Kirjotan tähän

Tämä kirjoittamasi kirje voisi ihan hyvin olla myös minun kirjoittama. Omassa tarinassani toinen on vaan henkisesti niin lukossa ettei tunnista edes omia ajatuksiaan saati tunteitaan. Mikä sinulle saa sen surun puseroon?

kirjotin sulle tosiaan joskus ihan oikeasti kirjeen ja vielä sun nimellä että jos mulle tapahtuis jotain ja mä kuolisin ni joku löytäis sen ja sä saisit sen. Sitte joskus kun aattelin et mä tapaan sut mä annan sulle yhen mun cden. Jooh, oon mä ollu ihan oikeasti, vähän sekaisin ;)

Olethan ok. En nyt kyll tajuu ett mitä tein. Lähden nyt saunaan. moi

ole, mutta vastaan silti.
Kirjoitin joskus myös kirjeen hänelle, siltä varalta että minulle tapahtuu jotain, niin se annettaisiin hänelle. Joskus pidin sitä käsilaukussani minne meninkin.
Minullakin ehkä suurin halu ja unelma on se, että saisi istua hänen kanssaan kahden jossain rauhallisessa paikassa, olla vaan tai jutella.
Mutta tiedän, että asiat vaativat aina kahden ihmisen tahdon, siksi yritän ajatella, että se ei haittaa vaikkei niin käy. Vaikka siis tietyllä tavalla haittaa kyllä :) Mutta kunnioitan toisen tahtoa mikä se ikinä onkaan.
Oikeastaan olen kirjoitellut oikeita kirjeitä hänelle montakin. Ja yksi luontovalokuva minulla on, jonka aina tahdoin antaa hänelle. Olen sitten myös seonnut, jos nuo oli sinusta seonnutta :)

että tällaisen kirjoitat tänne, jos elämässäsi on todella tapahtunut sellaista, mihin tässä viittaat. Etkö usko, että hän olisi halunnut olla siinä osallisena? Toisen sulkeminen ulkopuolelle voi tuntua todella pahalta. Jos minä kuvittelen tuohon itseni toiseksi osapuoleksi, niin todella vaikeaa tätä on lukea. Toivon, että asiasi kuitenkin ovat nyt kunnossa, tai ainakin parammin. Nuku hyvin ja lähetä hänelle oikeasti jotakin.

jos oikeesti kaipaat mua, mutta et ole ilmeisesti uskaltanut kertoa sitä ääneen mulle, hiljaa mielessäs vaan oot pohtinut, oonko oikeessa?
Jos mulle ois ollu tuo sun kirjoitukses niin oisin mä kans ollu tippa linssissä...

hetken järjestää? Vai menikö se ohi?
Tilannehan on muuttunu sun näkökulmasta jo senkin takia, että samanlainen pettymys ei sua toistamiseen enää yllätä, ja toisestahan ei kai voi tietää sen enempää, muuta kuin, että muovaa ne kokemukset häntäkin.

sanoa kuin "tyhjää"...............Niin sanattomaksi veti. Olispa ollu mulle, mutta ei ehkä kuitenkaan! Oletko aivan varma että välillänne ei ole väärinkäsityksiä?

sun kirjeeseen joka on surullinen ja tulee sydämestä asti...pitempi kestoinen ihmissuhde??

meneekö viestisi miehelle vai naiselle?kuulostat mieheltä?Niin ja oliko teillä siis suhde vai olisitko muuten vain halunnut Hänen kanssaan jotain?

ja siksi ajatellut, ettei viestit ole mulle. Olen joskus itse ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin halunnut jonkun olevan mulle ystävän ja sitä kai yritin. Mutta en ole tietoinen, kuka olet, jos olen väärässä, voit kirjeitse ottaa yhteyttä ja sovitaan sitten asioista, mutta en tiedä, ymmärrämmekö toisiamme, toivottavasti.

olikohan tämä mulle?..mulla tuli vähän kyyneliä silmiin kun tämän ensimmäistä kertaa luin,
mutta..
arvaa vaan kuinka olen minäkin ollut surullinen, niin itseni puolesta kuin sinunkin..aika meni vain niin äkkiä eteenpäin ja..

olen tässä miettinyt, että oliko se tyhmää kertoa yhtäkkiä mitä tunnen, mutta ehkä en aikaisemmin ollut siihen valmis..olen muuttunut jonkin verran silloin aikaisemmasta.

hmm..haluaisitkohan vielä tutustua minuun? olisiko se vielä mahdollista?
en voi unohtaa sinua..

ja sanot tuolla myöhemmin, että kirjoitit minulle kirjeenkin ;) olisitpa vain antanut sen..olisitpa vain tullut luokseni, olisin todella arvostanut sitä, olisin ollut iloinen ja toivoinkin sitä aina.

huoh

tahtoisin niiiiiin jutella kanssasi, mutta taidetaan molemmat olla hieman ujoja ja "särkyneitä"

ota yhteyttä, jooko ;}

Ajettelin kirjottaa minäkin. Selailin näitä ja hiukan myöhään tänne nyt "raapustan" jotain. Olisin Todella halunnut istua ja jutella Kanssasi minäkin. Vaan pelkäsin, että et enää pitäisi minusta jos tuntisit minut "liian" hyvin. Myös arkuus ja "hölmöys" sekoittivat kuvoita ynnä eräät muut...ihmisetkin. Enkä ole koskaan osannut harkita mitä sanon ja pelännyt omaa kieltäni. Niiin. Turhaan mua pelkäät. Jos taas et ole Hän toivottavasti tuon lohtua jollekin, vaikka pelkäänkin taas pahinta...Älä kuitenkaan pure kauniita hampaitasi ;) No niin tuskinpa tätä kukaan lukee...