Olen 22-vuotias mies ja opiskelen ammattikorkeakoulussa. Olen ollut lähes 10 eri työpaikassa, pisin työsuhde on kestänyt 3kk. Tämä on nyt toinen amk ja toinen uusi kaupunki johon muutin, (tapahtumia ei ole muutettu, ei kiinnosta vaikka joku tunnistaisi). Olin vielä lukiossakin todella ujo ja vetäytyvä sekä arka. Minua on kiusattu ihan joka vitun koulussa ja duunipaikassa, jossa olen ollut. Aikuisten maailma on oikeasti samaa paskaa pohjimmiltaan ujolle kuin nuoruus ja lapsuuskin. Uskokaa pois!!!!
Lähes ainoat paikat joissa saan kavereita ja tuttavuuksia ja naisia on baari, jossa olen aina vitun kännissä. Humalassa olen ylisosiaalinen ja ihmiset viihtyy mun kanssa ja saan tuttuja, kavereita, naisia ym. myös sillon. Näiden humalatuttavuuksien kanssa on sitten helpompi tulla selvänäkin toimeen ja pystyy enemmän olemaan oma itsensä heidän seurassaan.
Suurin osa ihmisistä pitää mua jonain nössönä ja luuserina jota en todellakaan ole. Saatana henkilö joka on raivannut läpi elämänsä paskassa ja ollut kaikkien halveksunnan kohteena ja aina se keneen syyttävä sormi osoittaa ei todellakaan ole luuseri eikä nössö. Vittu aina mun pitäis muuttua, muuttukaa saatana ite!!!!! Ujolle maailma on paska paikka, on aina ollut ja tulee aina olemaan....
Lähes ainoat paikat joissa saan kavereita ja tuttavuuksia ja naisia on baari, jossa olen aina vitun kännissä. Humalassa olen ylisosiaalinen ja ihmiset viihtyy mun kanssa ja saan tuttuja, kavereita, naisia ym. myös sillon. Näiden humalatuttavuuksien kanssa on sitten helpompi tulla selvänäkin toimeen ja pystyy enemmän olemaan oma itsensä heidän seurassaan.
Suurin osa ihmisistä pitää mua jonain nössönä ja luuserina jota en todellakaan ole. Saatana henkilö joka on raivannut läpi elämänsä paskassa ja ollut kaikkien halveksunnan kohteena ja aina se keneen syyttävä sormi osoittaa ei todellakaan ole luuseri eikä nössö. Vittu aina mun pitäis muuttua, muuttukaa saatana ite!!!!! Ujolle maailma on paska paikka, on aina ollut ja tulee aina olemaan....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo kuulostaa niin tutulta! Kännissä tosiaan luuserin leima unohtuu edes hetkeksi.. Voisi vaikka vaihtaa ajatuksia, jos tälläisen toisen "luuserin" ajatukset kiinnostaa..
Olen saman ikäinen mutta vain vastakkaista sukupuolta. Olen kanssasi samaa mieltä. Ihmisen iällä ei ole merkitystä, joillekin ihmisille ujous vain on jokin aivan käsittämätön asia jota ei sitten millään voi ymmärtää. Mikseivät nämä idiootit ITSE muuta omaa suhtautumistaan? Kyllä sitä turhautuu kun vuodet vierii ja vaikka itse olisi sinut sen kanssa, että on joissain tilanteissa hiljainen ja tarkkailee vain niin joku yleensä tekee selväksi, että se ei riitä ja olisi parempi jos olisi toisenlainen, kun on tällainen niin se ei ihan riitä. Miksi ei saa olla rauhassa ujo ilman että joutuu kokemaan syylliyyttä siitä tai ilman että joku aina muistuttaa? Tämän takia haluaisin työskennellä vain pienissä työpaikoissa mutta ainahan se ei ole mahdollista. Olemassaoloni on monta kertaa ihan unohdettu eri tilanteissa koska en ole ollut tarpeeksi äänessä. Itsetuntokin on ihan nollilla kun elämän mittaan kokemuksista on tullut tunne, että en saa olla oma itseni kun se ei riitä, ei ole lupa olla sellainen kun on.
Alkoholi kyllä helpottaa olotilaa sosiaalisissa tilanteissa, mutta valitettavasti sen vaikutuksen alaisena ei voi mennä töihin.
Haistakaa paska koko valtiovalta. Antakaa mun olla!
ajatustenvaihto vois kiinnostaa. Ootko mies vai nainen? Mun email on [email protected]
Laita s-postia tai meseile
Mies olen, ja vielä saman ikäinen kuin sinä. Mistä päin Suomea kirjoittelet?
Laitan mielelläni postia jos vain sopii!
päin oon. Mist päi ite oot? Laita vaa s-postii toho osotteesee tai meseile, voishan se olla iha jees vaihtaa ajatuksia
Hei!
Myös sosiaaliseen fobiaan tai jännittämiseen on lääkkeitä. Mä käytän anafranilia, myös propraalia jotkut käyttää(kait?) . Mulla ainakin vähentyi itsetarkkailu jännittäminen ( sekä masennus ja ahdistus) Ei kannata kärsiä koko ikäänsä kyseisestä asiasta. Rohkeaa musta ei saisi tekemälläkään , mutta olenpahan sosiaalinen ja saan ystäviä : )
Tsemppiä teille ja apua saa kun hakee ja etsii!!!
itse käytän juuri propralia. oon käyttänyt sitä jo vuoden verran. Se lievittää oireita mutta ei todellakaan poista niitä....
olen 23 vuotias ja mulla ei ole ikinään ollut mitään kunnon suhdetta kehenkään naisee. (Jos nyt tuosta nais hommasta) Ei vaan ole niin helppoa mennä juttelee. Tosin tiedän, että ei ne naiset tule täältä kämpästäkään hakemaan...
Kavereitakaan ei ole ku ihan muutama ja niilläkin nais ystävät ollu vuosia. Tässä alkaa jo vähän miettii, että hitto onko sitä loppuelämän yksin sit. Nyt oon ajattellut niin, että kyllä sekin mahdollisuus on olemassa, se on vaa hyväksyttävä.. (Tietysti toivon ettei tapahdu). Mielenrauhan saan ainakin, kun miettii sen asian noin..
Jännittäminen alko joskus 7, tai 8 luokalla, oli muuten yhtä helvettiä yläaste ja ammattikoulu, en tiedä mistä kaikki alko, olisko ollu jotain itsehäpeää. Yleensä kun jollekin puhuu, niin tulee vaan ne "juu, joo, kyllä, ei", ei vaan pysty puhumaan ja sekoilee sanoissaan ja ajatukset menee jossain muualla kuin keskustelussa, jossain vaiheessa en uskaltanu edes silmiin ketään katsoa. Pahimmillaan alkaa paikat vapisemaan ja sydän hakkaan niin perkeleesti, tätä tapahtuu paljon jopa tuttujen seurassa, beetasalpaajat auttaa tykyttelyyn ja xanor hieman lieventää vapinoita, mutta kyl niitäkin nappeja sais heittää varmaan purkillisen ennen kun ihan normaali olo olis.
Alkoholi auttaa kyllä kummasti kyseisiin ongelmiin, mutta kun ei viitsisi olla jatkuvasti kännissäkään.