Hei.. Olen ollut pitkään todella ahdistunut, en tiedä mihin suuntaan minun pitäisi lähteä. Työasiat painavat ehkä tällä hetkellä eniten. Olen kohta kolmekymppinen ja työtön edelleen ammateista huolimatta, ja tulevaisuus näyttää pelottavalta. En ole varma myöskään kumppanistani tai asuinkaupungistani, ovatko nämä minulle oikeita..
Olisin hyvin, hyvin kiitollinen, jos joku voisi katsoa minulle vähän suuntaa elämälleni. Olen yrittänyt tulkita omia korttejani ja riimuja, mutta ne kertovat vain sen mitä jo tiedän eivätkä anna varsinaista suuntaviittaa.
Kiitos.
Olisin hyvin, hyvin kiitollinen, jos joku voisi katsoa minulle vähän suuntaa elämälleni. Olen yrittänyt tulkita omia korttejani ja riimuja, mutta ne kertovat vain sen mitä jo tiedän eivätkä anna varsinaista suuntaviittaa.
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt on työnsaannissa vaikea aika. Sen verran kokemusta sinulla kuitenkin on, että työtä kannattaa hakea. Noudata Työvoimatoimistossa tekemääsi työnhakusuunnitelmaa, se on kelpo paperi, johon kannattaa uskoa.
Työtä aukeaa myös vapaaehtoispuolelta, ensin vapaaehtoistyössä, siitä vähitellen poikii pieniä työkeikkoja.
On tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista erityisen hyvin hankalina aikoina. Muuten kuormitat läheisiä ja yhteiseloon tulee kitkaa.
Asuinpaikan vaihdos ei ole nyt ajankohtainen ja kumppanin kanssa on parempi kuin yksin. Arki pitää kiinni elämän menossa, tehkää arjesta hyvää toinen toisellenne.
Alkoholi nousee kuvioon uhkana jossain muodossa, mahdollisesti olet kärsinyt jonkun läheisen liiasta alkoholinkäytöstä ja se on vaikuttanut itsetuntoosi - et ole saanut aikaa ja huomiota kun olisit tarvinnut.
Ahdistuneisuuteen auttaa säännöllinen liikunta raittiissa ilmassa, kahvin juonnin vähentäminen, alkoholin jättäminen kokonaan pois kunnes ahdistusoireita ei ole. Säännölliset nukkumaanmenoajat ja heräämiset ovat työttämälle tärkeät, niistä kannattaa huolehtia että elämään tulee rytmiä.
Vuoden sisään tilanteesi on huomattavasti valoisampi ja parempaa kohti mennään, kunhan itse teet hyvän elämän eteen sen mikä nyt on mahdollista.
Kiitos kun huomioit minua ja annoit toivoa :) Eikä minulla aina noin pahasti mene mitä ensimmäisessä viestissä annoin ymmärtää, mutta ajoittain on todella vaikeaa ja tulevaisuus näyttää pimeältä.
Tiesit aivan oikein, olen kärsinyt äitini pahasta alkoholismista lähes koko ikäni, ja nyt kun hän on ollut pari vuotta raittiina, niin siltikin asia hallitsee mieltäni, pelkään koko ajan että se helvetti alkaa taas. Toki yritän myös nauttia tästä tilanteesta ja toivon hartaasti että hän pystyy olemaan juomatta lopun ikänsä!
Tuota vapaaehtoistyötä voisinkin harkita, kuulunkin muutamaan järjestöön mutta ei ole tullut lähdetyksi mukaan toimintaan.
Kiitos vielä ja aurinkoista kevään odotusta :)