Vaivaa.
Mikä avuksi?
En uskalla soittaa puhelimella tuntemattomille ihmisille. En tykkää hoidella "asioita".
Kauppaan lähteminen ei meinaa onnistua. Olen eristäytynyt asuntoon ja olen hyvin yksinäinen. Ympärillä on ainoastaan perheeni - jos sekään.
Olen jo hyväksynyt tavallaan sen, että en saa uusia ystäviä, koska olen niin kummallinen.
Mitä tehdä?
Mistä tämä johtuu?
Mikä avuksi?
En uskalla soittaa puhelimella tuntemattomille ihmisille. En tykkää hoidella "asioita".
Kauppaan lähteminen ei meinaa onnistua. Olen eristäytynyt asuntoon ja olen hyvin yksinäinen. Ympärillä on ainoastaan perheeni - jos sekään.
Olen jo hyväksynyt tavallaan sen, että en saa uusia ystäviä, koska olen niin kummallinen.
Mitä tehdä?
Mistä tämä johtuu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
toivon kans että saawn apua samaan ongelmaan........
Itselläni oli samoja ongelmia viime syksynä.Tuntui,että kaikki pitää outona ja jopa ruokakauppaan meno hirvitti.Tilasin ajan neurologilta,koska sairastan parkinsonin tautia.Kerroin tilanteesta ja sain cipralex-reseptin.Lääkäri sanoi,että lääkkeen teho näkyy ajan myötä,ei heti.Kahden viikon kuluttua vaikutus alkoi näkyä ja nykyään minua ei haittaa,vaikka joutuisinkin yllättäen vieraiden ihmisten kanssa tekemisiin.Päin vastoin,minulla on valtava elämän nälkä.Tuntuu,että nyt uskaltaa tehdä kaikkea,mistä ennen ei osannut edes haaveilla.
ja olen saanut apua masennuslääkkeistä; eli kun aivojen serotoniini-taso laskee, voi tulla mm. masennusta, paniikkihäiriötä, sosiaalisia pelkoja ja pakko-oireisia häiriöitä..mulla sosiaaliset pelot ovat lieventyneet, mutta ne ei koskaan parane kokonaan.
paniikkihäiriöön,muuten kyllä tyoimii hyvin. Joten mulla on zenoria,en tiedä toimiiko,mutta koukuttaa viinankaa:B
Tuskin pääset ikinä tästä vaivasta kokonaan eroon, mutta muista, että olet itse vastuussa siitä, kumpaan suuntaan elämäsi menee tämän vaivan takia: ylös- vai alaspäin. Jos et halua lääkkeitä syödä, niin siedätyshoitoa sitten vaan peliin. Jos puhelimella asiointi on vaikeaa, niin soita ensin tutuille, sitten puolitutuille, sitten puolituntemattomille jne. Soita vaikka tahallasi väärään numeroon! Kaupassa käyt ensin siinä tutussa lähikaupassa ruuhkattomaan aikaan perheenjäsenesi kanssa, sitten vähän ruuhkaisempaan aikaan...käyt yksin, siirryt sinulle uuteen kauppaan jne.
Olennaista on, ettet vaadi itseltäsi liikaa ja liian nopeasti! Epämukavia tunteita ja tilanteita tulee varmasti.
ainakin minulla aiheuttaa pelkoa. Ei luota itseensä kun ei tunne todellisuudessa itseään. Eikä tahdo muuttua eheäksi, vaikka saa hyvää palautetta.
Paras lääke ongelmaan on itsensä likoon paneminen, eli menemällä pelottavimpiin paikkoihin mahdollisimman usein. Kavereiden seura ja seurustelukumppanin (puolison) löytäminen auttavat varmaan.
Olen myös alkanut antaa itselleni anteeksi ja opetellut hyväksymään itseni tällaisena. Ei mun sosiaalisessa pelossa/paniikinpoikasissa ole mitään väärää, koska Jumala antaa niiden tapahtua. Annan siis pikku hiljaa itselleni luvan olla tällainen Luojan luoma persoona. Rohkeasti vaan oireilemaan sosiaalisiin tilanteisiin!
Monet paniikkihäiriöön/masennukseen käytettävät lääkkeet auttavat,sitten lääkärinkanssa sovitusti pienennät annostusta ja käyt psykiatrin juttusilla jotta selviää mistä nämä pelot johtuvat ja toivon mukaan,kun lääkitys on kokonaan lopetettu käyt kaupassa normaalisti,ehkä ihan huomaamattasi. :)
tai olet yliherkkä,huonoitsetuntonen. Pyydä rauhottavia,ja kuvaile ongelmas.
Ollut todettuna sos.tilanteidenpelkoja vuodesta -94,mutta se ei jää siihen:Kärsin myös masennuksesta ja persoonallisuushäiriöistä.Eli ei hyvin mene.Minulla kokeiltu USEITA lääkkeitä.Masennukseen auttavat hyvin,mutta pelkoja jää,eli peloista kärsin aina vain.EHDOTTOMASTI apua kannattaa hakea!!!Sen verran lääkitys pelkoihin minulla auttaa,että kaupassa yleensä,paitsi kevät/kesä aikaan pystyn käymään,ym.asiat suorittamaan.Tuollon kesä aikaankin pystyn,mutta vuosia jo kevät/kesä ollut vaikeinta aikaa,jolloin takapakkia aina tulee..
Ei kannata kiusata itseään,ja kärsiä.Se on minun mielipiteeni.Ja se on oma yksityisasiasi,joten jos et tahdo,niin sinulla ei ole velvollisuutta kertoa muille!!Minä olen kertonut alusta asti.En halunnut lähteä salailun tielle.Minun vaivani kuitenkin olisi tullut ilmi.Kertomalla läheiset ymmärtäneet paremmin,jos välillä olen outo paniikin ym.takia.Heidän ei ole tarvinnut vaivautuneeena miettiä mistä kysymys.TSEMPPIÄ!Kerro ihmeessä mihin päädyit,ja miten kävi.Nämä vaivat niin yleisiäkin nykyään.