Vartalo pilalla?

Voin ihan suoraa sanoa et ei palautunut. Mahassa ylimäärästä rasvaa mitä ennen ei ollut ja löysää nahkaa. Eikä ne pienene tai lähe laihuttamalla (olen kokeillu). Plus olen alopainoinen 52/165 joten en edes sais laihuttaa.
Järkyttävä määrä raskausarpia. Näyttää ku ois raadeltu vaikka arvet ovat jo ihon värisiä.
Plus joka päivänen selkäkipu joka alkoi siitä kun maha kasvoi raskaana. Eikä oo tähän päivää loppunu. Yli kolme vuotta oon tästä särystä kestäny ja meijän pitäjässä ei lekureita kiinnosta.

Että kyllä mua vituttaa välillä ihan järjettömästi. Mut lupa ei oo valittaa..Että kyllä hävettää mennä bikinit päällä rannalle.

mullekin ensimmäisen lapsen jälkeen jäi kivat tiikerinraidat.
Joskus asia vaivasi paljonkin, mutta ei onneksi enää.
Muut ihmiset tietysti kauhistelevat jos näkevät : )

Eikä ole lähtenyt jäljet pois.
Minua ei hirveästi asia vaivaa, joskus kyllä kun katsoo peiliin..

Mulla ei itselläni mtn täydellistä katastrofia ole käynyt, rinnat riippuu ja aika paljonkin, mutt riippui ne vähän jo ennen 1.raskauttakin..mahaan tuli arpia, mikä vituttaa kyllä...ja kyllä naista saa vituttaa se ettei vartalo ole itseä miellyttävä..oletko tuorekkin äiti? ensimmäiseni syntyi syyskuussa 06 ja huomasin että vasta viime kesänä, eli 08, meni eräät pellavahousut päälle vaikka voin ihan rehellisesti sanoa etten ollut laihtunut vaan kiloja oli jopa tullut lisää..että kyllä se vartalo ilm muokkautuu vielä kauan synnytyksen jälkeen....raskausarvetkin haalenevat ajan myötä, hinkkailei niitä karkealla pesusienellä tai kukkasella ja rasvailet, niin nopeutat vaalenemista..mihinkään ne eivät katoa, mutta on se kivempi kun ne on vaaleammat :)
Olen äiti, enkä oletakkaan että vartaloni olisi sellainen kuin ei-synnyttäneellä, enkä toivokkaan, toivoisin vaan että se olisi sellainen mihin itse voisi olla tyytyväinen..
jos mahanahka ei lähde, ainahan voit säästää ja mennä kirurgin veitsen alle?Aion itse ainakin mennä korjaamaan rintani(siis ei silikoneja vaan ottamaan vähän nahkaa pois:)) sitten kun olen varma että lapset on tehty ja kun rahaa on..eikä se minusta ole mitenkään paha asia...

Arpia ei ole näistä kahdesta ainakaan vielä hirveästi tullut, toinen vielä hetkisen mahassa, että ehtiihän sitäkin..rinnat on kyllä totaalisesti pilalla, sen jo näkee, vaikken ehtinyt edes imetystä lopettaa näiden lasten välillä kun toinen jo ilmoitti tulevansa. Joskus näkyi vatsalihakset, tuskin enää koskaan. Kilojakin jäänyt, joista pystyy hankkiutumaan eroon vasta kun ketään ei ole mahassa eikä imetä..isomummoni oli ihan vihainen, että "nykyään kun annetaan kaiken repsottaa", puhui siitä kun nykyään ei kaikki käytä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen tukiliivejä tms..ehkäpä kuuntelen vanhusta ja käyn hankkimassa jonkunlaisen tukijutun synnytyksen jälkeen, ei kai se pahaakaan tee;)

Täällä puhuu nyt kohtalotoveri!
Vartalo ei tosiaan valitettavasti palautunutkaan aivan niinkuin "luvattiin".. Ja hitto vie se suututtaa.

Arpia tuli vatsaan, reisiin, takapuoleen ja jopa pohkeisiin! Rinnat luojan kiitos välttyi siltä karulta kohtalolta. Onneksi sentään arvet on vähän ajan myötä vaalentunut, mutta kylläpä ne silti näkyy!

Ja se kirottu vatsanahka!! Se on se joka ihan oikeasti vituttaa. Kyllä on se kirurginveitsi käynyt niin useasti täällä meikäläisenkin mielessä - ja varmasti sinne joskus menenkin. Yritä siinä sitten olla kaunis, huoliteltu ja seksikäskin kun vatsa roikkuu ja lerpattaa. Perkele.

Sitten kun erehtyy tosiaan jossain sanomaan tästä asiasta ja hermoilee että kun on niin pulleron näköinen, niin johan alkaa huuto ja mekastus ja syyllistys, että "lapsesihan on kuitenkin terve", "ei sillä ole mitään merkitystä miltä näytät, pääasia että lapsi voi hyvin!" No tottakai tärkeysjärjestyksessä lapsi on etusijalla, mutta kyllä mun ulkonäöllä on mulle väliä. Haluan näyttää kauniilta. Haluan pitää huolta ulkonäöstä. Vanhana ehdin sitten olla "rähjäisempi".

Kyllä jää mullakin ne bikinit kaappiin :´(
Oliskohan myynnissä jotain "löllö-vatsaisten-äitien-kokouimapukuja"? :/

..itse sen verran onnekas olen, ettei minulle tullut raskausarpia, rintoihin toki vähän, mutta ei muualle. Nyt olen alannut (lapsi 1v toinen 2v6kk) alkanut käymään eri jumpissa 4-5 kertaa viikossa ja tuloksia näkyy jo parin viikon jälkeen..

Eli liikkumaan vaan.. aikaa tietty ei kaikilla ole, mutta itse vielä hoitovapaalla eli ehtii hyvin..

mulle ei raskauden aikana tullut oikeestaan kuin muutama arpi vatsaan, mutta laitoksella maatessani niitä alkoi ilmestymään, siis synnytyksen jälkeisinä päivinä!! se otti nuppiin ja isosti. mistähän tuokin mahtaa johtua. no, kylläpä ne siitä joskus vaalenee, mulla synnytyksestä on "vasta" 7kk......

eniten mua ottaa päähän mun sektioarpi. mulle jouduttiin tekemään kiireellinen sektio ja arpi tuli pystyyn, eli navasta aivan häpyluuhun asti.. ja koko alavatsa on löllö edelleen. kaunis näky. nyt kyllä tiukan pilates-kuurin jälkeen olen huomaavivani että pötsi ois hieman timmimpi?

rinnat on ennallaan kun en ole oikeastaan missään vaiheessa kunnolla imettänyt, lypsänyt tiuhasti 3kk ja sen jälkeen mitä nyt on saanut tulemaan. mummoni kertoi kans noista tukiliiveistä.

mummoni kertoi myös, että pitää katsoa oman äitinsä vatsaa. se antaa osviittaa tulevaisuudesta. mulla ei ole kovin timmi tulevaisuus siitä päätellen, äidilläni on vatsassa samanlaiset arvet kuin minulla ja samoilla paikoilla, eli ne kiertää navan.. ällöttävää.

mies kertoi että häntä ei mun maha haittaa, ei hän sen kanssa seksiä harrasta vaan minun kanssa

Itse säilyin raskausarvilta, onneksi. Kiloja kertyi kolmesta raskaudesta aika paljon. Tajusin joskus silloin ku kolmas oli pari vuotias, et hei vaaka näyttää nyt samaa, mitä ekalla kerralla just ennen synnytystä (74kg).

Silloin alkoi armoton lenkkeily ja painon seuranta. Kilot tippui ja ovat pysyneetkin aika lailla mukavissa lukemissa jo vuosia. Nykyinen painoni on 61kg, ennen ekaa raskautta, siis 15v sitten, se oli 58kg.

Mutta se vatsanahka! Se roikkuu ikusesti! Ja ekasta se sktioarpi navasta häpyluuhun, hätäsektio siis. Tosin se ei kauheasti haittaa, sillä ilman arpea ei olisi kyseistä lasta ja ehkä oma henkikin olisi mennyt.

Ja rinnat! Mulla on aina ollut pienet tissit. Oikeastaan vain imetysaikana, sekin vain muutama kuukausi joka lapsella, mulla oli rinnat. Nyt ei oo juurikaan mitään. Ne vähäisetkin tissin jämät on kadonneet lähes täysin. Onneksi on olemassa topattuja rintsikoita. Miehelleni kelpaan tissittömänäkin, joten en tarvitse silikoneja.

Mutta kyllä peilistäkin huomaa, et kohta ikää on 40v, joten kehon muutos kai kuuluu elämään.

Käytän kesällä bikinejä. Jos olemukseni häiritsee muita, katselkoot toiseen suuntaan. Mä en ajattele elämääni kuin omasta vinkkelistä, siis näiden ulkonäköseikkojen suhteen. Liikun just sellasissa vaatteissa, jotka sillä hetkellä tuntuvat mukavilta päällä.

Itselläni on vielä projekti kesken, ja nyt olenkin jo uudestaan raskaana.
Olin erittäin hyväkroppainen, mutta raskauden aikana tuli 25 kg lisää. Esikoinen on 10 kk ja kiloja on jäljellä kymmenkunta. Tosin vaatekoko on enää 38, joskus 40 (ennen oli 34), mutta paino ei ole laskenut. Johtuu varmaan lihasmassasta, jota on tullut kun kuntosalilla aloin käymään.
Vituttaa aivan törkeästi! Suurin osa kiloista on mahassa. Raskausarvet eivät taas minua niinkään haittaa, ne ovat nyt jo ihan vaaleita. Nykyisellään minulla on tissitkin, mikä hiukan nostaa mielialaa :D.
Tämän raskauden aikana aion jatkaa salilla käymistä niin pitkään kuin on ok, enkä sorru samanlaiseen mässäilyyn kuin viimeksi.

Mutta joo, se lohdutuksen sana. Yksi ystäväni on kahden lapsen äiti (lapset saatu noin kolmekymppisenä), hän lihoi raskauksien aikana 28 kg, mutta mitään ei ole jäljellä. Ei mitään. Ei edes vatsanahkaa. Ja hän ei ole urheillut edes varttituntia. Vartalo hänellä palautui normaaliksi noin 2 vuotta viimeisestä raskaudesta.
Hän on todella kaunis, ollut aina, eikä merkkiäkään raskauksista näy. Eli kyllä vartalo voi palautua aivan lähtöpisteeseenkin :).

Hei,

Itse sain esikoiseni kun olin 22vuotias. Kiloja tuli n.9kg. Raskausarpia parit rintoihin (tosi pienet). Palauduin omiin mittoihin puolessa vuodessa..ei ollut vatsassa "riippunahkaa", ja pikku arvet rinnoissa ihan vaaleet. Kaikinpuolin palauduin täysin. Toinen lapsi syntyi 04/08, eli kohta vuosi siitä. Jälleen omissa mitoissani. Ei tullut arpia tms. Kiloja tuli vähän enemmän, mitä ekalta->12kg. Nyt en ole käynyt missään jumpassa tms, tuntuu että saa aivan tarpeeksi liikuntaa näitten poitsujen kanssa! Autoa en omista, joten joka paikkaan kävellen. Pitkät matkat toki lähijunalla.
Ei jäänyt "vatsanahkaa" tästäkään raskaudesta.
Uskoisin että salillakäynti auttaisi ja kiinteyttävät voiteet tms vatsaan.

Tuo, miten vatsanahka palautuu, riippuu kudostyypistä. Tietysti nuoremmilla palautuu nopeammin kuin vanhemmilla. Joillakin palautuu heti, toisilla hitaammin, ja joillakin ei ollenkaan. Eräs nuori 2 lapsen äiti valitti kerran, että vatsanahka on jäänyt löysälle, vaikka raskauskilot ovat lähteneet ja vatsalihakset kunnossa. Hänen kuopuksensa oli silloin muistaakseni 2v, joten toivoa hänellä vielä oli.

Itselläni vatsanahka on palautunut sitä mukaan kun raskauskilot ovat lähteneet. Eihän se kivalta tuntuisi, jos vatsanahka jäisi roikkumaan. Sille vaan ei itse mitään mahda.

Alkuperäiselle sanoisin, että älä stressaa asialla etukäteen. Useimmilla se vatsanahka kuitenkin palautuu melko hyvin, vaikka siihen saattaa kuluakin muutama vuosi. Mutta jos vatsanahkan roikkuminen häiritsee siinä vaiheessa kun lapsiluku on täysi ja kuopus lähtee kouluun, kannattaa kääntyä plastiikkakirurgin puoleen.

mulla sama juttu alotin kuntoileen ja laihduttamaan mutta vituttaa kans ihan suuresti se että muuten hyvännäköinen olen mutta punasia juovia ympäri kehoa täynnä ja tulen aina olemaankin =( mutta on tyttöni sen arvoinen ollutkin kieltämättä!

oon 25 v kahden lapsen äiti..painoin ennen lapsia 62kg ja olen 162cm pitkä, olin mielestäni ihan kohtuu jees näkönen ja rannalla kehtasin olla bikineissä..
Kyllä mua ainakin surettaa että kotona ollessa kiloja on tullut melkeen 20 lisää ..toki se on mun oma vika, mutta kun ei kerkee liikkuu niinkuin haluaisi ja päivää piristää kummasti se suklaapatukka tai kaks...
Ekasta ei ei kroppa kokenu niin kauheita katastrofeja kuin toisesta...
Maha roikkuu, vielä kun siinä on ne kilot niin oikeen tursuu yli housujen, YÖK!Tissit..aah..ne tissit...isot ne on aina ollut mutta nyt ne roikkuu viel enempi..siihenhän toki auttais myös se liikunta...Toisesta lapsesta tuli myös raskausarpia ja ollakseni rehellinen, en ole edes yrittäny poistaa niitä..ekn jälkeen vielä jakso rasvailla ja hinkkailla ja ne katosikin tosi nopeesti, mutta nyt kuopus on reilu 1 v ja siinä ne arvet edelleen koristaa mun kroppaa...
Jumppaamaan olen ruvennut...ja totesinkin että aha, alapääkin on niin löysä ettei hypyt tule kysymykseenkään ilman sidettä...eikun treenaamaan..
Kieltämättä ärsyttää kun lapseton kaveri valittaa lihonneensa ja kun katsoo sen kroppaa ja mikään paikka ei tosissaan roiku eikä kiloja kyllä näe...
Ja se vatsanahka...noh...minulle sanoi eräs jumppaohjaaja että kyllä sen jumppaamalla saa kuntoon...mutta uskonkohan tota...kaveri ainakin laihtu raskauden jälkeen 30kg ja siinä se vatsanahka roikkuu..mut se onkin kätevä tunkea housuihin, ihankuin paidan helma...
Mieheni jaksaa sanoa mun valittamisesta..että "jos sua häiritsee niin tee itelles jotain" noh..helpommin sanottu kuin tehty..kun omaa huonon itsekurin, niin se suklaa vaan tarttuu käteen..ja kun on lapsia, on jotenkin paljon vaikeempi lähtee jumpalle...ennen lapsia kävin aika paljon urheilemassa.. ja olen sitä mieltä, voin olla väärässäkin, että on paljon vaikeempi saada kroppansa kuntoon lasten jälkeen..se vaatii helvetillisesti duunia eikä kellään työssä käyvällä äidillä ole aikaa sellaseen..On toki niitä ketkä keskittyy kehoonsa töiden lisäksi, mutta ainakin minä, enne ntoista lasta, halusin vaan nopeesti hakea lapsen hoidosta ja mennä kotiin ja vapaapäivinä en halunnut lähteä lapsen luota jumpalle kun kerrankin sain ihan rauhassa sen kanssa olla...ei tullut mieleen että pidämpä lapsen vielä 2h kauemmin hoidossa, sen oman työpäivän lisäski tai että viempä lapsen hoitoon omana vapaapäivänä että pääsen jumppaa..(lapsen isä reissaa töiden takia paljon joten olen puolet vuodesta yh)..
noh...lohdutuksena voin sanoa että huomasin ekan jälkeen että kiinteytymiseen meni parisen vuotta...esikoinen syntyi syksyllä ja seur kesänä ei yhet pellavahousut menny kiinni mutta kun kokeilin sitä seuraavana kesänä, niin jo solahti ja paino ei ollut kuitenkaan tippunu...
nyt tosin kaikki on tullu moninkertaisenatakas ja painan enempi kuin koskaan..ja itsetunto onihan pohjalla...
Ja tiedoksi..rakastan lapsiani :)
mutta ymmärrän kyllä kun eräs todella hyväkroppainen ja itsestään huoltapitävä ystäväni sanoi ettei tiedä kestäiskö sitä kropan pilalle menemistä..että tod näk he yrittävät adoptiota jos lapsia haluavat...ymmärrän kyllä ja minusta ainakin fiksua ajatella kaikkea, jos oikeetsi tietää ettei kestäis kauheeta kroppaa..sanoin kyllä ettei mikään oo niin ihanaa kuin oma lapsi ja synnyttäminen..ja hyväkroppasella naisella se kuntoon paluu ei vaadi niin paljoa työtä kuin huonompikuntosella...

Ei tiikerikään pääse raidoistaan kuten en minäkään arvistani :( Mutta itse olen jo luovuttanut yrityksen edes päästä niistä ikinä eroon enkä edes jaksa välittää niistä yhtään mutta rannalle tai uimaan en tule koskaan enää menemään.