Tiedättekö mikä en erittäin vittumaista? Se, että meillä ihmisillä on sellainen suojamuuri, joka estää meitä ystävystymästä. Tuntemattomien ihmisten kanssa ei ole sopivaa alkaa sponttaanisti jutustelemaan. Esimerkki: koulussa on kaunis tyttö, johon haluaisin tutustua. Mutta kun ei löydy mitään kanavaa, jonka kautta tutustua!
Ei voi mennä kysymään, että "lähdetkö kahville". Sen sanominen määrittelisi minut hänelle kokonaan. Ulos pyytäminen kertoisi suoraan tunteeni: olen kiinnostunut. Ei suoran toiminnan päälle voi rakentaa suhdetta! Ei voi vain mennä juttelemaan. Ei niin voi tehdä. Se on outoa, tungettelevaa ja läpinäkyvää. Tottakai niin voi tehdä fysiikan lakien puolesta. Minulla kasvaa mahan alla jalat, joilla pystyn siirtämään ruhoani ja naamassani on reikä, josta tulee ääntä. Mutta ei siihen pysty sosiaalisella tai psyykkisellä tasolla.
Ihanteellista olisi, että tutustuisi jotenkin luontevasti: joutuisi ryhmätyössä samaan porukkaan tai sattuisi viereisille paikoille jonkun kielen kurssilla, jossa joutuisi kommunikoimaan; ja siinä samalla voisi jutella jotain joutavia JA TUTUSTUA. Mutta sellaiset tilanteet ovat sattumanvaraisia. Jos haluaa tutustua ihmisiin ilman omaa aloitetta, joutuu luottamaan sattumaan. Ei siitä tule mitään!
Suomen kaltaisissa kulttuureissa sattuma määrää kenet saamme kaveriksi tai pariksi.
Ei voi mennä kysymään, että "lähdetkö kahville". Sen sanominen määrittelisi minut hänelle kokonaan. Ulos pyytäminen kertoisi suoraan tunteeni: olen kiinnostunut. Ei suoran toiminnan päälle voi rakentaa suhdetta! Ei voi vain mennä juttelemaan. Ei niin voi tehdä. Se on outoa, tungettelevaa ja läpinäkyvää. Tottakai niin voi tehdä fysiikan lakien puolesta. Minulla kasvaa mahan alla jalat, joilla pystyn siirtämään ruhoani ja naamassani on reikä, josta tulee ääntä. Mutta ei siihen pysty sosiaalisella tai psyykkisellä tasolla.
Ihanteellista olisi, että tutustuisi jotenkin luontevasti: joutuisi ryhmätyössä samaan porukkaan tai sattuisi viereisille paikoille jonkun kielen kurssilla, jossa joutuisi kommunikoimaan; ja siinä samalla voisi jutella jotain joutavia JA TUTUSTUA. Mutta sellaiset tilanteet ovat sattumanvaraisia. Jos haluaa tutustua ihmisiin ilman omaa aloitetta, joutuu luottamaan sattumaan. Ei siitä tule mitään!
Suomen kaltaisissa kulttuureissa sattuma määrää kenet saamme kaveriksi tai pariksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
1. Suora toiminta
Menet kysymään suoraan häneltä että haluaako hän tavata tai tutustua tai jätät numeron jne. Toki aina hieman riskialtista, mutta toisaalta se varmin tapa osoittaa kiinnostuksensa ja saada tietää että onko toinen kiinnostunut. Toinen osa puoli saattaa tosin "säikähtääkin" suoraa lähestymistapaa, mutta toisaalta olla myös iloinen siitä.. Toisaalta moni tyttö/nainen arvostaa jossakin määrin rohkeutta ja itsevarmuutta ja tämmöinen lähestymistapa voi olla sen takia toimivin jos on vähänkin mahdollisuuksia... Toki lähestymistapana varsin "vieras" suomalaisille ja vaatii itseltäkin rohkeutta.
2. Jutteleminen
Jos satut olemaan hänen kanssaan kahdestaan jossakin tilanteessa niin pyrit pääsemään juttuleväleihin ja siitä sitten pikku hiljaa kyselet asioita tai kyselet olisiko hänellä halukkuutta tehdä jotakin kanssasi jne...
Voithan yrittää myös hankkiutua hänen kanssaan esim. koulun/työn loputtua samoihin tiloihin ja kokeilla saada juttelua aikaiseksi.
3. Kännykkä
Jos tiedät numeron / nimen asuinpaikan niin kokeilet saada esim. numerotiedusteluista numeroa ja sitten laitat vaikka viestiä jne..
4. Katseleminen
Yleensähän kiinnostuksesta osoitetaan katseilla joten lienee hyvä katsella häntä ja jos hän katsoo myös sinua niin ehkä sinä voit sitten mennä kysymään häneltä jossakin yhteydessä että haluaako hän olla tekemisissä kanssasi jne..
Paras tapa on yleensä tuo "suora toiminta" vaikka se tuntuukin vaikeimmalta. Silloin saa itseltään "paineet pois" kun saa vastauksen toiselta ja ei tarvitse miettiä jälkeenpäin että olisikohan sittenkin..? Valtaosassa tapauksista toki vastaus lienee "ei" mutta siltikin kannattaa toki kokeilla. Eihän siinä sinänsä mitään menetäkkään jos vain teet niin vaikka toki joskus itseluottamus saattaa hävitä siitäkin kieltävästä vastauksesta, mutta aina pitää uskaltaa mikäli mielii saada jotakin.
Juuh, tiedän tuon jutun. Voisithan mennä hänelle juttelemaan jotain ihan tavanomaista tai koulujutuista vaikkapa. Helpointa jos näet häntä joskus sopivan rauhallisella hetkellä, ei muita ihmisiä ympärillä jne. niin sitten menet tekemään tuttavuutta.
Oon samaa mieltä, miten se onkaan helppo tutustua tuommoisten ryhmätöiden, paritöiden yms. myötä. Joskus vaan ei pääse niin käymään, mutta mielestäni silloin kannattaa ehdottomasti tehdä jonkinmoinen aloite. Saatat yllättyä.
Tuo ajattelu näkyy yleensäkin ihmisissä. Kukaan harvemmin tekee aloitteita edes juttelulle ja varsinkin jos kyseessä on vähänkin tuntemattomampi henkilö. Sinänsä harmi, sillä usein jommankumman rikkoessa jään löytyykin helposti mukavia jutunaiheita. Minäkin toivoisin että muhun tultaisiin tutustumaan tai juttelemaan.
Et sä tolla naamalla ja noilla äly ja keskustelu taidoilla edes minkään kauniin naikkosen juttusille pääsisi.
"Tiedättekö mikä en erittäin vittumaista? Se, että meillä ihmisillä on sellainen suojamuuri, joka estää meitä ystävystymästä. Tuntemattomien ihmisten kanssa ei ole sopivaa alkaa sponttaanisti jutustelemaan. Esimerkki: koulussa on kaunis tyttö, johon haluaisin tutustua. Mutta kun ei löydy mitään kanavaa, jonka kautta tutustua! "
Yritä keksiä joku jutun aihe, vaikkapa tytön harrastuksista ym. Niin se homma etenee.