Täällä on usean otsikon alla keskusteltu uudestisyntymisestä, joten laitan tähän Raattamaan kirjoituksen, jos se jotain sattuisi kiinnostamaan. Kirjoitus on kirjoitettu Amerikkaan, ja se sisältyy vielä nykyäänkin Old Apostolic Lutheran Churchin (=esikoislestadiolaiset) käyttämään pyhäkoulu- ja rippikouluoppikirjaan.
---------
Muistutus Kasteen-opista.
Katekismuksen olemme lukeneet ja suomme teidän sen painaa parhaan ymmärryksenne jälkeen, kun se vaan on Pyhän Raamatun mukaan. Ovat kyllä muutamat Torniolla sanoneet, että lujempi kielto on: ”Ei sinun pidä,” kun ”älä”, mutta en minä sitä käsitä.
Lasten kasteesta me sanomme, etteivät ne kivulla uudesta synny. Annettakoon kuitenkin tämä kallis armon välikappale lapsille, koska Jesus todistaa: että ne Hänen päällensä uskovat. Ja mitä lasten kaste merkitsee? Se merkitsee, että ne ylös otetaan Kristuksen seurakunnan jäseniksi, ja ovat osalliset yhteisestä lunastuksesta, niin kuin Herra Jumala on siunauksen julistanut Aaprahamille, ja Jesus siunaisi kastamattomia lapsia, ja sanoi, että ”senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” Ja kun lapset uskossa meidän Herran Jesuksen nimessä ylöskasvatetaan, niin ne välttävät niitä katkeria omantunnon vaivoja. Kuitenkin Jesuksen veriset vaivat tarvitsee koskea sydämiin, ja valittuin lasten henki huutakoon:”Abba rakas isä,” mutta nämä mainitut ovat harvat.
Mutta jotka epä-uskon ja ehdollisten syntein tähden ovat langenneet pois Jumalan armosta, niin muodostaa Jesus heille uuden syntymisen vaimon synnyttämisen kivulla, jonka hän puhui Opetuslapsillensa (Joh. 16:20, 21, 22) Vieläpä sanoo Herra Nikodemukselle: ”Niin kuin Moses ylensi käärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylettämän, että jokainen, kun uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iänkaikkisen elämän saamaan.” (Joh. 3: 14,15). Huomaa tästä lukia! että Herramme Jesuksen veriset vaivat pitää särkemän kivikovat sydämet, vieläpä murheen kautta valmistaa sydän vastaanottamaan Jumalan armoa uskon kautta Ristiinnaulittuun; vieläpä vanha Aatami (ihminen) kuoletettaman Kristukse kärsimisen ja kuoleman kautta. Niin siis kaikki, jotka kutsutut ovat, sanan ja sakramenttein kautta, tulkoot suurelle ehtoolliselle oven Herran Jesuksen kautta Jumalan valtakuntaan, joka on elävä kristillisyys, tahi elävässä uskossa oleva lauma. – Olemme tässä vähän ilmoittaneet tarkoitustamme kasteen-opissa.
Vanha veljenne Johan Raattamaa, Aappo Tapanin kanssa.
Saivonmuotka, huhtikuun 21 p. 1884.
---------
Muistutus Kasteen-opista.
Katekismuksen olemme lukeneet ja suomme teidän sen painaa parhaan ymmärryksenne jälkeen, kun se vaan on Pyhän Raamatun mukaan. Ovat kyllä muutamat Torniolla sanoneet, että lujempi kielto on: ”Ei sinun pidä,” kun ”älä”, mutta en minä sitä käsitä.
Lasten kasteesta me sanomme, etteivät ne kivulla uudesta synny. Annettakoon kuitenkin tämä kallis armon välikappale lapsille, koska Jesus todistaa: että ne Hänen päällensä uskovat. Ja mitä lasten kaste merkitsee? Se merkitsee, että ne ylös otetaan Kristuksen seurakunnan jäseniksi, ja ovat osalliset yhteisestä lunastuksesta, niin kuin Herra Jumala on siunauksen julistanut Aaprahamille, ja Jesus siunaisi kastamattomia lapsia, ja sanoi, että ”senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” Ja kun lapset uskossa meidän Herran Jesuksen nimessä ylöskasvatetaan, niin ne välttävät niitä katkeria omantunnon vaivoja. Kuitenkin Jesuksen veriset vaivat tarvitsee koskea sydämiin, ja valittuin lasten henki huutakoon:”Abba rakas isä,” mutta nämä mainitut ovat harvat.
Mutta jotka epä-uskon ja ehdollisten syntein tähden ovat langenneet pois Jumalan armosta, niin muodostaa Jesus heille uuden syntymisen vaimon synnyttämisen kivulla, jonka hän puhui Opetuslapsillensa (Joh. 16:20, 21, 22) Vieläpä sanoo Herra Nikodemukselle: ”Niin kuin Moses ylensi käärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylettämän, että jokainen, kun uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iänkaikkisen elämän saamaan.” (Joh. 3: 14,15). Huomaa tästä lukia! että Herramme Jesuksen veriset vaivat pitää särkemän kivikovat sydämet, vieläpä murheen kautta valmistaa sydän vastaanottamaan Jumalan armoa uskon kautta Ristiinnaulittuun; vieläpä vanha Aatami (ihminen) kuoletettaman Kristukse kärsimisen ja kuoleman kautta. Niin siis kaikki, jotka kutsutut ovat, sanan ja sakramenttein kautta, tulkoot suurelle ehtoolliselle oven Herran Jesuksen kautta Jumalan valtakuntaan, joka on elävä kristillisyys, tahi elävässä uskossa oleva lauma. – Olemme tässä vähän ilmoittaneet tarkoitustamme kasteen-opissa.
Vanha veljenne Johan Raattamaa, Aappo Tapanin kanssa.
Saivonmuotka, huhtikuun 21 p. 1884.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Edellisen kirjoitettuani tuli mieleen, että minullahan on sopivasti tietokoneella aiheeseen liittyviä otteita Laestadiuksen saarnoista. Joten laitettakoon ne myös tähän. Eli katkelmat käsittelevät Laestadiuksen sanomisia kasteesta, uudestisyntymisestä, kasteen liiton uudistamisesta.
Lasteadius kasteesta ja uudestisyntymisestä
-Kasteen liitosta:
Mikkelinpäivänä v. 1853
Teksti Luuk. 22: 31, 32/Matt. 18: 1-4
”Vastasyntynyt lapsi, jolla on ainoastaan perisyntiä, saattaa kuitenkin ilman tuskaa ja vaivaa uudestisyntyä sen yhteisen armon kautta, joka Vapahtajan ansion kautta tapahtunut on.”
Uudenvuoden jälkeisenä sunnuntaina
Teksti Matt. 3:11,12/Matt 3:13-17
”Ei tosin Vapahtaja, joka oli puhtaana syntynyt, itse tarvinnut pesemistä eli puhdistusta, mutta ihmisen lapset eivät ole puhtaana syntyneet; ja sentähden tarvitsevat he kastetta eli uudensyntymisen pesoa, että he tulisivat puhtaiksi kaikesta riettaudesta ja saastaisuudesta, joka heitä seuraa hamasta äitinsä kohdusta.”
Marianpäivänä v. 1849
Teksti 2. Kor. 4: 3,4/Luuk. 1: 26-38
”Neitseet ovat semmoiset, jotka eivät vielä miehestä mitään tiedä, jotka eivät vielä ole naineet eivätkä salavuoteudessa maanneet, mutta ovat kuitenkin kihlatut yhdelle miehelle, joka on jo lapsuudesta saakka tahtonut heidän kanssaan tehdä avioliiton ja on pitänyt heitä morsiamenaan siitä saakka kun kihlasormus annettiin kasteessa. Mutta enin osa neitseistä, jotka sillä tavalla ovat avioliiton lupauksella ottaneet kihlasormuksia vastaan, ovat sen jälkeen riettaan sylissä maanneet ja ovat antaneet egyptiläisten huorimiesten pusertaa rintojaan ja ovat huorintehneet epäjumalten kanssa….”
Marianpäivänä v. 1851
Teksti Ilm. 12: 1,2/Luuk. 1:26-38
”Se ihminen, joka tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä, on kihlattu yhdelle miehelle, joka on rakastanut häntä lapsuudesta saakka. Hän on jo kasteessa kihlattu sille taivaalliselle Ylkämiehelle. Hän on jo pienenä luvannut sydämensä sille taivaalliselle Yljälle.”
-Kasteen liiton uudistamisesta:
Kolmantena rukouspäivänä v. 1856
Teksti Room 6:4/Gal. 3:27
”Tässä paikassa vaatii pyhä Paavali kristityiltä uutta elämää. Ja me vaadimme myös sitä samaa, mutta ei ainoastaan kristityiltä, vaan myös suruttomilta, jotka myös ovat kastetut Kristukseen ja velvoitetut elämään lupauksensa mukaan. Jos he olisivat kastamattomia pakanoita, niin saattaisivat he sanoa: ”Emme ole mitään luvanneet; emme ole velkapäät elämään Kristuksen opin mukaan”. Mutta nyt ovat kaikki suruttomat kastetut ja kasteessa velvoitetut pitämään ja täyttämään kasteensa liiton ja sitten uudistamaan tämän liiton, koska se on tullut rikotuksi. Ja koska tämä kasteenliitto ei tule muulla tavalla uudistetuksi kuin totisen katumuksen, parannuksen, kääntymisen ja uudensyntymisen kautta, niin ovat kaikki suruttomat velkapäät etsimään ja viljelemään näitä välikappaleita, joiden kautta sana pääsisi vaikuttamaan katumuksen heidän sydämessään. Mutta kun he ylenkatsovat vielä armonvälikappaleita eivätkä tee ulkonaistakaan parannusta, niin he osoittavat julkisesti, että he katsovat ylen kaikkia asetuksia, joita Jumala on meille jättänyt parannukseksi ja sielun ylösrakennukseksi.”
Kolmantena rukouspäivänä v. 1857
Teksti Ps. 103:17-18
”Siten hän ei voi olla armollinen liiton rikkojia eikä väärän valan tekijöitä kohtaan, jotka niin häpeällisesti ovat rikkoneet Hänen liittonsa eivätkä ajattelekaan uudistaa tätä liittoa totisen kääntymisen ja parannuksen kautta. Ainoastaan todella murheellisten ja särjettyjen sydänten kanssa saattaa Jumala uudistaa armoliittonsa.”
”Tämän kasteenliiton uudistumisen täytyy tapahtua todellisen katumuksen, parannuksen, uskon, uudensyntymisen ja Jumalan sovituksen kautta.”
Kolmantena rukouspäivänä v. 1859
Teksti Joh. 8:12
””Siten ei valkeudella tarkoiteta vain kristillisyyden tietoa, vaan myös kristillisyyttä ihmisen sydämessä, johon kuuluu tuntuva ja havaittavat sydämen ja mielen muutos, jota Raamatussa kutsutaan kääntymykseksi ja uudeksisyntymiseksi;”
Kristus ei ole sentähden tullut taivaasta ja ottanut ihmisluontoa, ei myöskään sen vuoksi kuollut ristillä tai noussut kuolleista ja astunut taivaaseen, että hän jättäisi meidät kurjuuteen ja onnettomuuteen tänne maan päälle, vielä vähemmän maan alle, hautaan ja kuolemaan katoavaisuuden ja matojen saaliiksi, vaan lunastaakseen meidät kaikesta pahasta ja ottakseen meidät luokseen iankaikkiseen taivaalliseen valtakuntaansa.
Me emme ole myöskään kastetuita ja kristittyjä ja kuule evankeliumia sitä varten, että jäisimme iankaikkisesti tähän vihamieliseen ja murheelliseen maailmaan, vaan sitä varten, että pääsisimme toiseen elämään ja olemiseen, jossa ei tarvitse syödä ja juoda, ei nähdä vaivaa ja tehdä työtä, kärsiä ja murehtia, kuolla ja mädätä.
Koska me siis olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, UUDESTISYNTYNEET KASTEESSA hänen riemullisen kuolleista ylösnousemuksensa kautta ja evankeliumin kautta kutsutut elävään toivoon, katoamattomaan, saastuttamattomaan ja turmelemattomaan pefintöön, joka on taivaassa säilytettynä meitä varten (1. Piet. 1:3 - 4) — niin tuIee meidän myös iloisina ja hyvässä turvassa odottaa tätä toivoa.
31. KASTE
Tämä opinkohta on tarkasti huomattava kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti (ja jumalattomasti).
Paavali sitävastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin, nimittämällä sitä — Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa — uudestisyntymisen pesoksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi; ja tässä hän sanoo kaikkien kastettujen PUKENEEN PÄÄLLENSÄ Kristuksen.
Mutta Paavali ei, niin kuin sanoin, puhu seuraamiseen, vaan SYNTYMÄÄN viittaavasta pukeutumisesta;
HÄN EI SANO: Te olette kastettaessanne saaneet merkin, jonka johdosta olette joutuneet kristittyjen joukkoon,
— niinhän luulottelevat nykyajan lahkolaiset, jotka tekevät kasteesta vain ulkonaisen tunnuksen, toisin sanoen, eräänlaisen mitättömän ja arvottoman merkin —, vaan hän sanoo:
»Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet, toisin sanoen, teidät on temmattu lain ulkopuolelle, KASTEESSA TAPAHTUNEESEEN UUDESTISYNTYMISEEN; ette siis enää ole lain alla, vaan olette pukeneet päällenne uuden puvun, nimittäin Kristuksen vanhurskauden.
Paavali siis opettaa: kaste ei ole merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse on pukunamme.
Kaste on siis erittäin voimakas ja tehoisa. Mutta jos todellakin olemme pukeneet päällemme Kristuksen, vanhurskautemme ja autuutemme puvun, niin pukekaamme päällemme myös Kristus, se puku, jossa ME SEURAAMME häntä.
(Tätä olen toisessa yhteydessä laveammin tutkinut; nyt luon siihen vain lyhyen silmäyksen). WA 40 I, 541.
Ei siis tule sanoa, että kaste ei poista kaikkia syntejä — tosiasiallisesti se ottaa pois kaikki synnit, ei substantiaalisesti (non secundum substantiam), mutta enimmäkseen substantiaalisesti ja täydellisesti siinä olevan vaikutuksen mukaan (secundum vires eius),
samalla se ottaa ne pois päivittäinkin substantiaalisesti, niin että ne todella poistetaan.
Enkä minä suinkaan ole ainoa ihminen apostolien jälkeen, joka näin sanon.
Augustinuksen sanoja ovat nämä: »Kasteessa annetaan kaikki synti anteeksi, ei niin etteikö sitä enää olisi, vaan niin että sitä ei enää lueta syyksi.»
Kuuletko? Syntiä on olemassa kasteen jälkeenkin, mutta sitä ei lueta. Eikö sinua tyydytä tämä Jumalan sanomaton armahtavaisuus, että hän kokonaan vanhurskauttaa sinut kaikesta synnistä ja pitää sinua aivan kuin synnittömänä, mutta kuitenkin vaatii, että jatkuvasti kuolettaisit sitä, mikä jo on tuomittu ja minkä hän jo on vienyt aivan kuoleman partaalle? WA 8, 93.
Opi siis tästä käsittämään asia oikein ja vastaamaan kysymykseen, mitä kaste on.
Vastaa siis näin: »Kaste ei ole vain pelkkä vesi, vaan se on Jumalan sanaan ja käskyyn sisällytetty ja sillä pyhitetty vesi. Se onkin siis juuri jumal'vettä, mutta ei sen tähden, että se vesi itsessään olisi jalompaa kuin muukaan vesi, vaan sen tähden, että siihen liittyy Jumalan sana ja käsky.»
Pelkkiä konnankujeita ja perkeleen petosta on siis se, että tähän aikaan uudet henkemme kastetta pilkatakseen jättävät siitä pois Jumalan sanan ja asetuksen; he eivät näe siinä mitään muuta kuin kaivosta ammennettua vettä ja sitten vimmastelevat:
»Mitä sieluja auttaa kourallinen vettä! » Ystäväni, ken ei vettä vedeksi käsitä, jos kasteen osat on pidettävä toisistaan erillään?
Mutta kuinka rohkenet noin sekaantua Jumalan järjestykseen riistämällä siltä sen parhaimman aarteen, johon hän sen on yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei tahdo siitä erotetuksi? Sillä veden varsinaisena ytimenä on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi, ja se aarre on taivasta ja maata suurempi ja jalompi.
Martti Luther:
Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Gal. 3:27.
Kristuksen päällensä pukeminen voidaan käsittää kahdella tavalla: lain kannalta ja evankeliumin kannalta. Lain kannalta näin: "Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus" (Room. 13:14), toisin sanoen, noudattakaa Kristuksen esimerkkiä ja hyveitä, tehkää ja kärsikää sitä, mitä hän teki ja kärsi.
Evankeliumin kannalta taas Kristukseen pukeutuminen ei ole hänen seuraamistaan, vaan uutta synnyntää ja luomista minä näet pukeudun itse Kristukseen:
hänen viattomuuteensa, vanhurskauteensa, viisauteensa, valtaansa, autuuteensa, elämäänsä ja henkeensä.
Meidän pukunamme on Aadamin nahan vaate: kuoleman vaate ja synnin puku, se on syntinen ja turmeltu luonto, jota Paavali tavallisesti sanoo vanhaksi ihmiseksi. Se on kaikkine tekoineen riisuttava, jotta Aadamin lapsista tulisimme Jumalan lapsiksi.
Tätä ei saada toimeen pukua vaihtamalla, ei millään laeilla eikä teoilla, vaan kasteessa tapahtuvalla uudestisyntymisellä ja uudistuksella, niinkuin Paavali sanoo: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit. 3:5).
Kastetuistahan nousee sen lisäksi, että he Pyhän Hengen kautta syntyvät uudestaan ja uudistuvat taivaalliseen vanhurskauteen ja iankaikkiseen elämään, uusi, kirkas liekki, saa syntynsä uusi ja hurskas mielensuunta, jumalanpelko, luottamus Jumalaan, toivo jne., nousee uusi tahto.
Tämä nyt on Kristukseen pukeutumista varsinaisessa, oikeassa ja evankelisessa mielessä.
Kasteessa ei siis meille anneta lakiin perustuvan vanhurskauden eikä omien tekojemme pukua, vaan Kristuksesta tulee meidän verhomme.
Mutta hänpä ei ole laki, ei lainantaja, ei teko, vaan jumalallinen ja sanomaton lahja, jonka Isä meille lahjoitti olemaan vanhurskauttajanamme, eläväksitekijänämme ja lunastajanamme.
Kristukseen pukeutuminen evankeliumin kannalta katsoen siis on pukeutumista, ei lakiin eikä tekoihin, vaan sanomattomaan lahjaan, nimittäin syntien anteeksiantamukseen, vanhurskauteen, rauhaan, lohdutukseen, iloon Pyhässä Hengessä, autuuteen, elämään, vieläpä itse Kristukseen.