STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd) esitti hyvin maltillista, jopa lähellä nollalinjaa olevaa kolmivuotista palkkaratkaisua isänmaan pelastamiseksi tulevalta lamalta. Selvänä pontimena esitykseen Mäenpäällä oli toive paluusta kaikkien työmarkkinaosapuolten ja hallituksen tupo-aikaan.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiitti Mäenpään ajatuksen olevan yksi yhteen työnantajan ajatusten kanssa, mutta piti kiinni linjapäätöksestään, jonka mukaan keskitetyistä ratkaisuista ei neuvotella vaan palkkaneuvottelut käydään toimialakohtaisesti.
Useat STTK:n jäsenliitot puolestaan torjuivat tuoreeltaan Mäenpään esityksen yksityisajatteluna. Kommenteissa muistutettiin myös, että valtaosa työehtosopimuksista on voimassa vuodenvaihteeseen ja niissä on sovittu palkankorotuksia eikä niitä voida repiä auki.
Mäenpää ehkä ajatteli, että hänen ehdotuksensa ottaa tulta, koska nyt ollaan maailmanlaajuisessa talouskriisissä, jolle Suomi ei voi mitään. Ihmiset odottavat pitkää lamaa, eivätkä jatkuvien irtisanomisten ja lomautusten keskellä ensimmäisinä tule mieleen palkankorotukset vaan suun paneminen säkkiä myöten.
Mutta asiaa onkin katsottava toisesta näkökulmasta ja kysyttävä, miten lama Suomessa voitetaan, jos kaikkea leikataan eikä kukaan tuo rahaa kiertoon. Juuri siksi, että kriisi on kansainvälinen, ratkaisu ei ole työntekijöiden tyytyminen pieneen palkkaan eivätkä irtisanomiset. Itse asiassahan yritykset toteuttavat jo suuren työntekijäjoukon osalta nollalinjaa tai miinuslinjaa lomauttaessaan ja irtisanoessaan väkeään.
Suomessa on satsattava sellaisiin tekijöihin, joihin voidaan, eli pieni- ja keskituloisten palkkojen nostamiseen, kotimaisen kulutuksen lisäämiseen ja kuntien palvelujen parantamiseen.
Vastaavasti on otettava lamaan syyllisten, varakkaiden ja rikkaiden kukkarosta peruuttamalla heille suunnatut verohelpotukset ja työnantajien vapauttaminen kela-maksusta, kiristämällä pääomatulojen verotusta ja leikkaamalla asevarustelumäärärahoja.
Hyvin ”maltillinen” tai jopa nollatason palkkaratkaisu olisi sitä vastoin varma tapa pahentaa ja pitkittää lamaa maassamme. Se olisi kaikkea muuta kuin isänmaan pelastamista
Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiitti Mäenpään ajatuksen olevan yksi yhteen työnantajan ajatusten kanssa, mutta piti kiinni linjapäätöksestään, jonka mukaan keskitetyistä ratkaisuista ei neuvotella vaan palkkaneuvottelut käydään toimialakohtaisesti.
Useat STTK:n jäsenliitot puolestaan torjuivat tuoreeltaan Mäenpään esityksen yksityisajatteluna. Kommenteissa muistutettiin myös, että valtaosa työehtosopimuksista on voimassa vuodenvaihteeseen ja niissä on sovittu palkankorotuksia eikä niitä voida repiä auki.
Mäenpää ehkä ajatteli, että hänen ehdotuksensa ottaa tulta, koska nyt ollaan maailmanlaajuisessa talouskriisissä, jolle Suomi ei voi mitään. Ihmiset odottavat pitkää lamaa, eivätkä jatkuvien irtisanomisten ja lomautusten keskellä ensimmäisinä tule mieleen palkankorotukset vaan suun paneminen säkkiä myöten.
Mutta asiaa onkin katsottava toisesta näkökulmasta ja kysyttävä, miten lama Suomessa voitetaan, jos kaikkea leikataan eikä kukaan tuo rahaa kiertoon. Juuri siksi, että kriisi on kansainvälinen, ratkaisu ei ole työntekijöiden tyytyminen pieneen palkkaan eivätkä irtisanomiset. Itse asiassahan yritykset toteuttavat jo suuren työntekijäjoukon osalta nollalinjaa tai miinuslinjaa lomauttaessaan ja irtisanoessaan väkeään.
Suomessa on satsattava sellaisiin tekijöihin, joihin voidaan, eli pieni- ja keskituloisten palkkojen nostamiseen, kotimaisen kulutuksen lisäämiseen ja kuntien palvelujen parantamiseen.
Vastaavasti on otettava lamaan syyllisten, varakkaiden ja rikkaiden kukkarosta peruuttamalla heille suunnatut verohelpotukset ja työnantajien vapauttaminen kela-maksusta, kiristämällä pääomatulojen verotusta ja leikkaamalla asevarustelumäärärahoja.
Hyvin ”maltillinen” tai jopa nollatason palkkaratkaisu olisi sitä vastoin varma tapa pahentaa ja pitkittää lamaa maassamme. Se olisi kaikkea muuta kuin isänmaan pelastamista
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.