Mun sosiaalinen elämä oli onnetonta koko teini-iän. Pitkään syytin itseäni pelkuruudesta, kunnes tajusin sittenkin olleeni aika rohkea. Sentään yritin. Menin yksin leireille, yksin uuteen kouluun, yms. Järjestin itselleni mahdollisuuksia. Niistä ei jäänyt mitään käteen. En osannut pitää kiinni. Tuttu & turvallinen eristäytyminen houkutteli alitajunnassa, vaikka halusin siitä eroon.
Taas pitkän "masennuskauden" jälkeen sain kun sainkin jalkani sellaiseen ovenrakoon, josta en hetkeä aiemmin voinut edes haaveilla. Uusi juttu, projekti, täynnä mahdollisuuksia. Arvokas tilaisuus.
Aluksi oli kivaa, - leijuin ihan. Aurinkoa, pilvilinnoja, suunnitelmia. Pariin viikkoon en ajatellut kurjia asioita. "En aio mokata, en päästä irti tästä tilaisuudesta, annan kaikkeni, haluan tätä..."
Nyt tuttu angsti palaa taas. Vieroitusoireita yksinäisyydestä? Tekee mieli eristäytyä. Päästää irti. Painukaa vittuun, olen vaan tiellä. En jaksa nähdä teitä. En jaksa harjoitella. En jaksa aiheuttamianne ihmissuhdeongelmia. Haluan painua peiton alle.
Pelkään ja olen surullinen. Ahdistaa, että vajoan taas. En saa enää eristäytyä! Miksi mä oon niin kummallinen, vaikka ihan oikeasti haluan (ja sisimmässäni olen) olla iloinen, rento, viettää hyvää vapaa-aikaa, saada ystäviä, olla poissa koneelta......
En halua menettää näitä asioita jotka olen vaivalla kasannut ympärilleni. Taas. MIKSEN OSAA OTTAA KAIKKEA IRTI NÄISTÄ HYVISTÄ ASIOISTA??? Minulla on paljon mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien hankkiminen ei ole vaikeaa. Miksi aina vaan irrottaudun niistä?
En osaa pitää kiinni mahdollisuuksista
28
1031
Vastaukset
- voileipäkinkku
Koitan itekkin koko ajan uusia juttuja- teatteria, eri liikuntoja jne jne mut sitten yleensä vaan sitä lopulta kyllästyy ja päätyy peiton alle. Ihmisuhteet kyllästyttää, sitä kun aina tuppaa haaveilemaan jostain "täydellisistä" kavereista vaikka kaikissahan on ne omat vikansa.
Mut mitäs tässä, kyl sitä sitten vanhempana kerkee erakoitumaan. Nytte nuorena kummiskin hyvä kait vaan koittaa sitkeesti olla luovuttamatta kaikkien tollasten uusien projektien kanssa, ei se kummiskaan ihan nii jumalattoman hankalaa oo.. - rtghyujk
Mul on aika usein ollu sama juttu.
Oon kuitenkin sen huomannu, että kyl joskus voi ottaa itekseen rennosti.
Kunhan sitten taas soittelee kavereille ja sopii tapaamisii.
Ihmiset haluaa sopia, unohtaa menneet ja olla yhdessä.
Vastoinkäymisiä voi just aina tulla.
Mutta monissa kaverisuhteissakin on sellaset määrät riitoja, että sivustakatsoja uskoi niiden olevan vihollisia.
Kuitenkin kaveruus säilyy.
Jaksamisia.
Voit seurakunnankin juttuja kokeilla.
Minä olen niistä löytänyt tekemistä paljon.
Ystäviä myös. - racsu
Monet, jotka hakevat itseään ja tapaa elää onnellisena, katsovat toisia ja, kun näkevän hyvän tyypin, ajattelevat, että tuollainen minun pitäisi olla: iloinen, seurallinen, rento, suosittu .. Kun asettaa itselleen vaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa oman persoonallisuuden kanssa, tulee ongelmia. Kannattaa kuunnella itseään: Onko tämä aitoa minua, vai pyrinkö pakottamaan itseni johonkin ihannerooliin? Tuntuuko tämä todella kivalta, vai haluanko vain uskottella niin itselleni, jotta ylittäisin itse itselleni asettaman riman? Jokaisella on erilaiset sosiaaliset tarpeet, jotkut eivät osaa olla ollenkaan yksin, jotkut viihtyvät omissa oloissaan. Kaikki ihmiset kuitenkin tarvitsevat toisia ihmisiä. Kannattaa tunnustella, mikä on juuri se oma ihmiskontaktien tarve.
- pienempikuin6456
Neuvosi olisi ollut aiheellinen ehkä pari vuotta sitten. Silloin olin hukassa, koska luulin, että "kaikkien pitää pyrkiä olemaan sosiaalisia ja iloisia." Luulin, että mussa oli vikaa kun en pystynytkään siihen.
Sitten kuienkin tutustuin itseeni. Tajusin, että viihdyn hyvin yksin, enkä tarvitse aina sosiaalisia kontakteja. Se on mun luonne, ei mikään vika. Mun pää suorastaan vaatii omaa tilaa ja aikaa. En yritä tai halua olla suosittu. Minulla on hyvä itsetunto kaikesta angstistani huolimatta. Pidän itsestäni.
MUTTA. Tämä tilanne on käynyt jo niin sairaalloiseksi, ettei pääni ehkä kestä kauaa. Ei tätä siedä vahvinkaan itsetunto pitemmän päälle. Yksin -> masennus -> valoa -> romahdus -> yksin -> masennus........jne! - Nippusiteellä_solmimme_sen
pienempikuin6456 kirjoitti:
Neuvosi olisi ollut aiheellinen ehkä pari vuotta sitten. Silloin olin hukassa, koska luulin, että "kaikkien pitää pyrkiä olemaan sosiaalisia ja iloisia." Luulin, että mussa oli vikaa kun en pystynytkään siihen.
Sitten kuienkin tutustuin itseeni. Tajusin, että viihdyn hyvin yksin, enkä tarvitse aina sosiaalisia kontakteja. Se on mun luonne, ei mikään vika. Mun pää suorastaan vaatii omaa tilaa ja aikaa. En yritä tai halua olla suosittu. Minulla on hyvä itsetunto kaikesta angstistani huolimatta. Pidän itsestäni.
MUTTA. Tämä tilanne on käynyt jo niin sairaalloiseksi, ettei pääni ehkä kestä kauaa. Ei tätä siedä vahvinkaan itsetunto pitemmän päälle. Yksin -> masennus -> valoa -> romahdus -> yksin -> masennus........jne!Ei aina tarvitse olla kaikkien muiden kyljessä kiinni. Jotkut tarvitsevat (sinun laillasi) enemmän omaa tilaa. Auttaisiko, jos olet kerrallaan vain 1-2 henkilön kanssa tekemisissä? Entä säännölliset pikku lepotauot yksin (esim. vessassa)? Tai voitko harventaa tapaamisia? Minkälainen tilaisuus tuo viimeisin oli/on?
- pienempikuin6456
Nippusiteellä_solmimme_sen kirjoitti:
Ei aina tarvitse olla kaikkien muiden kyljessä kiinni. Jotkut tarvitsevat (sinun laillasi) enemmän omaa tilaa. Auttaisiko, jos olet kerrallaan vain 1-2 henkilön kanssa tekemisissä? Entä säännölliset pikku lepotauot yksin (esim. vessassa)? Tai voitko harventaa tapaamisia? Minkälainen tilaisuus tuo viimeisin oli/on?
Ongelma on siinä, että näen "vapaa-ajan kavereitani" kunnolla muutaman kerran vuodessa. Harvennapa tässä sitten. Melko sairasta. :)
Tilaisuuteni on sellainen, en kerro mikä, että sen myötä saisin nyt kavereita vapaa-ajalle. Tarvitsen sitä todella. Mutta pääni hylkii asioita. Miksi. Minulla on ennenkin ollut näitä tilaisuuksia silloin tällöin, mutta aina sama juttu.
En tiedä mitä teen väärin. Ehkä yritän liikaa siinä mielessä, että luulen ihmissuhteiden olevan yksin mun vastuulla, vaikka oikeasti kaveruuden toimivuus taitaa olla kahden ihmisen juttu. Onko se vika sitten niissä muissa kun ne ei jeesaa tarpeeksi. Vai..........
En ole oikeasti kotihiiri. - Nippusiteellä_solmimme_sen
pienempikuin6456 kirjoitti:
Ongelma on siinä, että näen "vapaa-ajan kavereitani" kunnolla muutaman kerran vuodessa. Harvennapa tässä sitten. Melko sairasta. :)
Tilaisuuteni on sellainen, en kerro mikä, että sen myötä saisin nyt kavereita vapaa-ajalle. Tarvitsen sitä todella. Mutta pääni hylkii asioita. Miksi. Minulla on ennenkin ollut näitä tilaisuuksia silloin tällöin, mutta aina sama juttu.
En tiedä mitä teen väärin. Ehkä yritän liikaa siinä mielessä, että luulen ihmissuhteiden olevan yksin mun vastuulla, vaikka oikeasti kaveruuden toimivuus taitaa olla kahden ihmisen juttu. Onko se vika sitten niissä muissa kun ne ei jeesaa tarpeeksi. Vai..........
En ole oikeasti kotihiiri.Pelkäätkö mokaavasi? Mistä lähtien olet ollut "eristäytyvä"? Oletko tehnyt itsesi joskus tai usein pahasti naurunalaiseksi ja olet siitä syystä vetäytynyt syrjään muista? Onko sinua kiusattu?
- pienempikuin6456
Nippusiteellä_solmimme_sen kirjoitti:
Pelkäätkö mokaavasi? Mistä lähtien olet ollut "eristäytyvä"? Oletko tehnyt itsesi joskus tai usein pahasti naurunalaiseksi ja olet siitä syystä vetäytynyt syrjään muista? Onko sinua kiusattu?
Pieni taipumus eristäytymiseen kuuluu varmaan luonteeseen, mut mut...... On kiusattu (mont vuot sitte) ja se varmaan vaikuttaa vähän asiaan. Lähinnä kai hankaloittanu elämää, vaikka oon periaatteessa päässy jo yli. Kuisaamine loppui kun menin yläasteelle, mut jossain vaiheessa siellä jäin ihan yksin eikä mulle ollu ketään. Siis sitä ennen mulla oli aina ollu joku kaveripiiri koulussa.
Sen jälkeen kun erkanin mun viimesimmästä kaveripiiristä, en oo enää koskaan ollu kiinnostunu kaveriPIIRISTÄ. Ajatus tuntuis epämukavalta! Yksittäisii kavereita haluaisin. Siinä edellisessä kaveripiirissä oli loppuaikoina tosi vaivalloista: ne rupes olee vähän kanoja ja ne ei arvostanu mua paljoo yhtään, esim. ei oottanu mua jos oltiin syömäs, ei puhunu mulle, piti mua turhana. Mä jouduin vaan seuraamaan niitä ja kuunteleen niiden juttuja. Sit jättäydyin yksin. Ei sekään kivaa ollu. - pienempikuin6456
pienempikuin6456 kirjoitti:
Pieni taipumus eristäytymiseen kuuluu varmaan luonteeseen, mut mut...... On kiusattu (mont vuot sitte) ja se varmaan vaikuttaa vähän asiaan. Lähinnä kai hankaloittanu elämää, vaikka oon periaatteessa päässy jo yli. Kuisaamine loppui kun menin yläasteelle, mut jossain vaiheessa siellä jäin ihan yksin eikä mulle ollu ketään. Siis sitä ennen mulla oli aina ollu joku kaveripiiri koulussa.
Sen jälkeen kun erkanin mun viimesimmästä kaveripiiristä, en oo enää koskaan ollu kiinnostunu kaveriPIIRISTÄ. Ajatus tuntuis epämukavalta! Yksittäisii kavereita haluaisin. Siinä edellisessä kaveripiirissä oli loppuaikoina tosi vaivalloista: ne rupes olee vähän kanoja ja ne ei arvostanu mua paljoo yhtään, esim. ei oottanu mua jos oltiin syömäs, ei puhunu mulle, piti mua turhana. Mä jouduin vaan seuraamaan niitä ja kuunteleen niiden juttuja. Sit jättäydyin yksin. Ei sekään kivaa ollu.Tää kaveriasia ja mahdollisuuksista irrottautuminen on sit kaksi eri asiaa, mutta onhan niissä varmaan paljon yhteistä.
- Nippusiteellä_solmimme_sen
pienempikuin6456 kirjoitti:
Tää kaveriasia ja mahdollisuuksista irrottautuminen on sit kaksi eri asiaa, mutta onhan niissä varmaan paljon yhteistä.
Jäit yksin murrosiässä... aikuisiän identiteetti muokkaantuu paljon sen pohjalta. Pakenetko hylätyksi tulemisen mahdollisuutta? Kuinka paljon luotat muihin ihmisiin?
- pienempikuin6456
Nippusiteellä_solmimme_sen kirjoitti:
Jäit yksin murrosiässä... aikuisiän identiteetti muokkaantuu paljon sen pohjalta. Pakenetko hylätyksi tulemisen mahdollisuutta? Kuinka paljon luotat muihin ihmisiin?
Kukaa tuskin tykkää hylätyks tulemisen ajatuksesta, joten kai se vähän alitajunnassa kolottaa. Mutt en mä mielestäni sitä pakene. Mut on hylätty jo. Haluun tunteesta eroon, mut en sill tavalla, että rupeisin roikkumaan hädissäni ihmisissä ja menisin paniikkin jos jäisin hetkeks yksin. Eii.......
Luotan muihin ihmisiin tarpeeks/tarpeen mukaan. En oo sinisilmänen, mutta voin kohdella uutta tuttavuutta kuin vanhaa ystävää. Niin usein teenkin automaattisesti.
Aika pelottavaa jos oon tällainen aikuisenakin. En kyllä oikein usko siihen vielä. Jos joku tahattomasti, sillälail vahingossa (ei säälist), auttais mut tästä nyt pois, piristyisin vielä elämänhaluiseksi tosi helposti. Mun tekis nytkin niin kovasti mieli pitää hauskaa, mut pää parka ei jaksa enää laittaa kovin montaa tikkuu ristiin sen asian eteen. :::( - oiuyui
pienempikuin6456 kirjoitti:
Kukaa tuskin tykkää hylätyks tulemisen ajatuksesta, joten kai se vähän alitajunnassa kolottaa. Mutt en mä mielestäni sitä pakene. Mut on hylätty jo. Haluun tunteesta eroon, mut en sill tavalla, että rupeisin roikkumaan hädissäni ihmisissä ja menisin paniikkin jos jäisin hetkeks yksin. Eii.......
Luotan muihin ihmisiin tarpeeks/tarpeen mukaan. En oo sinisilmänen, mutta voin kohdella uutta tuttavuutta kuin vanhaa ystävää. Niin usein teenkin automaattisesti.
Aika pelottavaa jos oon tällainen aikuisenakin. En kyllä oikein usko siihen vielä. Jos joku tahattomasti, sillälail vahingossa (ei säälist), auttais mut tästä nyt pois, piristyisin vielä elämänhaluiseksi tosi helposti. Mun tekis nytkin niin kovasti mieli pitää hauskaa, mut pää parka ei jaksa enää laittaa kovin montaa tikkuu ristiin sen asian eteen. :::(huolissaan olis.
Valoisalt näyttää.
- oiuio
Itse en ole mikään ihmissuhteiden mestari.
Kaukana siitä.
Jotenkin olen onnistunut saamaan ystäviä.
Moni on kuitenkin jäänyt vanhalle paikkakunnalla.
En pitänyt yhteyttä.
Jos olisin, olisi tilanne toinen.
Huomenna menen erään ystäväni kanssa musamessuun.
Olen yötä hänelle ja seuraavana päivänä menemme auttamaan lastenhoidossa.
Hakeuduin nuorten raamattupiiriin.
Löysin ystäviä.
Ja muutenkin opimme keskenäisestä elämästä ihmistenvälillä kokoajan.
Opettelemme kaikki ystävyydestä.
Ja rakkaudesta myös.
Ehdotan seurakunnan tai seurakuntien jätjestämiä tilaisuuksia ja nuorille tarkoitettuja piirejä.
Mese, irc galleria ja kännykkä.
Niiden avulla voi sopia tapaamisia uusien ystäviensä kanssa.
Ja voi etsiä lisää.
Jako internet kavereihin toisella puolen Suomea ja ystäviin täällä kyllä tulee.
Mutta joka sorttia saakin olla.
En ole mikään hyvä neuvomaan.
Sen sanon tai kirjoitan että ystäviä löytää ja heidän kanssaan voi aina tehdä asioita ja keskustella elämästä ja suurista kysymyksistä.
Sydämessä on myös tila valmiina Jumalalle.
Enemmänkin koko sydän.
Hetkessä ei aina suuria muutoksia saavuteta.
Usein niitä ei edes huomaa.
Mutta ne tulevat ja ilolla vastaan ne otetaankin.- pienempikuin6456
Olin mukana seurakunnan toiminnassa, mutta siinä kävi samoin kuin aina. ::D Menin avoimin mielin ja toiveikkaana. Jonkin ajan kuluttuu petyin ja "unohdin" kaikki suunnitelmat niistä uusista kavereista ja sellasesta....... Niin vaan kävi! Ei olluna se porukka mua varten.
Oon ehkä toivottomin ikinä kun tyrmään vaan kaikki kivat vastauksenne, mutta kiitos näistä kuitenkin. - oiuio
pienempikuin6456 kirjoitti:
Olin mukana seurakunnan toiminnassa, mutta siinä kävi samoin kuin aina. ::D Menin avoimin mielin ja toiveikkaana. Jonkin ajan kuluttuu petyin ja "unohdin" kaikki suunnitelmat niistä uusista kavereista ja sellasesta....... Niin vaan kävi! Ei olluna se porukka mua varten.
Oon ehkä toivottomin ikinä kun tyrmään vaan kaikki kivat vastauksenne, mutta kiitos näistä kuitenkin.Nytkin mesessäni on monta tyyppiä, jotkan ennen tunsin suht hyvin.
Sitten minullakin se jäi siihen :)
Oma aloitteisuus on usein ydin mutta nytkin tämä uusi ystäväni itse ehdotti musamessua.
Elämä on jännää.
Ihminen ei itse näe mitä tapahtuu.
Silti Korkein kantaa.
Jos asut pääkaupunkiseudun liepeillä niin me voisimme hengata tai vaihdella mesessä viestejä.
Ja muutenkin mesessä voitais olla.
Kyllä tuttuja on kiva olla :)
- Nippusiteellä_solmimme_sen
Kysyn kärjistäen (älä loukkaannu): Ovatko muut ihmiset sinua varten vai sinä muita varten? Kuinka kiinnostunut yleensäkään olet muista? Kuinka usein sinä olet aloitteen tekijä tapaamisia suunniteltaessa? Kuka on keskusteluissa ja suhteen ylläpidossa "vetäjänä"?
Hakeudutko sellaisten ihmisten seuraan jotka koet samanlaisiksi kuin sinä, vai sellaisten jotka ovat täysin erilaisia? Löydättekö yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksen kohteita?- pienempikuin6456
Een loukkaannu. :) En kylläkään osaa vastata, ovatko muut mua varten vai mä niitä. Tykkäisin sellaisesta molemminpuoleisesta tuntemuksesta, et kumpikin tarvii toista. Vaikea vastata, kun kaverikokemuksista on niin kauan aikaa.
Vaikka viihdyn itsekseni(KIN), oon aika ihmisystävällinen. Mun haaveammatti oli joskus psykologi (huom. oli), joten kai se kertoo vähän siitä, että oon auttamishaluinen ja hyvä kuuntelija. Ihmisten asiat kiinnostaa mua. Mutta passivoidun tietenkin. Teityissä tilanteissa musta saa varmaan sellasen kuvan, et muut ihmiset ei vois vähempää kiinnostaa....... Ne on niit paikkoja tai tilanteita, joissa oon jo yrittäny ja epäonnistunu. Mä siis passivoidun, - en oo oletusarvosesti passiivinen.
Se oon aina minä joka sopii ja järkkää kaikki tapaamiset. "Mennäänkö sinne ja sinne, nähdäänkö sillon ja sillon." Tätä ei tapahdu kovin usein, mutta se on ain mun harteilla.
Mulla ei ole koskaan ollut sellasta kaverii, joka olis samanlainen kuin mä. Tietenkin mä nykyään tähtään niihin. Mun kaikki vähäiset kaverit on ollu lähes vastakohtia mun kanssa. Hyvin meillä meni sen oman aikansa. Vaikkei ehkä tykätty samoist asioist, niin kukaan ei kuitenkaan tuominnu toisen mieltymyksii. Juttua irtos. Vieläkin irtoo kun tavataan, mut kai se erilaisuuden kynnys on meil nykyään liian korkee. Ja mä haluaisin niitä sielunsiskoja tai veljiä vaihteeks. Ei voi olla liikaa vaadittu, ei mulla niin uniikki maku oo.
- tyynyonkaveri
Olen itse aivan samassa tilanteessa. Pyrin menemään aina uusiin juttuihin mukaan oppilaskuntaan, nuorisotoimintaan ymm, jotta tulisi tilaisuuksia saada uusia ystäviä. Mutta siinä käy aina samalla tavalla, olen ujo ja vain kuuntelen. En osaa muodostaa keskusteluja, aivot lyövät vain tyhjää. Luonteeltani olen enemmän kuuntelevaista sorttia ja tykkään kuunnella muita, mutta ei sillä tavalla tutustu. Suurimman osan ajatani vietän myös yksin, toisaalta rakastan sitä, mutta todellisuudessa vihaan sitä. En tiedä miksi olen luonut itselleni pakopaikan ja oman huoneen turvallisuuden. Pidän ihmisten seurasta, mutta en vain saa kysyttä ketään ikinä minnekkään, menen kyllä mielelläni jos minua kysytään. Jos joskus tapaan ystävän niin tilanne on jotenkin vaivaantunut ja suunnaton ahdistus koko tilannetta kohtaan vain kasvaa. Suureen osaan ihmisistä olen kadottanut kontaktin ja kaikki ystävyyssuhteeni ovat melko pinnallisia. Tiedän olevani osasyy tilanteeseen, mutta jotenkin tuntuu, että ei muita edes kiinnosta. Mielestäni yritän, mutta kukaan ei vain tule vastaan.
- Nippusiteellä_solmimme_sen
Kuinka paljon teillä on tuttuja/kavereita/ystäviä netissä? Jos sosiaaliset suhteet kasvokkain ovat hankalia, onko netissä helpompaa?
Jos ketju jatkuu, käytän aliasta 'Vinttisammutin'..- pienempikuin6456
Nimim. "tyynyonkaveri" osas ilmaista ongelman tosi hyvin.
Mulla ei ole tällä hetkellä ainuttakaan nettikaveria jos totta puhutaan, eikä lasketa tilannetta yhteystietojen määrän mukaan. Osotteita on, kavereita ei.
Olen laittanut ilmoituksia useasti ja aion lähiaikoina yrittää taas.
Vaan kuinkas onkaan käynyt edellisillä kerroilla...... Teen hienon ilmoituksen, saan yhteydenottoja, jutellaan alkututustumisjutut ja muuta mukavaa. Kenties joku niistä uusista tyypeistä asuu aika lähellä ja on mukava. Tunnen löytäneeni jotain. Mahdollisuus.
Jonkin ajan kuluttua huomaan, ettei tee enää mieli kirjautua meseen. Se mm. häiritsisi itsenäistä koneellaoloa. Ei minulla ole aikaa. Ei jaksa vaihtaa kuulumisia. Sitten en käy mesessä kuukausiin, ja juttu on sillä ohi.
Aion seuraavaksi etsiä netin kautta kavereita oikeaan elämään. Minusta ei ole nettikaveriksi. :( - tyuigd
pienempikuin6456 kirjoitti:
Nimim. "tyynyonkaveri" osas ilmaista ongelman tosi hyvin.
Mulla ei ole tällä hetkellä ainuttakaan nettikaveria jos totta puhutaan, eikä lasketa tilannetta yhteystietojen määrän mukaan. Osotteita on, kavereita ei.
Olen laittanut ilmoituksia useasti ja aion lähiaikoina yrittää taas.
Vaan kuinkas onkaan käynyt edellisillä kerroilla...... Teen hienon ilmoituksen, saan yhteydenottoja, jutellaan alkututustumisjutut ja muuta mukavaa. Kenties joku niistä uusista tyypeistä asuu aika lähellä ja on mukava. Tunnen löytäneeni jotain. Mahdollisuus.
Jonkin ajan kuluttua huomaan, ettei tee enää mieli kirjautua meseen. Se mm. häiritsisi itsenäistä koneellaoloa. Ei minulla ole aikaa. Ei jaksa vaihtaa kuulumisia. Sitten en käy mesessä kuukausiin, ja juttu on sillä ohi.
Aion seuraavaksi etsiä netin kautta kavereita oikeaan elämään. Minusta ei ole nettikaveriksi. :(Avaa mesen.
Jos siel on tuttui niin moikkaa.
Ellei sen enempää juttuu synny, niin jatkaa netis omii asioita.
Mesettää ja netissä voi olla samaan aikaan.
Vanhoillekin tutuille voi puhua. - Vinttisammutin
pienempikuin6456 kirjoitti:
Nimim. "tyynyonkaveri" osas ilmaista ongelman tosi hyvin.
Mulla ei ole tällä hetkellä ainuttakaan nettikaveria jos totta puhutaan, eikä lasketa tilannetta yhteystietojen määrän mukaan. Osotteita on, kavereita ei.
Olen laittanut ilmoituksia useasti ja aion lähiaikoina yrittää taas.
Vaan kuinkas onkaan käynyt edellisillä kerroilla...... Teen hienon ilmoituksen, saan yhteydenottoja, jutellaan alkututustumisjutut ja muuta mukavaa. Kenties joku niistä uusista tyypeistä asuu aika lähellä ja on mukava. Tunnen löytäneeni jotain. Mahdollisuus.
Jonkin ajan kuluttua huomaan, ettei tee enää mieli kirjautua meseen. Se mm. häiritsisi itsenäistä koneellaoloa. Ei minulla ole aikaa. Ei jaksa vaihtaa kuulumisia. Sitten en käy mesessä kuukausiin, ja juttu on sillä ohi.
Aion seuraavaksi etsiä netin kautta kavereita oikeaan elämään. Minusta ei ole nettikaveriksi. :(Kirjeenvaihto joko sähköpostilla tai tällä keskustelupalstalla harvakseltaan (esim. 1-2*vko) antaa omaa rauhaa ja toisaalta useamman päivän aikana ehtii kertyä jotain kerrottavaakin!
(Entinen aliakseni: Nippusiteellä_solmimme_sen) - tyynyonkaveri
pienempikuin6456 kirjoitti:
Nimim. "tyynyonkaveri" osas ilmaista ongelman tosi hyvin.
Mulla ei ole tällä hetkellä ainuttakaan nettikaveria jos totta puhutaan, eikä lasketa tilannetta yhteystietojen määrän mukaan. Osotteita on, kavereita ei.
Olen laittanut ilmoituksia useasti ja aion lähiaikoina yrittää taas.
Vaan kuinkas onkaan käynyt edellisillä kerroilla...... Teen hienon ilmoituksen, saan yhteydenottoja, jutellaan alkututustumisjutut ja muuta mukavaa. Kenties joku niistä uusista tyypeistä asuu aika lähellä ja on mukava. Tunnen löytäneeni jotain. Mahdollisuus.
Jonkin ajan kuluttua huomaan, ettei tee enää mieli kirjautua meseen. Se mm. häiritsisi itsenäistä koneellaoloa. Ei minulla ole aikaa. Ei jaksa vaihtaa kuulumisia. Sitten en käy mesessä kuukausiin, ja juttu on sillä ohi.
Aion seuraavaksi etsiä netin kautta kavereita oikeaan elämään. Minusta ei ole nettikaveriksi. :(Vähän sama tilanne taas :< pariin otteeseen olen yrittänyt etsiä netistä kavereita, mutta homma kaatuu aina siihen, että ei tule vain puhuttua sitten enää. Viimeksi pidin vain mailikaveria, koska tiesin jo ennalta, että meseen lisäys ei helpottaisi tutustumista. Alku meni hienosti ja oli upeaa mailailla ja tutustua, mutta jostain syystä toinen vain lopetti. Pariin otteeseen yritin ottaa yhteyttä, mutta nopeasti näivettyivät nämä. Mesekaverina olen siinä mielessä myös huono, koska sama vika että tekee omia juttuja. Mesessä on myös se, että jos siellä alkaa tutustua niin kysyy vain perus kuulumiset ja se siitä. Ei osaa aloittaa mitään, jos ei toinenkaan edes yritä (monesti käynyt näin).
- pienempikuin6456
tyynyonkaveri kirjoitti:
Vähän sama tilanne taas :< pariin otteeseen olen yrittänyt etsiä netistä kavereita, mutta homma kaatuu aina siihen, että ei tule vain puhuttua sitten enää. Viimeksi pidin vain mailikaveria, koska tiesin jo ennalta, että meseen lisäys ei helpottaisi tutustumista. Alku meni hienosti ja oli upeaa mailailla ja tutustua, mutta jostain syystä toinen vain lopetti. Pariin otteeseen yritin ottaa yhteyttä, mutta nopeasti näivettyivät nämä. Mesekaverina olen siinä mielessä myös huono, koska sama vika että tekee omia juttuja. Mesessä on myös se, että jos siellä alkaa tutustua niin kysyy vain perus kuulumiset ja se siitä. Ei osaa aloittaa mitään, jos ei toinenkaan edes yritä (monesti käynyt näin).
Mullakin sähköpostikaveruus näivettyy aina. Alussa kyllä riittää kerrottavaa ja kirjoitettavaa, mutta sitte se menee sellaiseksi "kävin tänään serkulla. onko sinulla serkkua? söimme tiikerijäätelöä. oletko maistanut? viime meilissä kysyit, olenko koskaan nähnyt elävää nelisormimangustia. ei, en ole nähnyt. aika hienoa, että sinä olet."
Se siitä sitten. Posteista tulee tylsää luettavaa, ja vielä tylsempää niitä on kirjoittaa. :) - Vinttisammutin
pienempikuin6456 kirjoitti:
Mullakin sähköpostikaveruus näivettyy aina. Alussa kyllä riittää kerrottavaa ja kirjoitettavaa, mutta sitte se menee sellaiseksi "kävin tänään serkulla. onko sinulla serkkua? söimme tiikerijäätelöä. oletko maistanut? viime meilissä kysyit, olenko koskaan nähnyt elävää nelisormimangustia. ei, en ole nähnyt. aika hienoa, että sinä olet."
Se siitä sitten. Posteista tulee tylsää luettavaa, ja vielä tylsempää niitä on kirjoittaa. :)Tuo keskustelun näivettyminen sanomisen puutteeseen on kyllä ongelma, jos pysyy neljän seinän sisällä eikä harrasta mitään, mutta... Osaatteko kumpikaan täsmentää miksi teiltä loppuvat keskusteluaiheet? Kaikista ja kaikesta löytyy jotain jutun juurta!
Perusasiat tulevat kyllä suhteellisen nopeasti käytyä lävitse, jos kiirehtii, mutta niitäkin saa venytettyä ja laajennettua eri suuntiin.
Kuinka paljon nykyisin harrastatte eri asioita, luette lehtiä tai kirjoja, kuuntelette musiikkia jne.? Kirjoitatteko lauluja, tarinoita tai vaikkapa runoja? Millaisia haaveita tai unelmia teillä on? Mitä koitte ja opitte? Lemmikeistäkin löytyy aina uutta kerrottavaa. Kaikista noista aiheista löytyy puhuttavaa useammalla kuin yhdellä tasolla!
Esimerkiksi: Näitte nelisormimangustin... kiva juttu, mutta ei se siihen lopu. Mitä se nelisormimangustin _kokeminen_ sinulle (tai sinun keskustelukaverillesi) opetti? Mitä opitusta voi välittää toiselle/toisille ja miten aihetta voi laajentaa keskustelussa? Mangustien elinolosuhteista tarhassa pääsee vaikkapa ilmastonmuutoksen kautta Kiinan vallankumouksen ja Tiibetin pakolaishallituksen kautta USA:n vankileireihin ja uuden presidentin lupauksiin, mistä puolestaan pääsee pankki-&rahoitussektorin aiheuttaman maailmanlaajuisen laman kautta Suomen päivänpolitiikkaan ja hampurilaisten hinnannousuun.
Tuo on tyypillisen outo, mutta aivan looginen keskustelun kulku, kunhan kaikilla osapuolilla on halua oppia ja ymmärtää uusia asioita. - tyynyonkaveri
Vinttisammutin kirjoitti:
Tuo keskustelun näivettyminen sanomisen puutteeseen on kyllä ongelma, jos pysyy neljän seinän sisällä eikä harrasta mitään, mutta... Osaatteko kumpikaan täsmentää miksi teiltä loppuvat keskusteluaiheet? Kaikista ja kaikesta löytyy jotain jutun juurta!
Perusasiat tulevat kyllä suhteellisen nopeasti käytyä lävitse, jos kiirehtii, mutta niitäkin saa venytettyä ja laajennettua eri suuntiin.
Kuinka paljon nykyisin harrastatte eri asioita, luette lehtiä tai kirjoja, kuuntelette musiikkia jne.? Kirjoitatteko lauluja, tarinoita tai vaikkapa runoja? Millaisia haaveita tai unelmia teillä on? Mitä koitte ja opitte? Lemmikeistäkin löytyy aina uutta kerrottavaa. Kaikista noista aiheista löytyy puhuttavaa useammalla kuin yhdellä tasolla!
Esimerkiksi: Näitte nelisormimangustin... kiva juttu, mutta ei se siihen lopu. Mitä se nelisormimangustin _kokeminen_ sinulle (tai sinun keskustelukaverillesi) opetti? Mitä opitusta voi välittää toiselle/toisille ja miten aihetta voi laajentaa keskustelussa? Mangustien elinolosuhteista tarhassa pääsee vaikkapa ilmastonmuutoksen kautta Kiinan vallankumouksen ja Tiibetin pakolaishallituksen kautta USA:n vankileireihin ja uuden presidentin lupauksiin, mistä puolestaan pääsee pankki-&rahoitussektorin aiheuttaman maailmanlaajuisen laman kautta Suomen päivänpolitiikkaan ja hampurilaisten hinnannousuun.
Tuo on tyypillisen outo, mutta aivan looginen keskustelun kulku, kunhan kaikilla osapuolilla on halua oppia ja ymmärtää uusia asioita.Itse voisin tarkentaa tämän verran, että itse yritän keskustella. Kertoa asioita ja kysellä, mutta jostain syystä keskustelukumppani ei oikein jatka keskustelua. Voisiko tästä päätellä, että joko olen kuolettavan epäkiinnostava persoona tai sitten keskustelukumppanini ovat epäkelvottomia.
- Vinttisammutin
tyynyonkaveri kirjoitti:
Itse voisin tarkentaa tämän verran, että itse yritän keskustella. Kertoa asioita ja kysellä, mutta jostain syystä keskustelukumppani ei oikein jatka keskustelua. Voisiko tästä päätellä, että joko olen kuolettavan epäkiinnostava persoona tai sitten keskustelukumppanini ovat epäkelvottomia.
Tuohon on aika vaikea vastata täysin sinua tuntematta! :-) Jaaritteletko aina samoja asioita itsestäsi ja omista jutuistasi? Kyseletkö kuulumiset inkvisitiotyyliin? Minkälaisia keskustelukumppanisi (todellisuudessa) ovat?
- tyynyonkaveri
Vinttisammutin kirjoitti:
Tuohon on aika vaikea vastata täysin sinua tuntematta! :-) Jaaritteletko aina samoja asioita itsestäsi ja omista jutuistasi? Kyseletkö kuulumiset inkvisitiotyyliin? Minkälaisia keskustelukumppanisi (todellisuudessa) ovat?
En omasta mielestäni ainakaan jaarittele tai kysele :'>> Vaan yritän kertoa jotain ja johdattelen siitä keskusteluun ym. Ehkä jutut eivät vain ole tarpeeksi mielenkiintoisia :D tiedä sitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse864660Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1093847Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä1873686Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.692098Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575751941Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.791298- 1301172
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.1491117- 511024
Mikä homma?
https://share.google/NvruSS4P4EzjTWPov Poliisilla oli keskiviikkona 4. maaliskuuta yksityisasunnossa Saarijärvellä tehtä30914