Viron tuntematon

Viron tuntematon kesäsota 1941 - virolaiset puna-armeijaa häätämässä

Venäläiset miehittivät Viron kesällä 1940, sitten saksalaiset kesällä 1941 ja lopulta venäläiset uudestaan vuonna 1944. Vähemmän tunnettua on, että Viron omat miehet osallistuivat isänmaansa vapautustaisteluun varsin menestyksellisesti, kun puna-armeijaa häädettiin maasta kesällä 1941.

Sodan jälkeen tästä asiasta ei Suomessa puhuttu ja neuvostopropagandassa maan vapautta puolustaneet miehet leimattiin fasistien kätyreiksi, vaikka heidän suhteensa kansallissosialistiseen Saksan oli varsin monimutkainen.

Virolaisten suojeluskuntalaisten ja metsäveljien vapaustaistelusta vuonna 1941 kerrotaan juuri ilmestyneessä Viro-vuosikirjassa. Yksityiskohtaisemmin kirjailija Harri Raitis kuvaa tätä kesäsotaa teoksessaan Isänmaan ottopoika.

Vastarinta muotoutuu
Neuvostoliiton ensimmäisiin miehitystoimiin kuului Viron hyvin organisoidun suojeluskuntajärjestön lakkauttaminen ja aseiden kerääminen pois yksityishenkilöiltä. Suojeluskuntalaiset ryhtyivät silloin piilottamaan aseitaan ja ylläpitämään maanalaista toimintaa. Muissakin kansalaisryhmissä syntyi vastarintaryhmiä.

Viron armeija liitettiin puna-armeijaan ja sijoitettiin paikkoihin, joissa sitä voitiin valvoa. Virolaiset upseerit taas komennettiin Värskaan "manööveriin", joka todellisuudessa oli keskitysleiri. Osa surmattiin ja osa kuljetettiin muualle Neuvostoliittoon, kirjoittaa Raitis.

Monet sotilaat onnistuivat kuitenkin pakenemaan ja liittymään "metsäveljien" joukkoihin, jotka aluksi vain piilottelivat ja odottivat Saksan hyökkäystä itään.

Kyyditys Siperiaan
Virolaisten aseellinen vapautustaistelu puhkesi Saksan aloittaessa hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941, mutta jo sitä edeltänyt kyyditys 14. kesäkuuta sai metsissä piileskelevät miehet äärimmäiseen valmiuteen.

Venäläiset kokosivat virolaisten kommunistien avustamina tuhansia yhteiskunnan aktiivisimpia ihmisiä kaikkialta maasta ja kyydittivät heidät Siperiaan. Miehet vietiin pakkotyöhön ja naiset jätettiin lapsineen syrjäisille seuduille tulemaan toimeen, miten parhaiten taisivat.

- Tiedot kyydityksistä aiheuttivat epäilemättä sen, että Viron miesten oli vaikea sääliä niitä, jotka olivat vastuussa heidän sukulaistensa lähettämisestä surman suuhun, arvioi Raitis.

Katkeruutta lisäsi vielä Viron nuorukaisten pakkomobilisaatio puna-armeijaan. Kolmisenkymmentätuhatta miestä kuljetettiin pakkotyöleireille Arkangelin seuduille ja muualle. Muodollisesti he olivat sotilaita, tosiasiassa vankeja.

Poltetun maan taktiikka
Kun Neuvostoliiton sodanjohdolle selvisi, että lähtö Baltiasta oli edessä, Stalin määräsi muodostettavaksi erilaisia hävityspataljoonia. Ne polttivat vetäytyessään rakennuksia ja surmasivat armotta käsiinsä joutuneet vastustajat.

Virolaiset metsäveljet, suojeluskunnat ja karanneet armeijan yksiköt kävivät silloin sissisotaan hävityspataljoonia sekä NKVD:n ja puna-armeijan yksiköitä vastaan.

Heti saksalaisten hyökkäyksen alettua suojeluskuntalaiset ja metsäveljet alkoivat ottaa maata haltuunsa pitäjä pitäjältä. He toimivat etelästä tulevien saksalaisten edellä ja vahvistivat voimiaan kaappaamalla venäläisiltä ja hävityspataljoonilta aseita ja muuta sotakalustoa. Niiden kommunistien, jotka eivät onnistuneet pakenemaan, kohtalo oli usein synkkä.

Ehkä surullisin luku Viron kesäsodan historiassa oli Tarton yliopistokaupungin kohtalo, kun venäläiset vetäytyivät Emajoen itärannalle ja räjäyttivät sillat perässään. Sitten he aloittivat tykistöllä kaupungin järjestelmällisen tuhoamisen, jota kesti kaksi viikkoa.

Erna-joukko
Viron vapauttamiseen kesällä 1941 osallistui myös suomalaisissa asepuvuissa taisteleva, vajaan viidenkymmenen miehen Erna-joukko. Se koostui kokonaan virolaisista vapaaehtoisista, mutta oli koulutettu Suomessa ja myös vannonut sotilasvalan Suomelle.

Erna nousi maihin Kolgan lahdella heinäkuussa ja eteni sieltä muutamia kilometrejä etelään, jossa Kautlan talon lähellä käytiin kovia taisteluita.

Sinne oli kokoontunut myös suuri joukko pakolaisia, jotka pysyttelivät aluksi aseettomina taisteluilta turvassa läheisessä suosaaressa.

Aluksi tämän joukon nuoret miehet saivat aseita saksalaisilta ja myös ernalaisilta, jotka pudottivat aseet lentokoneista Kautlaan.

Virolaisia ei päästetty Tallinnan valtaukseen
Heinäkuun lopulla aseita ei enää metsäveljille toimitettu.
- Suurvallan (Saksan) suunnitelmiin ei sopinut virolaisten joukkojen liiallinen vahvistuminen, päättelee Raitis.

Tämän sai karvaasti kokea myös Ernan komentaja eversti Henn A. Kurg, jonka ei joukkoineen sallittu marssia Tallinnaan, vaan hän joutui joukkoineen jäämään kaupungin ulkopuolelle saksalaisten suorittaessa virallisen valtaamisen.

Vastalauseeksi Kurg erosi tehtävästään. Syyksi hän tosin sanoi haavoittumisen viimeisessä taistelussa.

Kun puna-armeija oli karkotettu maasta, Viron oli erään muistelijan sanoin "kaksi tuntia vapaa". Sitten kävi selväksi, että edessä oli ankara saksalaismiehitys.