ulkona sinisistä sinisin hetki,
puiden latvat piirtyy,
vasten taivasta
kotiinpalaavien autojen ääniä,
ruuantuoksua ikkunan raosta
katulamppujjen hämärässä,
nauttii jäniskin illallista,
ruusupensaan, omenapuun oksistoista
puiden latvat piirtyy,
vasten taivasta
kotiinpalaavien autojen ääniä,
ruuantuoksua ikkunan raosta
katulamppujjen hämärässä,
nauttii jäniskin illallista,
ruusupensaan, omenapuun oksistoista
Vastaukset 14
Vanhimmat
Runosi oli niin maalauksellinen, että sen saattoi nähdä. Minä näin.
Olen iloinen, jos onnistuin sanoilla, näkemäni hetken, kuvaksi maalaamaan. Suuri kiitos sanoistasi!
Mietin usein, missä lienee raja, joka erottaa ihmiset eläimistä, eläimistä, joiden sydän ei ymmärrä mitään puhuttua kieltä.
Minkähän paratiisin kautta kulkikaan aikojen sarastuksessa se polku, jolla heidän sydämensä seurustelivat keskenään, sillä nyt on tuo sukulaisuus ollut kauan unohdettu.
Tosin herää toisinaan vieläkin tuo hämärä muisto ja eläin katsahtaa liikuttavan antautuvasti ihmistä kasvoihin ja ihminen katsoo eläintä rakastaen.
Näyttää toisinaan kuin he seurustelisivat naamioituina ja kuin he hämärästi tuntisivat toisensa naamioitensa läpi.
Iltahämärissä ruskean kastikkeen tuoksua ilmassa ja jänis sai oksia syödäkseen, nautin table d'hôte sävyistäsi ;)
Kiitän kommentistasi ja mielenkiintoisesta pohdiskelusta, vai oliko se vain sinistä unta.
Ihmiset ja eläimet, uskon,
puhuvat yhä toisillensa,
kieltä sydämensä.
Ehkei unohtunut ole,
on vain liian kiire,
ei jää aikaa kuuntelulle.
Katseet kohtaa, ihmisen ja eläimen,
nyökäyttävät hiljaa, muistaen,
tunnistaen, toisiansa.
ja niin kuin Tee toteaa - maalauksellinen.
Nautinto !
Kiitos Linda kommentistasi, olen todella tyytyväinen, kun pystyin tuomaan sinisen hetken muillekin näkyville.
valon ja pimeyden herkkä kosketus,sen tässä runossasi tuntee jänön napostellessa iltapalaansa.
HIENOA! Kiitos.
Kiitos kun luit runoni. Jo yksistään se hetki, kun sinisyys syvenee kohti yötaivaan tummuutta, on uskomattoman kaunis.
työpäivän loppumisen
tietää ruuantuoksusta
jäniskin tietää
ulkona ruoka maistuu paremmalta
..... ainakin kesällä
Kiitän palautteestasi.
Se juuri, työpäivän päätös, illallisen tuoksun leijuessa vastaan. Mistähän sekin johtuu, että ruoka maistuu paremmalle ulkona?
Samaa mietin?
Ehkä luonto tarjoaa
(ilman seiniä)
paremmat mausteet ?
Siitähän ihminenkin on alunalkuaan varmaan nauttinut...vapaudesta luonnonhelmassa...ja ehkä nauttisi vieläkin, jos ymmärtäisi jotain asialle tehdä. Ehdottomasti paremmat mausteet :-).
pupulussukat ovat sitten ahnaita. Urbanisoituneina yksilöinä eivät perusta autojen ohitteluista. Tykästyin kovin kirjoittamaasi.:)
Totta urbaanit jänikset eivät juuri autoista piittaa todellakaan ja ruokaa on saatava jäniksenkin, autoja tai ei. Mukavaa että pidit tästä pupujussi-runostani.