seksiriippuvuus

iske vain miehiä ja jatka nautintoja, muista että on vainyksi elämä. varmasti miehiä riittää ,tee rohkeasti aloite siitä miehet pitäää

luulen että asiaan auttaisin jos tapaisit jonkun ihanan ihmisen mihin rakastuisit täysillä. ehkä sellaista ei ole vaan vielä sattunut kohdallesi?

Minulla ei ole hyväksikäyttötaustaa tai mitään muutakaan tuollaista trauman aiheuttajaa mutta seksiä ja runkkua on tullut harjoitettua todella runsaasti ja siitä syystä on mennyt sosiaaliset suhteet pilalle ja myös esimerkiksi työhaastatteluja on jäänyt välistä kun himot ovat olleet suuremmat. Vittumaisinta on ollut ehkäpä noiden rakentaminen uudestaan.

Kaikenlaista apua olen kokeillut etsiä ja pääosin "apu" on ollut kehotusta jättää seksi kokonaan pois elämästä, eli täysi kieltäytyminen.

Toinen kehotus on ollut tuota uskoontuloa ja Jeesuksen löytämistä.

En sano että tämä minun tyyli auttaisi sinua ja se vaatii ainakin asian ja ajatuksen hoksaamista ennenkuin se alkaa toimia, mutta minua se ainakin auttoi.

Minua haittasivat ne häpeän ja syyllisyyden tunteet seksin jälkeen, sekä siitä johtuva paha masennus. Ja paskaan oloon paras lääke oli lisää seksiä joka aiheutti taas entistä paskemman olon. Tyypillinen noidankehä jota ei todellakaan parantanut ne syyllisyydentunteet jotka aiheutuivat siitä että jokin tärkeä asia oli jäänyt hoitamatta kun oli tehnyt mieli seksiä, tai että suhteet oli mennyt pilalle kun oli tullut nusastua jotakuta, tai jättänyt tapaamatta kavereita kun oli pitänyt päästä pukille.

Yritin pitää selibaattia mutta koska se ei onnistunut koskaan, niin yhtäkkiä löin hanskat tiskiin ja annoin koko paskan olla ja alkaa elää sitä elämää mitä olin, hyväksyivät sitä muut tai eivät. Suoraan sanottuna kyllästyin koko hommaan täysin. Minulle ei tullut se mieleen että pidetään sitten kunnolla hauskaa niinkauan kuin tätä elämää kestää. Se oli toisenlaista kyllästymistä. Se oli sen hyväksymistä että "tällainen olen, vitut muiden syytöksistä"

Vasta tuo ensimmäinen askel antoi sen verran tilaa ajatuksille että kykenin katsomaan omaa tilannettani ulkoapäin. Ymmärsin tuolloin että seksihimoni johtui siitä että "tiesin" seksin loppuvan joskus ja siitä syystä yritin saada seksiä varastoon. Sitä ajatusta ei todellakaan auttanut ne kehotukset joita muut tarjosivat että pitäisi pidättäytyä seksistä kokonaan. Sehän merkitsi sitä että piti saada koko loppuelämäksi seksiä varastoon että pärjäisin puutten aikana. Ja sehän on mahdoton yhtälö.

Ruokaa voi kerätä varastoon pahan päivän varalle, mutta unta ja seksinhimoa ei voi tyydyttää nukkumalla tai paneskelemalla varastoon.

Minä jätin taakseni kaikki gurut jotka eivät olleet itse tätä tilaa kokeneet ja samoin heidän neuvonsa jättää seksi pois elämästä. Kaikenlaista psykologia ja kieltäytyjää kyllä neuvoi minua jättämään seksin ja välttämään seksikkäitä tilanteita.

Yksinkertaisesti se ei sopinut minulle, tässä maailmassa se tarkoittaisi lähinnä sitä että sulkeutuu johonkin luostariin. Seksihän ei myöskään sinällään ole ongelma vaan kuuluu terveeseen parisuhteeseen ja ihmisenä olemiseen kiinteänä osana. Sinäkin sanoit että lohduttaudut runkulla masennusta vastaan. Ei seksi voi olla läpeensä paha asia jos se kerran tuo sinulle edes vähäksi aikaa hyvän olon. Ongelmahan on se paska olo mikä tuleen sen jälkeen.

Ongelma oli se että sitä seksiä oli aivan liikaa ja minä häpesin sitä koska ajattelin koko ajan sitä mitä muut minusta ajattelisivat. Ja ongelma oli myös siinä että pelkäsin että jos alan elämään "normaalia" elämää, tai sellaista elämää mitä kuvittelin normaalin olevan, niin jäisin loppuelämäkseni puutteen alaiseksi.

Alkoholistille sopii se että myrkky jätetään pois elämästä kokonaan. Sitähän ei ihmisen elimistö tarvitse lainkaan. Seksi ei kuitenkaan ole samanlainen aine vaan ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus.

Kun sain pikkuhiljaa ajatuksille tilaa hyväksymällä oman itseni, niin tajusin että ensimmäiseksi hoidan masennusajatukset kuntoon. Koska tuollainen masennus ei ole mikään krooninen tila vaan sille on selvä syy, niin minun piti ottaa selvää että mistä kaikesta se johtuu ja miten siihen tulee asennoitua. Se ei ollut helppoa ja siihen sain apua tutulta psykologilta.

Tajusin että minun täytyy antaa anteeksi itselleni se millainen olen, eli hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on. Tuo oli omalla kohdalla helpommin sanottu kuin tehty ja se vei paljon aikaa että siitä ajatuksesta sai kiinni. Sitten tajusin että masennuskaudet jotka seurasivat toisiaan eivät olleet niin tappavia kuin masennuskausina ajattelin. Ymmärsin sen että kun antaa sille vain tilaa olla ja mennä, niin se menee itsestään ohi. Turha niitä oli yrittää estääkään kun jo monta vuotta ne olivat voittaneet minut. Ensin valoisia päiviä oli ehkä viikko puolessa vuodessa, sitten kaksi viikkoa, sitten kolme jne. Pikkuhiljaa masennus alkoi hävitä.

Pitää kertoa että koskaan tuossa vaiheessa en ollut enää ajatellut että minun pitäisi vähentää seksiä ja syyllisyyden tunteille vain haistatin. Ensimmäisen askeleen oton aikana olin sallinut sen itselleni. Sain harrastaa sitä täysin vapaasti niin paljon kuin haluan ilman että ajattelisin seksin joskus loppuvan. Tuo on todella tärkeä ajatus ja se täytyy pitää koko ajan mielessä.

Kun sitten masennus alkoi antaa periksi, niin aloin yhtäkkiä nauttimaan seksistä. Se oli hyvin pitkä ja vaivalloinen tie, mutta yhtäkkiä seksikerrasta alkoi tulla tyydyttävää ja viimeksi lapsuudessa ollut "selvä päivä" jolloin seksiä ei ollut mielessä ilmaantui seksin jälkeen. Ensimmäinen tyydyttävä hetki ja sitä seurannut seksin haluamattomuus kesti vain muutaman tunnin, mutta se oli jo jotain!

Vieläkin on päiviä jolloin tekee mieli ja todella paljon ja antaudun himolle jonkun toisen asian kustannuksella. Mutta tosiasia on se että niin tekevät muutkin ihmiset. Olen ymmärtänyt että addiktiota ei mitata myöskään määrällä, vaan sillä mitä se himo aiheuttaa elämään. Minun viisi kertaa päivässä voi olla minulle normaali kunhan vain voin elää täysipainoisesti ja hoitaa hommani. Kun taas jollekulle toiselle riittää kerta viikossa ja hän elää täysipainoista elämää. Määrällä ei ole väliä. Myöskin pitää ymmärtää se että nekin ihmiset jotka harrastavat seksiä tai masturboivat kerran kahdessa viikossa voivat hävetä sitä harrastustaan.

Noiden asioiden ymmärtäminen, ja nyt tosiaan puhun ymmärtämisestä, en mistään ulkoa opitusta tai toisen sanelemasta guru höpinästä, vaan todellakin sisäistetystä ymmärryksestä, sai minun pikkuhiljaa löytämään seksin tyydyttävyyden ja vähentämään sitä kautta seksikertoja niin etteivät ne haittaa elämääni.

Seksikerrat ovat vähentyneet hieman verrattuna entiseen, mutta parasta on se että pystyn siirtämään himoa myöhemmäksi esimerkiksi tärkeän tapaamisen vuoksi. Himo ei enää hallitse elämääni. Ei minun tarvitse sitä himoa peittää tai menettää seksiä sen vuoksi, vaan voin vain siirtää sitä niin että saan asiat hoidettua. Se on erittäin tärkeä saavutus.

Tämä teksti ei varmastikaan sinua auta lainkaan, mutta minä olen elävä todiste siitä että tuo paskamainen ongelma voidaan voittaa. Muista kuitenkin että voitto ei tarkoita sellaista että se olisi taaksejäänyttä elämää ja että olisi parantunut, niinkuin nuo toiseen ääripäähän addiktion vievät kieltäytyjät sanovat. Se on vieläkin minussa, mutta nyt on ne masennukset ja syyllisyyden tunteet pois ja tilaa on myös muulle elämälle jonka minä itse voin myös hoitaa. Tuo tyyli toimi minulla. En tiedä toimiiko se sinulla.

Vuosi pari sitten tapasin naisen jonka kanssa seksiä tulee harrastettua usein, mutta se ei tapahdu himosta vaan rakkaudesta ja välillä voi olla pitkiäkin kausia jolloin seksi ei edes käy mielessä. Syy siihen on myös selvä, minä saan sitä helposti, joten ei tarvitse paneskella varastoon, eikä siitä tarvitse tuntea häpeää että panettaa tai on pannut.

Muistan kyllä suhteen alussa kun olimme muuttaneet yhteen että sama vanha pelko siitä että seksiä en voisi harrastaa silloin kun haluan sai minut runkkaamaan ja panemaan varastoon, mutta kun tiedostin sen ongelman ja siitä puhuin naiselleni niin hän ymmärsi tilanteen. Hän onneksi ymmärtää masturbointini ja esimerkiksi pornon katselun. Sääliksi käy niitä addikteja jotka löytävät parisuhteen jossa puoliso ei tuollaista hyväksy.

Vielä sen verran kerron että minäkin yritin karttaa naisten läheisyyttä kun pyrin pääsemään tästä eroon. Kun ymmärsin oman ongelmani niin enää ei ole tarvinnut heitäkään pelätä että narahtaisi pettämään. Samalla myös arvostukseni naisia kohtaan on kasvanut. Joillekin entisille petikumppaneille olen myös sanonut ei:n, mikä on erinomainen saavutus.

Koko tämän paskan kanssa on kyllä saanut taistella sitten sen kymmenen vuotta, joten mistään lyhyestä poppakonstista ei ole kyse. Mutta ainakin omalla kohdalla vaikutukset ovat olleet pysyviä ja nyt voin nauttia elämästä paremmin eikä minun tarvitse väistellä mitään seksikkäitä tilanteita.