Yliopistouudistuksesta

Työmies 23.1.1916

Kiiltosilitystä

Kuluneella viikolla yliopiston rehtori avajaispuheessaan neuvoi ylioppilaille, että hapan ja madonsyömä omena, joka on nieltävä, pitää kuvitella makeaksi ja terveeksi. Menee näet siten helpommin alas, eikä jälkeenpäinkään käännä mieltä.

Ei ihme, että rehtorista tuollainen neuvo ylioppilaille on näyttänyt tarpeelliselta. Sillä nieltävähän heidän on sellainen omena, koska kapitalismi ei heille parempaa anna. Se palkkaa koulunkäynnyttäkin väkeä käytännölliseen palvelukseensa, maksaen ainoastaan sellaisista ominaisuuksista, tiedoista, taidoista ja avustuksista, joista käytännössä on hyötyä sen eduille, siis etupäässä joko suoranaista tai ainakin välillistä apua kapitalistiselle voiton tavoittelulle. Mutta kun jo ruumiillisen voimansa myyminen kapitalististen etujen palvelukseen on valistuneelle ajattelevalle työntekijälle karvas omena, niin henkisen voimansa, jopa koko persoonallisuutensa myyminen siihen tarkoitukseen on sellainen pala, jonka hyvin käsitämme yliopiston esimiehen mielestä tarvitsevan kuvittelun kultausta. Siksi hän on nyt uskotellut ylioppilaille, että niissä käytännöllisissä palvelustoimissa, joihin heitä valmistetaan, voi esiintyä muka jotain oikein kaunista ja ylevää sisällystä: "ei kenellekkään siinä tehtäväsä, joka on tullut hänen osakseen, jos se vain oikein käsitetään, tarvitse puuttua sitä loistoa, sitä sankariteon jälkeä, jota nuoriso kaikesta, mihin ryhtyy, etsii".
---