Hei, tilanteeni näyttää päältä oikein hyvältä. Minulla on hyvä suhde, terveys ja työasiat kunnossa. Ja niin, olen 25v mies.
Sitten tuleekin se mutta...
Minulla on todella hyvä mielikuvitus, kirjoitan mielelläni tarinoita ja luen. Pienenä sain katsoa niin paljon kauhuelokuvia kuin jaksoin ja niin tosiaan tein. Seurauksena en pystynyt nukkumaan yksin (olen ainoa lapsi ja asuimme aika syrjässä).
Äitini oli tuohon aikaan jo muutenkin hermoromahduksen partaalla ja purki usein kiukkaan minuun. Minä en saanut unta ja vuosi toisensa jälkeen menin heidän sänkyynsä nukkumaan. Usein minulle huudettiin kovaa keskellä yötä, ettei sinusta tule mitään. Psykiatrillekaan minua ei viety, koska se olisi ollut kuulemma häpeällistä ja pilannut maineemme. Pelosta tehtiin siis hävettävä asia ja minusta syypää. Joskus 12 vuotiaana kun sain erektioita öisin, tilanne vain paheni. Seksuaallisuudesta tuli asia jonka näyttämistä pelätä ja pelkääminen jo valmiiksi häpeällistä. Sitten pakotin itseni nukkumaan yksin. Koskaan en ole saanut kotoani vastuuta, enkä saa vieläkään. Lyöty minua ei ole ja rakkautta ei ole puuttunut.
Yllätys, yllätys, olen kuitenkin aina pystynyt ihmissuhteisiin enkä pelkää näyttää tunteitani enkä myöskään seurata niitä. Tyttöystäviä on ollut nuoresta klopista asti ja tällä hetkellä minulla on kotona maailman paras avovaimo. Mutta minua on aina painanut jatkuva ahdistus fyysisessä läheisyydessä. Ajatukset epäonnistumisesta ja häpeästä eivät jätä rauhaan. Pääosin sängyssä toimii hyvin, pystyn kontaktiin. Mutta pelko on aina mielessä ja tulee ja menee kausia että seksi "ei toimi".
Olen totaalisen kyllästynyt tähän jännittämiseen. Se tekee helposti elämästä yhtä helvettiä.
Onko vastaavia kokemuksia, miten tästä parannutaan. Ei yksinkertaisesti enää riitä, että "antaa ajan parantaa" sillä tämän piinan on loputtava. Miten tälläisestä pääsee eroon?
Asiat on sikäli hyvin, että aikanaan olin varma ettei kukaan ole koskaan elämänkumppanini ja että tulen hulluksi murheisiini. Olin jo niin alhaalla kuin pääsee ja enää en sinne vajoa.
Mikä paras tapa parantua? Asia alkaa todella vaivata kotona ja ymmärrän, ettei tätä samaa jauhamista aina jaksa. Jollekin pitää kuitenkin puhua, tai jännittäminen vain pahenee. Mitä siis tehdä?
Kiitos avusta.
Sitten tuleekin se mutta...
Minulla on todella hyvä mielikuvitus, kirjoitan mielelläni tarinoita ja luen. Pienenä sain katsoa niin paljon kauhuelokuvia kuin jaksoin ja niin tosiaan tein. Seurauksena en pystynyt nukkumaan yksin (olen ainoa lapsi ja asuimme aika syrjässä).
Äitini oli tuohon aikaan jo muutenkin hermoromahduksen partaalla ja purki usein kiukkaan minuun. Minä en saanut unta ja vuosi toisensa jälkeen menin heidän sänkyynsä nukkumaan. Usein minulle huudettiin kovaa keskellä yötä, ettei sinusta tule mitään. Psykiatrillekaan minua ei viety, koska se olisi ollut kuulemma häpeällistä ja pilannut maineemme. Pelosta tehtiin siis hävettävä asia ja minusta syypää. Joskus 12 vuotiaana kun sain erektioita öisin, tilanne vain paheni. Seksuaallisuudesta tuli asia jonka näyttämistä pelätä ja pelkääminen jo valmiiksi häpeällistä. Sitten pakotin itseni nukkumaan yksin. Koskaan en ole saanut kotoani vastuuta, enkä saa vieläkään. Lyöty minua ei ole ja rakkautta ei ole puuttunut.
Yllätys, yllätys, olen kuitenkin aina pystynyt ihmissuhteisiin enkä pelkää näyttää tunteitani enkä myöskään seurata niitä. Tyttöystäviä on ollut nuoresta klopista asti ja tällä hetkellä minulla on kotona maailman paras avovaimo. Mutta minua on aina painanut jatkuva ahdistus fyysisessä läheisyydessä. Ajatukset epäonnistumisesta ja häpeästä eivät jätä rauhaan. Pääosin sängyssä toimii hyvin, pystyn kontaktiin. Mutta pelko on aina mielessä ja tulee ja menee kausia että seksi "ei toimi".
Olen totaalisen kyllästynyt tähän jännittämiseen. Se tekee helposti elämästä yhtä helvettiä.
Onko vastaavia kokemuksia, miten tästä parannutaan. Ei yksinkertaisesti enää riitä, että "antaa ajan parantaa" sillä tämän piinan on loputtava. Miten tälläisestä pääsee eroon?
Asiat on sikäli hyvin, että aikanaan olin varma ettei kukaan ole koskaan elämänkumppanini ja että tulen hulluksi murheisiini. Olin jo niin alhaalla kuin pääsee ja enää en sinne vajoa.
Mikä paras tapa parantua? Asia alkaa todella vaivata kotona ja ymmärrän, ettei tätä samaa jauhamista aina jaksa. Jollekin pitää kuitenkin puhua, tai jännittäminen vain pahenee. Mitä siis tehdä?
Kiitos avusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni jännität turhaan sitä epäonnistumista. En tietystikään tiedä teidän tilannettanne, mutta näin yleisenä tietona nainenkaan ei aina saa orgasmia ja silti ei kyse ole epäonnistumisesta. Saattaa vain väsähtää kesken kaiken.
Pelkäätkö, että kumppanisi tarve tulee petettyä, jos epäonnistut? Nainen saa helposti orgasmin käsinkin hieromalla - ei siihen tarvita yhdyntää.
Pystytkö puhumaan pelostasi kumppanillesi?
Kiitos Ajatus, olen huomannut että asia todella selviää keskustelemalla ja että puhua voi kaikesta. Tuli kokeiltua.
On se joskus vaan pienestä kiinni että saa toivoa
ja suunta muuttuu paremmaksi.