täysikuu kietoi meidät verkkoonsa
kylmä kuunvalo valaisi yön
seuraavaan aamun
ihosi jätti lakanoihin
auringossa tuoksusi
kylmä kuu jatkoi kiertoaan
jäädytti muistot Sinusta
Sinä minulle
minä Sinulle
kaipaus jäi huoneeseen
sielussani roihuaa tuli
ihosi sytyttämä
kylmän kuun aikana
kylmä kuunvalo valaisi yön
seuraavaan aamun
ihosi jätti lakanoihin
auringossa tuoksusi
kylmä kuu jatkoi kiertoaan
jäädytti muistot Sinusta
Sinä minulle
minä Sinulle
kaipaus jäi huoneeseen
sielussani roihuaa tuli
ihosi sytyttämä
kylmän kuun aikana
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hmm.. kylmä on kuu, mutta sielussa roihuaa tuli. Eivätpä ulkoiset olosuhteetkaan voi koskaan täysin sammuttaa tunteita.. Kaipaus jää.. Kiitos runostasi.
Oi miten pitkään - soi
Mukaan tulee, ei paeta - voi
kaaru
yhteiset elämähetket retket
"Sinä minulle
minä Sinulle
kaipaus jäi huoneeseen"
Mitän sitä vielä onkaa
tuoki uus kevätki kohta
*hymy* päivääs
Tässä kävi jo kylmät väreet! Huikaisevan tuo loppukin,,
.."sielussani roihuaa tuli
ihosi sytyttämä
kylmän kuun aikana"
Jos järjellä ;)...ehjä kokonaisuus, ajatus ja 'kipukylmä' kirjoitit, että tuntui!
Hui, kun heino kaipaus!
Tuntuu jotenkin että tunteiden
kieli meillä kulkee samaa
matkaa viereistä kulkevaa latua
tunne sanoinnoiltaan.
Kipuakin herättävä
runo - hyvyydessään.