http://primatejournal.blogspot.com/2006/12/fat-guy-sues-air-france-for-fattism.html
Oikeastaan tästä jutustä lähti mietiskelyni. Kuvan perusteella mies pistää lihavuutensa ihan leikiksi. Mutta silti tunsi itsensä nöyryytetyksi kun lentokenttävirkailija mittasi ympärysmitan yleisön nähden kun epäili ettei mahdu yhteen penkkiin.
Jotenkin tuntuu että miehet kuitenkin pystyvät paremmin laskemaan leikkiä ylipainostaan kuin naiset. Liekö syynä ylipäänsä naisilla ne kovemmat ulkonäköpaineet.
Mutta voisitteko vastailla miten suhtaudutte pilkkaan tai vitsailuun tai ihmettelyyn lihavuudesta. Ja kertokaa oletteko nainen vai mies. En minä tästä tieteellistä tutkimusta tee, ainoastaan epätieteellisen gallupin ;)
Oikeastaan tästä jutustä lähti mietiskelyni. Kuvan perusteella mies pistää lihavuutensa ihan leikiksi. Mutta silti tunsi itsensä nöyryytetyksi kun lentokenttävirkailija mittasi ympärysmitan yleisön nähden kun epäili ettei mahdu yhteen penkkiin.
Jotenkin tuntuu että miehet kuitenkin pystyvät paremmin laskemaan leikkiä ylipainostaan kuin naiset. Liekö syynä ylipäänsä naisilla ne kovemmat ulkonäköpaineet.
Mutta voisitteko vastailla miten suhtaudutte pilkkaan tai vitsailuun tai ihmettelyyn lihavuudesta. Ja kertokaa oletteko nainen vai mies. En minä tästä tieteellistä tutkimusta tee, ainoastaan epätieteellisen gallupin ;)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen nainen ja mä en ainakaan tollaista paitaa päälleni laittais.
Pilkkaa en hyväksy, ihmettely ärsyttää enkä muitten leikinlaskustakaan tykkää.
Minä ratkaisen puhutaanko mun kiloista vai ei
Kuinka ratkaiset kenen kiloista puhutaan ?
on täällä niin moneksi.
Toiset elävät ihan omaa elämäänsä ja toiset ovat elävinään omaa elämäänsä.
Siinä on valtava ero.
Helppohan se on joittenkin sanoa kun voivat valita kavereitaan.
Minua ainakin loukkaa kun ihan normaalikokoset työkaverit aina puhuu laihduttamisesta kun on muka neljä-viisi kiloa liikaa. Aivan kun osoitteleisivat sormella minua jolla on paljon enemmän kiloja liikaa. Ja kohta alkaa se kesävaatehöpötys. Eipä taaskaan voi osallistua aiheeseen. Enimmäkseen olen muutenkin vaan hiljaa työpaikalla.
Ystäviä on ihan muutama joita tapaan harv akseen. Näiden kanssa ei puhuta lihavuudesta mutta ehkä minä en ole heidän ykkösystävänsä. En ole löytänyt lihavia ystäviä enkä tiedä mistä etsisin. En mitään nettijuttuja vaan oikeita ihmisiä joiden kanssa voisi liikkua ulkona ja olla kuten muutkin.
Heikkoja itsetunnoltaan siitäkin syystä koska heillä on niin kovat ulkonäköpaineet ja puheet sitten sen mukaiset kovan luokan henkistä syrjintää.
itsetuntokysymyskin. Omani kannan tyylikkäästi. Minä olen tällainen ja jos ei käy, niin ei voi sitten mitään. Olen pehmeä nainen ja mieleltänikin avoin ja iloinen. Kuurille en käy, mutta silti katson, mitä syön eli mahdollisimman lisäaineetonta ja puhdasta lähiruokaa, ja jos kermaa käytän, niin sitten oikeaa, ei niitä lisäainesekoituksia. Parisuhteessakin elän nautintojen keskellä.
Olkaa ja nauttikaa siitä, mitä olette tällä hetkellä. Viis siitä, onko kiloja liikaa kymmenen tai kaks.
"Olkaa ja nauttikaa siitä, mitä olette tällä hetkellä. Viis siitä, onko kiloja liikaa kymmenen tai kaks."
Entäs jos liikaa on kakskymmentä, tai neljäkymmentä?
vaikka 20 lisäkiloa tyylillä, pitäisi ihan tosissaan tehdä asialle kaikin voimin jotain jo ihan terveyssyistä!
Ylipaino tappaa, tyly tosiasia. Mua jotenkin ahdistaa kun lihaville koitetaan hokea sitä :hyväksy itses tollasena ku oot ja kanna kilos ylväästi. Se on hiukan niinku sanottais että joo tee vaan sitä kuolemaa rauhassa.. ehkä hieman kärjistetty juttu mutta ylipainoa ei mun mielestä ajatella normaalina asiana ja peilata vain muiden ihmisten ajatusten kautta ja ulkonäköasiana. Se on terveysasia!
Kiitos ja anteex.
mutta aina ei ole helppoa tehdä jotakin. Erityisesti, jos on kilpirauhasen vajaatoiminta, niin jostain syystä se laihduttaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Itselläni on kokemusta laihdutuksesta ennen ja jälkeen vajaatoiminnan ja omalla kohdalla totuus on, että laihdutus oli sikahelppoa silloin ennen, mutta nyt se ei enää onnistu. Siksi on jo mielenterveydellisistä syistäkin syytä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vaikka sitten menisi hautaan aiemmin, mutta onpa ainakin iloinen mieli.
ole lääkkeitä olemassa? Itse ainakin käytän kilpirauhasen toimintaan vaikuttavaa lääkettä mutta ihan toiseen sairauteen.
Ymmärrän, että sen ajan kun niitä kiloja vielä kantaa, pitää kulkea rinta rottingilla kuten ennenkin, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan ja hyväksyä sitä ylipainoa. Hyväksy siis itsesi, älä ylipainoasi! Mukavaa keväänjatkoa, ja muista, että monta pientä askelta on kohta yksi iso harppaus =)
Meillä miehellä on ylipainoa n. 25kiloa, mutta hän on roteva ruuminrakenteeltaan joten hän ei ole mikään "pullukka". Minua ärsyttää kun tuntuu siltä että lähes kuka vaan kokee oikeudekseen kommentoida mieheni painoa, myös minun sukulaiset niinkuin myös mieheni ystävät. Jatkuvasti tulee kommenttia että "onpa jaska ollut taas ruoka-aikaan kotoa" jne. Mieheni sanoo että ei se häntä loukkaa, oikeassahan he ovat mutta itse koen huomautukset loukkaaviksi, varsinkin kun asiaa hoetaan. Miksi miehillä saa kiusata painosta mutta naisia ei?
Sinulle joka kirjoitit että sinua ärsyttää että työkaverisi valittavat 5 liikakilosta kun itselläsi on enemmän pudotettavaa, haluan sanoa että kyseessä ei ole mikään kilpailu että vaan se jolla on eniten liikakiloja saa valittaa asiasta. Kyse on siitä että milloin ja missä painossa kukin tuntee itsensä hoikaksi. Anopillani on 20 kiloa liikaa ja hän on sinut vartalonsa kanssa, itse olen ihannepainossa mutta vatsamakkara vauvan jäljiltä häiritsee niin paljon että en koskaan pukeudu piukkaan paitaan ja peittelen vatsanaluetta vaikka olisin toppavaatteissa. Yhteenvetona tarkoitan siis että jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana, enkä usko että työkaverisi ajattelevat pahaa sinusta, heilläkin on oikeus olla tyytymättömiä omaan vartaloonsa, se ei ole ylipainoisten etuoikeus.
Mikä se on se ihannevartalo, joka tuntuu olevan kaikilta hukassa? Koko ajatus jostakin mainoksista ja hömppälehdistä saadusta, nuoresta ja treenatusta vartalosta on aivan älytön. Ikää tulee, ja elämä tuo erilaisia fyysisiä muutoksia, vaikka kuinka rimpuilisit!
Parasta olisi lakata vertaamasta itseään noihin epärealistisiin ihanteisiin, ja pyrkiä sellaiseen terveeliseen ja mukavan olon antavaan painoon.
Tämä kyllä onnistuu suurimmalta osalta, kun lopettaa itsesäälissä rypemisen ja tarttuu valittamisen sijasta toimeen! Lisäksi kannattaa seurata syömisiään, olla itselleen rehellinen ja asettaa selkeät tavoitteet, joihin pyrkii.