Kirkkosaarnan Analyysi

Varapappi Halonen puhui kirkossa:

"
Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä kansalaistapahtumassa Helsingin Tuomiokirkossa 15.3.2009
(muutosvarauksin)

Vastìkään Suomen ulkopolitiikan päättäjät jalkautuivat joukolla Afrikkaan (pakkasia pakoon). Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen oli eteläisessä Afrikassa, ulkoministeri Stubb ja presidentti Ahtisaari olivat Addis Abebassa ja itse olin ministeri Astrid Thorsin kanssa Länsi-Afrikassa Senegalissa, Liberiassa, Nigeriassa ja Beninissä. Matkaan kuului myös osallistuminen Liberian pääkaupungissa Monroviassa järjestettyyn naisten kollokviumiin, jossa liikkeelle panevina voimina olivat Suomi ja Liberia – toki yhdessä YK-järjestöjen ja EU:n kanssa. (Huom! Halosella ei ollut EU:n mandaattia, ei todellakaan). Afrikka on tarpeellista nostaa aikaisempaa vahvemmin kehityskeskusteluissa esille, mikäli mielimme todella toteuttaa YK:n vuosituhattavoitteet. (Jaa ketkä me ollaan mielimässä. Toistan: Halosella EI OLLUT EU:n mandaattia).

On siis tosi hyvä olla juuri nyt tässä Kirkon Ulkomaanavun, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan ja Suomen Kuvalehden järjestämässä kansalaiskeskustelussa. (lämmin sisätila)

Toinen syy (mikä oli ensimmäinen syy?) on, että maailma on joutunut kovalla vauhdilla aivan uudenlaisten haasteiden eteen. Rahoituskriisinä alkanut yleismaailmallinen talouskriisi koskettaa jollakin tavoin lähes kaikkia maita ja maanosia ja vaikuttaa erityisesti kaikkein köyhimpien ja helpoimmin haavoittuvien ihmisten elämään. (Tuota en usko, kaikkein köyhimpien elämä ei muutu miksikään kansainvälisten suuryritysten talouskriisin johdosta). Se vaikuttaa myös kansainväliseen kehitysyhteistyöhön. (Yhtä vähän, ei ne kaivot tähänkään mennessä ole toimineet, joten mikään ei muutu).

Suomen uusin kehityspoliittinen ohjelma on vuodelta 2007. Se on ylimalkaisempi kuin edellinen vuoden 2004 ohjelma ja jättää aikaisempaa enemmän päätösvallan hallituksen käsiin kuten eduskunta vastauksessaan huomautti. (No kenenkäs käsissä Suomen verovarojen käyttö sitten pitäisi olla). Uuden ohjelman ehdottomana etuna on puolestaan kestävän kehityksen aiempaa pontevampi esilleotto sekä eri toimintatapojen näkeminen välttämättömänä kokonaisuutena. (Ei, silloinhan kukaan ei ole vastuussa, vaan kaikki yhdessä hössöttää). Köyhyyden poistamiseen maailmanlaajuisin ponnisteluin tarvitaan taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä. (joo, joo, mistäs sen kehityksen kehität, kun ei ole kehityskykyä).

Kehitysyhteistyö ei ole ainoa keino. (?) Hyvä esimerkki tästä on globalisaatio. (?) Nyt vallitseva globaali talouskriisi vaikuttaa myös kehitysmaihin paljon voimakkaammin kuin koko globaali kehitysapu. (Ei, vaan nyt vallitseva globaali talouskriisi vaikuttaa paljon voimakkaammin kehittyneisiin maihin kuin kehitysmaihin). Kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin heikkoudet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Minua taidettiin ILO:n Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission raportin valmistumisen aikoihin viisi vuotta sitten pitää ilonpilaajana, kun nostin keskusteluun myös globalisaation ongelmia kuten kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin. (Oma kehu haisee). Olen edelleen sitä mieltä, että tarvitsemme oikeudenmukaisempaa globalisaatiota, jossa yhteisenä tavoitteenamme on oltava tuottava ja säällinen työ kaikille samalla kun pyrimme saavuttamaan tasapainon kasvun, sosiaalisen koheesion ja taloudellisen dynaamisuuden sekä luonnonvarojen ja ympäristön kestävän käytön välillä. (Onko Halonen tavannut jonkun, joka tuosta itsestäänselvyydestä on erimieltä hänen kanssaan).

Kehitysyhteistyö on edelleen tärkeä keino auttaa kehitysmaita. (ei ole, se ei ole toiminut). Suomen, Euroopan unionin ja sen muiden jäsenmaiden sekä ylipäätään kehitysyhteistyön avunantajayhteisön on nyt pohdittava kehitysyhteistyön keinoja: määrää, laatua ja vaikuttavuutta. (No viimeistään nyt on pohdittava vaikuttavuuttakin). Samalla on osattava ja uskallettava puhua globaalista kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä niin selkeästi, että kansalaisten tuki toiminnalle säilyy myös taloudellisesti vaikeina aikoina. (Koskas Halonen alottaa puhua selkeästi).

Kehityspolitiikka on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. (Hah, hah). Kehityspolitiikka on osa laajaa turvallisuutta. (Hahahhahahaa). Suomi on ensimmäisen kerran sitoutunut 0,7 prosentin tavoitteeseen vuonna 1970 ja siitä lähtien jokainen hallitus on ottanut sen ohjelmaansa. (No onko Suomi nyt vaarantanut siitä lähtien meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kun ei ole yltänyt kertaakaan tavoitteeseen, ollaanko me oltu vaarassa Suomessa tämän takia muka). Näistä lupauksista on pidettävä kiinni ei vain oman uskottavuutemme takia, vaan näin turvataan Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhattavoitteiden saavuttamista ja omakin tulevaisuutemme.Työtä on vielä paljon jäljellä. (tavoitteena Suomen profiilin nosto siis, eikä niinkään rutiköyhien auttaminen, kiitos Halonen paljastuksesta).

YK:n tavoitteiden tukemiseksi Euroopan unionin jäsenmaat ovat asettaneet omat kehitysyhteistyötavoitteensa. (mutta: Halosella ei ollut EU:n mandaattia eikä oikeutta puhua EU:n nimissä). Näin myös Suomi on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen Eurooppa-neuvostossa. Olemme useaan kertaan vahvistaneet lupauksemme, että vuonna 2010 määrärahat ovat 0,51 % bruttokansantuotteesta. Olen tyytyväinen hallituksen linjaukseen, että Suomi pysyy tavoitteessa nostaa kehitysapu vähitellen YK-tavoitteeseen 0,7 % bruttokansantuotteesta. (Ylipäällikkömme käsityksen mukaan se osa meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa).

Kansainvälisen kaupan kysymysten ratkaiseminen on kehitysmaiden tulevaisuuden kannalta entistäkin tärkeämpää. (Ai ratkaiseminen kehitysmaiden puolesta). Tästäkin syystä WTO:n käynnissä olevat vapaakauppaneuvottelut on saatava nopeasti myönteiseen päätökseen. (Ei vaan ne neuvottelut on saatava HYVIN lopputuloksin päätökseen, huonolla lopputulokisella ei ole mikään kiire).

Suomen kehitysyhteistyön tärkeimmäksi tavoitteeksi on valittu siis köyhyyden vähentäminen ja kestävän kehityksen edistäminen. (Ai, onpa originelli tavoite). Nämä tavoitteet ovat hyvin linjassa YK:n vuosituhattavoitteiden kanssa. (Matkiiko ne Suomea tavoitteenasettelussa vai oliskohan ihan niin, että tuo tavoite on niin, niin itsestään selvä, että kukaan muu kuin Halonen ei katso aiheelliseksi sitä toistella toistamatta päästyään).

Demokratia, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ovat maiden vakauden ja kehityksen peruspilareita. (Wau, tätä ei kukaan muu ole koskaan missään tullut varmaan hiffanneeksi). Hyvä hallinto on edelleen tärkeä tavoite, josta korruption kitkeminen on tärkeä osa. (Korruption kitkeminen ei ole vaan tärkeä osa, vaan korruption kitkeminen on kaiken a ja o, korruption kitkeminen on PÄÄOSA, ei tärkeä osa, vaan tärkein osa.)

Ihmisten taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen vahvistaa heidän kykyään hallita omaa elämäänsä ja toimia yhteiskuntiensa kehittämiseksi. (Riippuu ihan yhteiskunnasta, josko ihmiset katsovat sen kehittämisen arvoiseksi). Yhteisöjen selviäminen on usein naisten varassa, vaikka naiset ovat maailman köyhien enemmistö. (Usein naisten ja usein miesten, muitahan ei yhteisöissä ole vai onko).

Jos jonkin erityisteeman voi lopuksi keskustelua varten nostaa omalta puoleltani esille, niin se on naiset ja tytöt. (Mikä yllätys). Sananmukaisesti syntymästään alkaen tyttölapsi kokee sukupuolestaan johtuen syrjintää. (Kokiko Tarja vai?). Se on ihmisoikeusloukkaus, se on kehitysresurssien tuhlaamista. (Kaikkien, ei vain tyttöjen syrjintä on ihmisoikeusloukkaus). Naisten ja tyttöjen koulutuksen ja tasa-arvoisen osallistumisen tukeminen on toimintaa rauhan, vakauden ja kestävän kehityksen hyväksi. (En näe syy-yhteyttä, mutta silti kaikkien lasten tukeminen, niin tyttöjen kuin poikienkin on kaikkialla kannatettavaa). Esimerkiksi äskeinen Monrovian kokous on myös hyödyllinen lisä Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. (En näe syy-yhteyttä enkä mitään muutakaan yhteyttä edelliseen asiaan).

Suomella on omasta maastaan hyvä maine. (varsin aiheetta ainakin lasten pahoinvointi ei tuota tue). Meiltä halutaan oppia, ja meidät tunnetaan luotettavana yhteistyökumppanina, joka pyrkii vuoropuheluun kehitysyhteistyön kohdemaiden kanssa. (Hurkastelu sopii hyvin kirkkoon). Kehitysyhteistyömäärärahamme ovat tarpeen ja meillä on tietotaitoa, jolla voimme lisätä kehitysyhteistyömme tuloksellisuutta. (Toistaiseksi se on jemmassa). Suomen on oltava jatkossakin aktiivinen, aloitteellinen ja uskottava yhteistyökumppani, jonka sanaan voi luottaa. Tässä kansalaisyhteiskunta on korvaamaton apu. (Apu Haloselle vai?).
"
Lähde:
http://www.presidentti.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=72315

Aaaameeeen