Räkä lentää

Pappa antoi "luvan" kirjoitella tänne mistä tahansa asiasta

Kirjoitellaan sitten. Nimittäin älkää saatanat yskikö flunssaisena kaupan kassalla päin toisten lärviä! Nyt minullakin on joku viirus kun Alepan kassalla muutama päivä sitten yksi öykkäri-jätkä kääntyi minuun päin ja yskäisi oikein kunnolla panematta kättään suun eteen. Vittu, jos olisin tiennyt että sillä on jokin "kuppa" niin olisin ottanut heti verianalyysin sen nenästä. On kuumetta ja viluinen olo. No se siitä.

Kun sitten kaikesta kirjoitellaan, niin minäpä kerron vaikka tässä yhden lukemattomista nuoruuden seikkailuistani.

Asia liittyy myös rehellisyyteen. Olin vuonna 1982 hommissa Sveitsissä 9 kuuta ja jo silloin tuli usein käytyä Italian puolella -en suinkaan äskettäin käynyt eka kertaa.

Vaikka mulla oli Sveitsin puolella silloin vakituinen seuralainen, pitihän sitä viriilin miehen aina välillä katsella myös Italian tyttäriä, yleensä Milanossa tai Aostassa. Mun työsopimukseen kuului 3 viikon kesäloma, josta vietin 2 viikkoa Suomessa, sitten olin taas viikon hommissa ja sen jäljellä olevan viikon vietin Italiassa.

Tuli sitten otettua myös oikein kunnolla Grappaa eli paikallista Kossua. Niin siinä sitten vain kävi, että yhden kapakan tarjoilija tuli sulkemisaikaan herättämään minut kapakan terassilta, jossa istuin tuoliini sammuneena. Pyysin tarjoilijaa tuomaan uno birran, mutta ei se suostunut, koska kapakka oli jo kiinni. Katsoin lompsaan että ovatko rahat tallella ja eihän ne olleet. En enää muista paljonko mulla sitä oli mukana, mutta varmaankin parin viikon palkkaa vastaava määrä, jonka joku italiaano oli ystävällisesti keventänyt lompsastani kun nukuin.

Noh, No, minä siitä sitten hotelliini läksin ja mietin lopun yön vaihtoehtoja mitä tehdä. Ei siihen aikaan ollut kännyköitä ja en olisi kyllä uskaltanut edes soittaa Sveitsiin työnantajalleni asiasta. Hotellihuoneeni olin kyllä onneksi kerinnyt maksaa jo etukäteen viikoksi.

Aamulla hiippailin rautatieasemalle ja ajattelin, että ei tässä muuta voi kuin mennä vaan rohkeasti junaan, kävi miten kävi. Milanossa ei saisi mennä asemahallista laitureille ilman lippua, siellä on sellaiset matalat portitkin sen estämässä. Katsoin sopivan raon kun lipuntarkastaja katsoi muualle, ja tungoksessa onnistuin hyppäämään sen veräjän yli.

Tuli sitten konnari junassa lippuja tarkastamaan, ja minä sanoin että minut ryöstettiin ja mun on pakko päästä rajan yli että saan pankista rahaa. No, konnari oli ymmärtäväinen ja antoi minun matkustaa ilman lippua. Olisin ehkä jotenkin saanut rahaa pankkisiirtona, mutta ei mua huvittanut kovassa kankkusessa alkaa selvittelemään Italiassa sellaisia asioita.

Jäin sitten junasta Sveitsin puolella Brigin kaupungissa ja menin heti pankkiin ja sanoin että tuhat frangia silvuplee (silloin oli pakko opiskella ranskaa että pärjäsi töissä), eli siis oikeasti un mille francs s'il vous plaît.

Lähdin sitten heti seuraavalla junalla takaisin jatkamaan lomaani ja en enää vetänyt lärvejä, oli se vaan sellainen opetus. Enkä kertonut edes palattuani kämppäkaverilleni (toinen suomalainen maailmankiertäjä) mitä mulle sattui.

Sitten noin kuukauden kuluttua näin tämän saman konnarin taas samassa junassa, hän ei tunnistanut minua, mutta minä tunnistin heti naamarin ja rehellisenä miehenä maksoin sen edellisen jäniskyytini.


On sitä sattunut sata kertaa pahempiakin juttuja elämäni varrella, mutta kaikkea en todellakaan halua edes muistella enkä takuulla tänne kirjoittele niistä.

Tulikin mieleen kun kirjoitin Italiasta että en ole tänään vielä jutellut skypessä mun Carlan kanssa niin että jätän teidät tänne riitelemään ja panen kuulokkeet korville ja kilautan Milanoon.