Olen 22-vuotias opiskelijamies. Opintojen aloituksen jälkeen kaikki on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan: en jaksa enää tehdä töitä oikeastaan minkään asian eteen, ja ymmärrettävästi niin opinnot kuin kaikki muukin sujuu huonosti. Tulevaisuuden näkymät ovat tällä menolla todella kehnot.
Asia on minulle vaikea, enkä tiedä mitä tehdä tämän toivottomuuteni kanssa. Yo-kirjoitusten jälkeen kaikki näytti vielä hyvältä, mutta asepalveluksesta alkaen epäonnistumiset ovat kasaantuneet ja sama alamäki jatkuu jo kohta neljättä vuotta. Suunnittelin itsemurhaa, mutta valitettavasti kantti ei sitten ole riittänytkään niiden suunnitelmien toteuttamiseen.
Olen vähän aprikoinut, josko kyseessä olisi jonkinlainen ei-psykologinen ongelma, suvussa ei ole esiintynyt masennusta. Omat oireeni (aloitekyvyttömyys, väsymys, masentuneisuus, luopuminen...) voisivat viitata testosteronivajeeseen, ja lisäksi parrankasvu on vähäistä. Toisaalta mitään seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia minulla ei ole, ja ilmeisesti testosteronivaje on nuorilla suhteellisen harvinaista. Mitä arvelette, olisikohan tässä ongelmieni syy, vai pitäisikö tyytyä osaansa ja antaa luonnon valita aikanaan..
Asia on minulle vaikea, enkä tiedä mitä tehdä tämän toivottomuuteni kanssa. Yo-kirjoitusten jälkeen kaikki näytti vielä hyvältä, mutta asepalveluksesta alkaen epäonnistumiset ovat kasaantuneet ja sama alamäki jatkuu jo kohta neljättä vuotta. Suunnittelin itsemurhaa, mutta valitettavasti kantti ei sitten ole riittänytkään niiden suunnitelmien toteuttamiseen.
Olen vähän aprikoinut, josko kyseessä olisi jonkinlainen ei-psykologinen ongelma, suvussa ei ole esiintynyt masennusta. Omat oireeni (aloitekyvyttömyys, väsymys, masentuneisuus, luopuminen...) voisivat viitata testosteronivajeeseen, ja lisäksi parrankasvu on vähäistä. Toisaalta mitään seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia minulla ei ole, ja ilmeisesti testosteronivaje on nuorilla suhteellisen harvinaista. Mitä arvelette, olisikohan tässä ongelmieni syy, vai pitäisikö tyytyä osaansa ja antaa luonnon valita aikanaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
mikä mättää. saat kertoa luottamuksellisesti lääkärille asiasta. voi olla että olet masentunut jostain, se voi olla väli aikaista mutta lääkäri kyllä toteaa sen. Ei kannata ton takia ottaa henkeään itseltään.lääkärin täytyy pisteyttää masennuspisteet jotta diagnoosi tulee oikein. Ei tartte pelätä eikä hävetä asiaa, moni painii samojen asioiden kanssa!!!
Tilanteesi vaikuttaa siltä, että tarvitset hengellistä sisältöä elämääsi. Etsi asuinalueeltasi jokin hyvä seurakunta.
Voit aloittaa täältä:
http://www.tv7.fi
Tarvittaessa voin neuvoa lisää..
Olli