USA:ssa on 4 miljoonaa klamydiatapausta vuosittain, useimmiten alle 25 vuotiailla nuorilla aikuisilla ja nuorisolla. Klamydian aiheuttamat valtiolliset kustannuksetkin ovat huomattavia .lähinnä komplikaatioitten takia. Usein samalla henkilöllä on sekä gonokokki että klamydia. KLAMYDIA-inektiota aiheuttaa bakteeri, joka saa nimensä kreikkalaisesta sanasta chlamys â€cloak draped around the shoulderâ€: Intrasytoplasminen inkluusio (kappale) tapetoituu (draped) infektoituneen solun tumaan. Koska taudin oireet maskeerautuvat muitten tautien oireisiin, on klamydia tunnistettu sukupuolitaudiksi vasta viime aikoina. Vuonna 1957 pystyttiin bakteeri eristämään ja vuonna 1963 viljelemään. Mutta aluksi sitä luultiin virukseksi seuraavista syistä: Se on obligatorisesti intrasellulaarinen parasiitti - sen on välttämättä loisittava solun sisällä ja poikkeuksetta ihmissolussakin solun sisällä. Se ei pysty luomaan omaa energiaa (ATP), eikä se pysty kasvamaan keinotekoisessa elatusaineessa. Ainutlaatuisen lisääntymistapansa vuoksi sitä joudutiin aluksi luokittelemaan aivan erilleen. Sen takia taxonomisesti ottaen se sijaitsi joissain luetteloissa tunnettujen intrasellulaaristen parasiittien ryhmässä, rikketsioitten joukossa.
Klamydia on genomikooltaan 500-1000 kb ja sisältää sekä RNA että DNA-ainesta.
Organismi on myös erityisen herkkä lämpötilalle ja sen takia täytyy näytteet nopeasti jäähdyttää 4 C -asteeseen
Mitkä ovat klamydian virulenssitekijöitä?
Useakin tekijä vaikuttaa klamydian patogeenisuuteen. Klamydia vaatii siaalihappoa reseptorikseen, kun se kiinnittyy esim. silmään, nieluun ja genitaaleihin. Se pysyy pinttyneesti sellaisissa kehon kohdissa, joihin fagosyytit, T-solu ja B-solut huonosti pääsevät. Sillä on ainakin 15 eri serotyyppiä. Ne aiheuttavat taudin neljä päätyyppiä ihmisissä:
(1) ihmisten sokeuttavaa silmätautia endeemistä trakoomaa (serotyypit A ja C),
(2) seksuaalisesti välittyvää infektiota
ja siihen liittyvää ( ei sokeuttavaa) (3) inkluusiokonjunktiviittia (serotyypit D ja K), sekä
(4) lymfogranuloma venereum-tautia ( serotyypit L1, L2, L3).
Toinen virulenssitekijä on mikrobin ainutlaatuinen seinämärakenne, millä se voi estää fagolysosomisen fuusion fagosyyteissä ja käyttää fagolysosomia “pesänäänâ€. Soluseinämän oletetaan olevan Gram minus- tyyppinen, koska siinä on ulompi LPS (lipopolysakkaridikerros). Mutta siltä puuttuu peptidoglygaanikerros (PG), niinpä ei voida havaita muramiinihappoa eikä voida osoittaa vasta-aineita sitä kohtaan. Mutta se sisältää kuitenkin karboksyloitunutta sokeria, joka on muramiinihaposta poikkeavaa. Oletetussa rakenteessa on pääsiallisesti ulompaa proteiinikalvoa, joka on linkkiytyneenä disulfidisilloilla. Siinä on myös runsaasti cysteiinipitoista proteiinia (CRP), joka voi tehdä peptidoglykaanin virkaa. Tämä ainutlaatuinen rakenne sallii sille solunsisäiset jakautumiset ja extrasellulaarisenkin hengissäpysyminen
Klamydian ainut ehkäisy on kondomi.
Klamydia on genomikooltaan 500-1000 kb ja sisältää sekä RNA että DNA-ainesta.
Organismi on myös erityisen herkkä lämpötilalle ja sen takia täytyy näytteet nopeasti jäähdyttää 4 C -asteeseen
Mitkä ovat klamydian virulenssitekijöitä?
Useakin tekijä vaikuttaa klamydian patogeenisuuteen. Klamydia vaatii siaalihappoa reseptorikseen, kun se kiinnittyy esim. silmään, nieluun ja genitaaleihin. Se pysyy pinttyneesti sellaisissa kehon kohdissa, joihin fagosyytit, T-solu ja B-solut huonosti pääsevät. Sillä on ainakin 15 eri serotyyppiä. Ne aiheuttavat taudin neljä päätyyppiä ihmisissä:
(1) ihmisten sokeuttavaa silmätautia endeemistä trakoomaa (serotyypit A ja C),
(2) seksuaalisesti välittyvää infektiota
ja siihen liittyvää ( ei sokeuttavaa) (3) inkluusiokonjunktiviittia (serotyypit D ja K), sekä
(4) lymfogranuloma venereum-tautia ( serotyypit L1, L2, L3).
Toinen virulenssitekijä on mikrobin ainutlaatuinen seinämärakenne, millä se voi estää fagolysosomisen fuusion fagosyyteissä ja käyttää fagolysosomia “pesänäänâ€. Soluseinämän oletetaan olevan Gram minus- tyyppinen, koska siinä on ulompi LPS (lipopolysakkaridikerros). Mutta siltä puuttuu peptidoglygaanikerros (PG), niinpä ei voida havaita muramiinihappoa eikä voida osoittaa vasta-aineita sitä kohtaan. Mutta se sisältää kuitenkin karboksyloitunutta sokeria, joka on muramiinihaposta poikkeavaa. Oletetussa rakenteessa on pääsiallisesti ulompaa proteiinikalvoa, joka on linkkiytyneenä disulfidisilloilla. Siinä on myös runsaasti cysteiinipitoista proteiinia (CRP), joka voi tehdä peptidoglykaanin virkaa. Tämä ainutlaatuinen rakenne sallii sille solunsisäiset jakautumiset ja extrasellulaarisenkin hengissäpysyminen
Klamydian ainut ehkäisy on kondomi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.