutsui toimistolle juttelemaan ja kyseli sitten vielä puhelun päätteeksi että onko tullut mitään muutoksia työhön paluuseen vai päteekö edelleen tuo syys/lokakuu...

Pokkana vastasin, että pätee...

Haluan odottaa ainakin huhtikuun loppuun jotta ohitetaan nämä 12 vkoa.. Toisaalta tuntuu "väärältä" olla kertomatta ja "valehdella".. Haluaisin kertoa siksi, että työnantaja pääsisi järjestelemään asioita, mutta eihän minun oikeasti tarvitsisi kertoa kuin pari kuukautta ennen (eikös se ole kaksi kuukautta ennen)..

Tässä muuten keskustelua asiasta jonka löysin googlettamalla: http://kaksplus.fi/keskustelu/t963104

Minä menin uuteen työpaikkaan joskus rv20 ja olen ollut jo 4 viikkoa sairaslomalla yhteensä...eli ei ole minuakaan paljon töissä näkynyt...muutaman viikon...yritän vielä viikon olla töissä ja sitten varmaan jään kokonaan sairaslomalle. Hieman nolottaa mutta minkäs teen...

Itse vaihdoin vuoden alussa työpaikkaa, minullakin on pitkä koeaika joka on päällä vieläkin.

Kuinka ollakaan, n. kuukauden työssä oltuani sain tietää olevani raskaana, olin siis ollut jo työtä aloittaessani mutta en sitä hakiessani. Kerroin sitten aika pian esimiehelleni, jonka kanssa on puhuttu asiasta ja näillä näkymin työstäni lähden vasta äitiysloman viettoon :)

Reilusti kun puhut esimiehellesi niin eiköhän tuo siitä selviä.

Ja muuten, minun ymmärrykseni mukaan, koeaikana voi irtisanoa kertomatta syytä ja sehän voi olla ihan muuta oikeastikin kuin raskaus, esim. jos työnantajan mielestä uusi työntekijä ei sopeudukaan työhön tai tekee useita suurempia virheitä tms. Joten ymmärrän kyllä aloittajan pelon.

Kun työsuhde on vakinaistunut (joka siis tapahtuu kun koeaika on päättynyt) niin silloin pitää olla todella painava syy irtisanomiseen ja raskaus ei ole sellainen.

Tsemppiä sinne, älä suotta salaile raskauttasi työporukaltakaan. :)

Et sinä mitään ole huijannut. Työnantajasi otti lisääntymisikäisen naisen töihin, joten hän kyllä varmasti tiedostaa, että äitiyslomia voi olla tiedossa.

Älkää hyvät naiset lisätkö omilla asenteillanne nuorten naisten syrjintää työmarkkinoilla.

Periaatteessa naisella ei saisi olla ikää eikä elämäntilannetta ollenkaan ollakseen ihanteellinen työnhakija. Itse olen ikäni pätkätöitä tehnyt, 60-luvulla syntynyt nainen. Nykyiseen ammattiini valmistuin 2000-luvulla. Jo nämä kriteerit ovat iso este työmarkkinoilla. (Joo, omassakin asenteessani olisi kyllä kohentamisen varaa.) Lisäksi kun on pienet lapset, tuntuu siltä, että ainut tapa työllistyä olisi oman yrityksen perustaminen.

Eli hyvät nuoret naiset, ottakaa töitä vastaan kun niitä tarjotaan. Älkää häpeilkö elämäntilanteitanne. Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen elämäntilanne myös työajan ulkopuolella. Työnantajien on vain hyväksyttävä se, että työntekijoilla on työajan ulkopuolellakin elämää.