Lähdin elokuviin sen takia, kun se aikaisemmin oli tepsinyt vetämättömyyteen ja yksinäisyyden umpikujaan. Pride and glory ei ole kummoinenkaan toimintaleffa, mutta antoi tilaa omille ajatuksille peilata omia tunnetilojaan.
Harva kai näkee rymistelyssä psykologista ulottuvuutta. Tässä kuitenkin oli löyhä kudelma, joka piti elokuvan koossa. New Yorkin ansioituneella päällikkötason miehellä on kaksi poikaa, jotka ovat molemmat poliiseja. Toinen heistä on toiminut moraaliaan vastaan ja jättäytynyt pois työstään. Isä houkuttelee hänet uudestaan hommiin.
Päällikkö-isä siemailee alkoholia sivistyneesti ja haluaa pitää poliisilaitoksen kunniaa pystyssä. Pojat joutuvat vastahankaan ja paljastavat rikokset laitoksen sisällä. He joutuvat maksamaan siitä paljon, mutta säilyttävät itsekunnioituksensa. Lopulta murhiin ja väkivaltaan syylliset tekevät ahneuksissaan virheen. Ratkaisu ei ole niinkään poliisiveljesten ansiota, keskiössä on heidän moraalinen asenteensa tapahtumiin. Voi olettaa, että päällikkö-isä viimein hyväksyy poikainsa ylevyyden.
Elokuvan asetelmassa oli jotain hyvin arkista. Pride and glory on toisaalta väkivaltainen, mutta hyvin arkinen. Jos odottaa jotain erikoista, niin pettyy. En tiedä, haluavatko naiset katsoa tällaista elokuvaa, rymistelyä. Haluaisiko joku mies katsoa elokuvaa äidin ja tyttären suhteesta?
Harva kai näkee rymistelyssä psykologista ulottuvuutta. Tässä kuitenkin oli löyhä kudelma, joka piti elokuvan koossa. New Yorkin ansioituneella päällikkötason miehellä on kaksi poikaa, jotka ovat molemmat poliiseja. Toinen heistä on toiminut moraaliaan vastaan ja jättäytynyt pois työstään. Isä houkuttelee hänet uudestaan hommiin.
Päällikkö-isä siemailee alkoholia sivistyneesti ja haluaa pitää poliisilaitoksen kunniaa pystyssä. Pojat joutuvat vastahankaan ja paljastavat rikokset laitoksen sisällä. He joutuvat maksamaan siitä paljon, mutta säilyttävät itsekunnioituksensa. Lopulta murhiin ja väkivaltaan syylliset tekevät ahneuksissaan virheen. Ratkaisu ei ole niinkään poliisiveljesten ansiota, keskiössä on heidän moraalinen asenteensa tapahtumiin. Voi olettaa, että päällikkö-isä viimein hyväksyy poikainsa ylevyyden.
Elokuvan asetelmassa oli jotain hyvin arkista. Pride and glory on toisaalta väkivaltainen, mutta hyvin arkinen. Jos odottaa jotain erikoista, niin pettyy. En tiedä, haluavatko naiset katsoa tällaista elokuvaa, rymistelyä. Haluaisiko joku mies katsoa elokuvaa äidin ja tyttären suhteesta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.