Mä olen sairastanut anoreksian, nyt olen vähitellen parantumassa, aloin syödä tarpeeksi jo yli puol vuotta sitten mutta se ei vielä parantanut mua, odotan vieläkin lopullista paranemista (kehon parantumista).
jos Sä tunnet sairastavasi anoreksiaa, mä pyydän: ajattele näitä, edes mun takia:)
1.lihomisen pelko on usein ihan ylireagointia, ainakin mulla oli, nyt olen tajunnut sen.
2.jos susta tuntuu että sun on pakko syödä tosi vähän ruokaa, entäs proteiinit? ne on energiaa polttavia, niitä voi syödä ihan vatsansa täyteen..ettei tarvis riuduttaa itseään, mä tiedän että silloin ei oikeesti jaksa oikein mitään..
3.mun naiseus on kadonnut pitkäksi aikaa anoreksian takia..vaikka syön nykyään tosi paljon, mä en tiedä, palautuuko mun nätteys enää koskaan. : /
Mä suosittelen, että kokeilisit syödä ihan "normaalisti" vaikka se tuntuis kuinka väärältä tahansa..edes vähän aikaa..mun takia vain!!
kaikkee hyvää!!
jos Sä tunnet sairastavasi anoreksiaa, mä pyydän: ajattele näitä, edes mun takia:)
1.lihomisen pelko on usein ihan ylireagointia, ainakin mulla oli, nyt olen tajunnut sen.
2.jos susta tuntuu että sun on pakko syödä tosi vähän ruokaa, entäs proteiinit? ne on energiaa polttavia, niitä voi syödä ihan vatsansa täyteen..ettei tarvis riuduttaa itseään, mä tiedän että silloin ei oikeesti jaksa oikein mitään..
3.mun naiseus on kadonnut pitkäksi aikaa anoreksian takia..vaikka syön nykyään tosi paljon, mä en tiedä, palautuuko mun nätteys enää koskaan. : /
Mä suosittelen, että kokeilisit syödä ihan "normaalisti" vaikka se tuntuis kuinka väärältä tahansa..edes vähän aikaa..mun takia vain!!
kaikkee hyvää!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
naiseus on kadonnut?
varmaan ulkosesti..
On ihanaa, että täältä löytyy ihmisiä, joilla on terve järki tallella/ovat saanet sen takaisin. Itse olen kauhulla seurannut nyt muutaman päivän ajan näitä foorumeita, joiden tarkoituksena olisi tukea syömishäriköiden parantumista ja huonoa oloa, mutta jotka pursuavat kannustavaa ja vääränlaista tukea.
Sen tajuaa vasta paljon myöhemmin, mitä on mennyt tekemään, ja kaikkea tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka yrittäisi ja "aika parantaisi haavat".
Tervettä järkeä siis käteen te kaikki ihanat ihmiset ja nähkää, miten ihania ja kauniita te oikeasti olette, ei teidän tarvitse teeskennellä jotain muuta, tai yrittää tavoitella sitä, minkä luulette olevan te. Te olette kauniita juuri sellaisina kuin olette, sellaisiksi kuin olette syntyneet. En usko, että ainoankaan teistä läheiset, vanhemmat tai omaiset haluaisivat teidän tekevän itsellenne sen pahan, mitä teette.
Itse parantuneena tiedän, miten vaikeaa se oli lähimmäisilleni, oli poikaystävälleni, jonka miltei menetin itsekkyyteni takia, kun uskoin, etten ollut kaunis ja vahva, ellen taistellut jokaista suupalaa vastaan, ellen liikkunut...
Olkaa vahvoja, olkaa oma itsenne... Unohtakaa koko muu maailma ympäriltänne ja nähkää oma sisäinen kauneutenne, ennen kuin olette tärvelleet sen kokonaan.
Kiitos noista sanoista. :) Itselläni on syömishäiriö, ja nyt alan vasta tajuamaan mitä kaikkea pahaa se mulle on aiheuttanut, vaikka en oo sairastunut edes puolta vuotta. Pituuskasvu pysähtynyt, hiukset ihan pilalla, samoin hampaat, karvoitusta tullut (sitä mikä on yleistä anoreksia potilailla) koko ajan kylmä ja huono olo. Mut kaikesta huolimatta haluaa vain laihtua ja kiduttaa itseään. Jos mun paino tippuu vielä 1kg, niin sairaala kutsuu. Ja sitä en halua!
Mmm.. Olen tajunnut sen pitkään, mutta en ole rankemman asteen anorektikko tai anorektikko ollenkaan, joten nuo eivät sinänsä ole vielä ainakaan koskeneet minua. Toisaalta syöminen on käynyt pikkuhiljaa niin vaikeaksi, ettei olisi ihme, jos tästä kohta kuolen pois. Kiitos kuitenkin.
nojoo, ensinnäkin hyvä että oot parantunut.mä vaan kommentoin noita sun väittämiä, toivoisin et se oliskin noin helppoa.
1.mä oon nähnyt itteni lihavana 7v lähtien ja aina kun oon ollut laihimmillani näytän aina niin lihavalta, siis ihan oikeasti. ongelma on kai siinä etten enää tiedä miltä mä näytän, siis muultakun lihavalta.
2.en tiiä mitä tarkotat energiaa polttavalla, paitsi että sitä jos kehossa on lihaksia se kuluttaa enemmän kaloreita.....mutta kun ei uskalla syödä.
3.mä haluisin olla naisellinen, mutta en tiedä mistä aloittaisin.en oo ikinä kuullut kehuja ulkonäöstäni(en ikinä!) niin en usko että minussa on mitään n'ättiä, kiihottavaa tai kaunista.
tunnistan nämä asiat ja muitakin jotka vaikuttavat sairastamiseeni/parantumiseen.......en vain nää syytä parantua.minulla ei ole ystäviä, ei työpaikkaa tai koulua (masennus)ei poikaystävää, vanhempien puoleen ei voi kääntyä kun olen jo täysi-ikäinen.......joten en oikein keksi edes yhtään tekosyytä jonka vuoksi parantuisin enkä tappaisi itseäni.
itsellesi kuitenkin voimia, koita pärjätä!
rohkeastti vaan menet tutustumaan toisiin. Etkä ainakaan tapa itseäsi.
no kun juttu on siinä että oon älyttömän ujo ja 18.......enkä oikeen keksi mistä niitä kavereita sais.onhan mulla pari, mutta en niidenkään kanssa uskalla olla.oon oikeesti inhottava ja tylsä ihminen. enkä uskalla puhua ihmisille koska tiedän kokemuksesta ettei mun juttuja kuunnella.