siis en jaksa odottaa!

täälläkin on sellanen, mulla sentään ei ees viikkoja noin paljo niin haluaisin pienen käärön hoivattavaksi, muistan kanssa kun minulla on 2 lasta ennestään että en ollu näin kärsimätön niiden odotusaikana..nyt oon..

Minä odotan ensimmäistä, mutta kyllä täälläkin alkaa jo aika hidastumaan. Heinäkuu tuntuu todella kaukaiselta tässä vaiheessa. Mutta eihän tälle ajankululle mitään mahda, ei auta kun odotella. Onnneksi sentään mennään kevättä ja kesää kohti, eikä jotain pimeetä syksyä:)

Nyt on viikkoja 27 1 ja Kovasti jännittää koko ajan. Odotan niin innoissani kesää että aika ei meinaa kulua millään. Ja tämä saatanan talvi vaan jatkuu! Olisi jo niin mukavaa kun alkais tulla kunnon kevät. Luulen että tämä kyllä palkitaan kesällä ja voin sanoa että tämä kesä muuttaa kaiken, koko elämän. Ensimmäistä, ja myös viimeistä odotan joten täytyy nauttia raskaudesta koska en enään koskaan tätä koe.

Mä olen koko ajan luullut, että kakkosen odotus menisi jotenkin nopeampaa, kun ei enää ole sitä uutuudenviehätystä, ja esikoisen kasvua ja touhuja seuraillessa aika menee nopeasti.
Taidan olla väärässä. Tuleekohan tästä sittenkin piiiiitkä odotus?

Mä huomasin tossa viikko pari sitten että ollaan JO näin pitkällä ja silti sinne h-hetkeen on ikuisuus... Nyt viikkoja mulla 27 5. Ulos katsoessa kauhistelee lumen määrää ja kun miettii että vauvan pitäs syntyä keskellä kesää niin sinnehän on ikuisuus!!! Neljättä ootan ja nää muut pitää kiireisenä joten eiköhän se aika kulu nopeaan. Kevättä kaikille!!!

Erityisesti tuo, ettei tiedä mikä rv on menossa... Usein pitää alkaa laskemaan ja kalenteriin olenkin tehnyt merkintöjä sinne tänne, että on helppo siitä alkaa laskea :) Toisaalta minäkin odotan että olisi jo vauva syntynyt, toisaalta haluan vielä antaa jakamattoman huomion esikoiselleni ja odotan niin kovasti äitiysloman alkamista että saadaan olla ihan kahdestaan kotona päivisin!

kuukauden päästä. Koko raskauden ajan on tuntunut että aika kuluu niin hitaasti, nyt taas alkaa iskeä paniikkia että "apua, se vauva tulee jo niin pian!". Odotan esikoistani joten synnytys ja vauvan hoito, se on kaikki minulle sitten ihan uutta.

Keskity elämään äläkä anna kaikkien ajatusten olla vain raskauden ympärillä. Sillä tavalla se aikakin varmaan menee nopeammin, kun ei liikaa ajattele sikiötä.

En ehkä odota niinkään synnytystä, enkä sitä kääröä, vaan sitä, että pääsen eroon tästä möngertävästä mahastani. Minua ahdistaa, olen jo pari viikkoa lepäillyt kotona flussan kourissa pääsemättä oikein mihinkään. Haluaisin laittaa mahan vähäksi aikaa sivuun ja lähteä vaikka lenkille.

Ahdistaa, kun ei pääse esim. shoppailemaan. Olo on tukala, väsymys ja energiavajaus iskee nopeasti, maha painaa. Isoihin kauppoihin turha haaveille, pitäisi olla olla jotkut kärryt joilla voisi siellä ajella, lisäksi yksin en oikein uskalla lähteä, kun väsymys ja energiavajaus voi olla niin totaalinen, että en välttämättä jaksa ottaa moista riskiä. Tämä on ihan kauheaa!!!

Onneksi kevät lähestyy nopeasti tai se vain näyttää siltä. Aurinko paistaa sisälle niin lämpimästi, mutta ulkona on silti vielä niin kylmä talvi. Eikö noiden lumien pitäisi sulaa pois jo kuukauden sisällä?