SDP:n ideologinen

Demarien aatemaailman perustana on vedota aina siihen, että SDP rakensi Suomesta nykyaikaisen hyvinvointivaltion yksin ja tyhjiössä. Kumma kyllä tämä tapahtui aikana, jolloin Kekkonen (ml) päätti käytännössä kaikesta. Kun tätä perintöä toitotetaan riittävän kovaäänisesti, se voidaan myös romuttaa itse kenenkään huomaamatta, kuten Lipposen Pave huomasi. SDP:n perusajatuksena on, että yhteiskunta maksaa kaikille kaiken, tarvitsivatpa he sitä tai eivät. SDP:n dokman mukaan rahaa yksinkertaisesti on jaettavaksi, sillä ei ole lähdettä. Teoria on läheistä sukua kineettiselle sähkö-teorialle, jonka mukaan sähkö on sinistä, puree ihan saatanan lujaa ja sitä saadaan pistorasiasta itsestäänselvästi. Jos joku kyseenalaistaa periaatteen, hän haluaa ”köyhät kyykkyyn” ja on julma ihminen. SDP:ssä toteutuu merkillinen paradoksi, joka mahdollistaa sen, että puolueen sisällä on mahdollista ajaa oikeistolaisempaa sosiaali- ja talouspolitiikkaa kuin mitä kukaan kokoomuslainen uskaltaisi ajatella edes villeimmissä haaveissaankaan. VM:n (VittuiluMinisteriö) johtava virkamies Raimo Sailas on demari ja suunnitteli demarien parjaaman Esko Ahon hallituksen talouspolitiikan, jonka seurauksena Iiro Viinasella on yhä lähes yhtä vahva antikristuksen maine SDP:ssä kuin Paavo Väyrysellä. Nykyisin SDP onkin maan ainoa oikeistolainen vasemmistopuolue, jota Väinö Tanner ei enää tunnustaisi omaksi lapsekseen. Kun SDP sai turpiinsa eduskuntavaaleissa 2007, Erkki Tuomioja otti varasti Eero Heinäluomalta puolueenjohtajan paikan, mutta hän johdattikin koko SDP:n puoluehajaannukseen, kun puolue jakaantui kahtia ja tämä sotki koko Suomen politiikan ja vuoden 2011 eduskuntavaalit peruttiin, jonka sijaan Erkki ja Eero kisaavat Suomen diktaattorin paikasta keskenään.