Kielenkäyttö

poikani on tällä hetkellä päivittäin tosi ruma suustaan ja nimittelee minua. Syy tähän on osin se, että hän on luokalla jossa oppilaita 1-6. luokkalaisia ja imee itseensä isompien poikien juttuja.
Olen niin lopen kyllästynyt hänen käyttäytymiseen ja tuntuu, etten minäkään jaksa huomautella asiasta.
Olenkin kysynyt pojaltani, miltä hänestä tuntuisi jos minä äitinä kiroilisin ja puhuisin hänelle yhtä rumasti - ei olisi kivaa vastaa ja lopettaa suun soittamisen vähäksi aikaa. Kotoa ei ole tällaista oppinut. Tuntuu, että hän on varhaisteiniasteella joka kokeilee rajojaan jatkuvasti.

Yksi keino mikä meillä on auttanut on se, että olen sanonut että en reagoi pyyntöihin jos hän esittää niitä rumaan sävyyn ja kirosanojen säestyksellä - se on auttanut. Tosin poikani on vasta 7,5-vuotias.

Tosin tuo menee varmasti aikanaan ohi, kuuluu vaan kehitykseen, mutta eipä se tässä tilanteessa paljon lohduta.

Minun 8,5 vuotias poika laukoo kirosanoja tämän tästä, varsinkin suutuksissaan. Rangaistus käytäntö: yhdestä rumasta sanasta yksi karkki pois karkkipäivä pussista.. ei auttanut, nyt lähtee koko pussi pois.. ei tunnu auttavan. Nyt kokeillaan käänteisesti.. palkitaan jollain joka päivästä kun ei kiroa.. saapas nähdä...

"lopen kyllästynyt"

Meidän poika on myös pian 13v ja kielenkäyttö on usein painokelvotonta, varsinkin silloin kun pettyy ja suuttuu. Meillä on sääntönä ettei lapset kiroile, sitten kun asuvat "omankaton alla" niin saavat ihan rauhassa kirota niin paljon kuin haluavat. Jos poika kiroaa niin siitä tulee seuraamuksia, ja usein se on konekielto. Tietokoneella kun saa muutenkin olla vain n. tunnin päivässä. Se on ainekin meillä aika hyvin tehonnut.
Tyttö on liki 18 ja välillä häneltä V.. lipsahtaa mutta heti perään pyytää anteeksi. Hän kiroaa nykyään hyvin harvoin, mutta alle kaksi vuotiaana oli aivan mahdoton kiroamaan.