ääh, ajattelun tuskaa

Olen vaan niin ihastunut ollut sinuun siitä lähtien kun tapasimme uutena vuotena. Et vain tiedä sitä. Vaikka juttumme meni vähän surkeasti torjuvan viestisi jälkeen, en voi sinua mitenkään unohtaa...

Olen yrittänyt päästä sinusta yli, mutta turhaan. Olen yrittänyt sopeutua elämään siinä ajatuksessa, ettet halua tavata minua. Kokeilin jopa tavata muita ihmisiä... En voinut nauttia kenenkään seurasta kun sinusta vain unelmoin.

Kaikista harmillisinta on se, että tiedän että olemme molemmat niin samanlaisia, ja sovimme hyvin yhteen. Sinä et vain sitä huomaa...

Olen pikku hiljaa tottunut elämään tässä kylmyydessä, kun kolme kuukautta on lähes kulunut kun viimeksi tapasimme. Nyt taas olet puhunut minulle kivoin sanoin, ja sanoit että haluat tavata minut uudelleen. Näinkö unta, vai tarkoititko sitä todella mitä sanoit?

Vai yritätkö vain saada minut kärsimään? Jos sitä haluat, sen kyllä osaat. Taas mietin sinua lakkaamatta joka ikinen minuutti ja uneksin taas sinusta.

Ole kiltti, ja anna minun nähdä sinut vielä edes kerran! Haluan nähä vielä sinut, eihän tämä ollut tässä, eihän?

Eniten pelkään, että olen sydämeni sinulle jo täysin antanut, olen rakastumassa sinuun Mauno.

Hölmö olet, jos et sitä huomaa. Tee kuitenkin tälle asialle päätös, älä anna minun kärsiä enempää... En halua loputtomasti elää toivottomissa haaveissa. Näytä minulle, mitä todella haluat.

...Taikka voisin luovuttaa. Yrittää ihastua johonkin toiseen, niin toivotonta kuin se onkin...