kohta 20v mies, olen tuntenut itseni alakuloiseksi ja muista eristäytyneeksi jo pidemmän aikaa. Ahdistaa ja masentaa kovasti. Väsyttää enkä saa mitään aikaiseksi. En osaa nauttia mistään tekemisestä kunnolla, nuorempana urheilin ja lenkkeilin ja pidin siitä tosi paljon, nyt en saisi itseäni pakotettua lenkille edes kirveen kanssa. Mikään ei muutenkaan tunnu kiinnostavan, ei uusi eikä vanha. Hetket, jolloin tosissani huomaan nauttivani jostain ovat harvassa. Myöskään uusien ihmissuhteiden luominen on käytännössä mahdotonta, en pidä yhteyttä edes vanhoihin kavereihin enää. Ei vain kiinnosta ihmiset...
Jokainen päivä menee surullisen hitaasti eteenpäin ja odotan vain yötä että pääsisin sänkyyn jos vaikka säälistä saisin unta.
Armeijasta ei tullut mitään, se vain pahensi ahdistusta kunnes sain pitkän prosessin jälkeen haettua lykkäystyä. Siellä sain diagnoosin F32 eli masennus (ei siis ennen olla todettu mitään). Siellä kun tekivät sen Beckin masennustestin niin arvioitiin keskivaikea masennus.
Sain lähetteen kotikuntani terveyskeskukseen, josta niiden piti soittaa minulle. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut vaan sain kirjeen, jossa luki "emme saaneet teihin yhteyttä puhelimitse. Jos tarvitsette apua hoitoon niin ottakaa yhteyttä terveyskeskukseen." tai jotain tollaista.
Olin ihan varautunut siihen puhelinsoittoon, ja nyt mua pelottaa mennä sinne sairaalaan, joten vähän vastauksia kaipaisin.
Mitä ensinnäkin tapahtuu kun menen vastaanotolle ja kerron tapauksesta? Pääsenkö heti lääkärille vai tuleeko aika kuukauden päähän?
Olen vähän ennakkoluuloinen lääkkeistä... Onko niistä tosiaan enemmän hyötyä kuin haittaa vai onko haittaa ollenkaan? Kuka, miksi ja koska lääkkeitä määrätään? Paljonko lääkkeet maksavat? En ole miljonääri...
Mihin muuhun kannattaa varautua jos sinne sairaalaan menee?
Jokainen päivä menee surullisen hitaasti eteenpäin ja odotan vain yötä että pääsisin sänkyyn jos vaikka säälistä saisin unta.
Armeijasta ei tullut mitään, se vain pahensi ahdistusta kunnes sain pitkän prosessin jälkeen haettua lykkäystyä. Siellä sain diagnoosin F32 eli masennus (ei siis ennen olla todettu mitään). Siellä kun tekivät sen Beckin masennustestin niin arvioitiin keskivaikea masennus.
Sain lähetteen kotikuntani terveyskeskukseen, josta niiden piti soittaa minulle. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut vaan sain kirjeen, jossa luki "emme saaneet teihin yhteyttä puhelimitse. Jos tarvitsette apua hoitoon niin ottakaa yhteyttä terveyskeskukseen." tai jotain tollaista.
Olin ihan varautunut siihen puhelinsoittoon, ja nyt mua pelottaa mennä sinne sairaalaan, joten vähän vastauksia kaipaisin.
Mitä ensinnäkin tapahtuu kun menen vastaanotolle ja kerron tapauksesta? Pääsenkö heti lääkärille vai tuleeko aika kuukauden päähän?
Olen vähän ennakkoluuloinen lääkkeistä... Onko niistä tosiaan enemmän hyötyä kuin haittaa vai onko haittaa ollenkaan? Kuka, miksi ja koska lääkkeitä määrätään? Paljonko lääkkeet maksavat? En ole miljonääri...
Mihin muuhun kannattaa varautua jos sinne sairaalaan menee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että olisit menossa tk:n. lääkärin vastaanotolle.
Soita ihmeessä sinne tk:n ja varaa aika lääklärille, hoito järjestyy sitten sen vastaanottokäynnin mukaan. Sitä ei kukaan osaa sanoa millainen ruuhka siellä on ja katsotaanko sinut akuuttipotilaaksi ym. Se kaikki selviää soittamalla omaan terv.keskukseen.
Lääkkeitä on eri hintaisia ja lääkkeet määrää aina lääkäri, kellään muulla kun ei ole reseptin kirjoitusoikeutta. Lääkäri arvioi sitten mahdollisen lääkityksen tarpeen.
Lääkitys yksistään ei useinkaan auta, vaan terapia siihen rinnalle.
Soitahan ja hae apua itsellesi, kyllä se siitä
Ei sielä mitään kamalaa tapahdu, kysellään yleensä elämäntilantesta ja mielialasta, saattavat tehdä toisenkin "rastiruutuun"-testin ja sitten saat varmaan ajan arviointipolille, jossa edelleen kartoitetaan tilannetta, tai keskusteluajan sairaanhoitajalle tai psykologille. Lääkkeet tarvitset jotta pystyt ajattelemaan selkeästi ja saat itsesi vastaanottamaan apua jota siellä tulevat tarjoamaan. Niillä on varmaan joku vanha puhelinnumero, joten soitapa sinne ja kerro uudet yhteystietosi ni saat elämäs alkuun :) Lääkkeet ei oo minusta olleet kalliita ja minä se vasta köyhä olenkin. Joitain sivuvaikutuksia saattaa alussa olla, mulla ei ollut muuta kun toimintakyvyn palaaminen normaaliksi. Lääkäri määrää lääkkeet jos katsoo tarpeelliseksi, ota ja kokeile niin säästyt paljolta kokemaltani. Riittänee kun yksi on kiivennyt joka puuhun perse edellä, ei tarvitse kaikkien tehdä perässä...
mulla ihan sama fiilis, mikään ei kiinnosta, tunnen itseni sikaväsyneeks aina,en iloitse enää mistään, ainoastaan töissä pystyn jotenkin pätemään,tuttuja ei paljon ole,en harrasta mitään, itken usein yksinäni, tunnen vihaa muita ihmisiä kohtaan, minun on vaikea lähteä kämpästä ulos kun en tiedä minne menisin ja miksi, pelkään kokoajan vanhempieni kuolemaa, mietin usein että näin tylsää elämää ei pystyisi kukaan muu elämään kuin minä...
Lääkkeitä kuitenkaan en haluisi alkaa käyttämään, koska tiedostan kokoajan tilanteeni ja haluaisin tehdä tiettyjä asioita.En ole ihan tyystin menettänyt kiinnostusta asioihin.Mä olen monta vuotta ihmetellyt tätä olotilaani,ihmettelen varmaan hautaan saakka, yksin.
Millaista masennusta tämä on? Onko tämä edes masennusta vai jotain muuta? En ole menettänyt kaikkea elämähaluani/-iloani, vaikka suurimman osan ajasta siltä tuntuukin.
Mutta mua ahdistaa ihan vitusti. On ahdistanut pitkän aikaa nyt. Semmoinen tunne että sydän tykyttäis kokoajan kahtasataa, tuntuu kuin rintakehä olisi vedetty ruuvipenkkiin tosi kireälle eikä pysty hengittämään kunnolla. Ei pysty nukahtamaan.
Elämän laatu on huonoa vaikka nautinkin joistakin asioista.
"Mä olen monta vuotta ihmetellyt tätä olotilaani,ihmettelen varmaan hautaan saakka, yksin."
lainaan puhujaa. vastatkaa joku viisas, mikä mussa on vikana?
tuleeko sulle ne ahdistukset sillälailla yht`äkkiä vai onko se sellaista jatkuvasti mielessä kaihertavaa surua ja vitutusta??
Jos meinaa ne olotilat tulee selkeästi voimakkaimpina välillä niin katsoppas tämä linkki: http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2511&index=A&page=1&article=2118
Mun mutsillani on todettu tuo paniikkiahdistus ja hän syö lääkkeitä siihen.Itselläni ei tule mitään varsinaisia "piikkejä" siihen vitutukseen, se on vaan kokoajan läsnä.Ajattelen tavallaan sitä kokoajan. Muiden ihmisten puheet omista menemisistään ja hienosta elämästä ottavat päähän ihan jumalattomasti.Miksei mun elämä vois olla sellaista? Miksen osaa ajatella, että ihan sama mitä muut must ajattelee, nyt teen näin,koska haluan tehdä?
Joskus must tuntuu et tää surkeus on osaks vaan saamattomuutta ja laiskuutta mutta sitte huomaan, että ei helvetti, mä en uskalla tehdä asioita, kun pelkään että mut jotenkin torjutaan tai joku kattoo et mikä vitun luuseri tossaki yrittää jotain. Mä tavallaan meditoin itteäni alitajuisestikin kokoajan siihen paskaan olotilaan tyyliin..ei sun kannata ees yrittää mitään, kumminkin se menee päin persettä, parempi kun itkee neljän seinän sisällä vaan omaa kurjuuttaan..
On tää hitto vie vaikeeta tää eläminen..=(
joka saattaa olla myös meidän kohdalla aika pätevä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistynyt_ahdistuneisuushäiriö
Mä luulen ,että mä oon aikalailla just tätä sorttia..
Ja yllätys yllätys, jotain masennuslääkkeitten tapaista tähänkin suositellaan. Missään ei puhuta, pääseekö tällaisesta ikinä itsekseen eroon ilman lääkkeitä.Todennäköisesti ei, kun mäkin olen vuosia jo ollu apaattinen ja tiedostanut ongelman.
Lähinnä ahdistus on kokoajan läsnä. Välillä niin voimakkaana että on pakko vaan istua alas/mennä maaten ja voivotella kunnes se taas rauhoittuu... En uskalla kyllä ihan paniikkihäiriöksi tuota leimata, 'pelon tunne' ei oikeen täsmää tuntemuksiini. Ei silti suljeta pois tuotakaan vaihtoehtoa.
Mutta tuo yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vaikuttaa kyllä tutulta. Eivät lääkkeetkään minua pelota jos ne kerta toimivat...
Jos huomenna saisin aikaiseksi soittaa tai jopa käydä terveyskeskuksessa. kiits avusta.
mutta muista sitten yks asia, jos reseptiä lykkäävät sulle. masennuslääkkeiden yleisin haittavaikutus on seksihalujen katoaminen niin naisil ku miehilkin.Sano siellä, ettet halua lisää ahdistuneisuutta siitä asiasta.Mun yks kamu meinaa menos lääkäriin just siks, että haluaa napeista eroon kun ei vehje toimi.
No mut jos jaksat, ni kerro miten kävi..mua kiinnostais tietää..josset, ni mukavaa kesänodotusta! =)
saanut aikaiseksi mennä lääkäriin. Yritän huomenna uudestaan. Jotenkin pelottaa ees soittaa sinne...
pitkällä, kun oot ees harkinnu soittamista.mä en o vielä saanu sitä ajatustakaa aikaseks..