Nyt olis tällainen tilanne: olen noin kolmekymppinen mies ja ihastunut syvästi itseäni vähän vanhempaan naiseen, joka on samassa työpaikassa. Asemamme ko. työpaikassa ovat sellaiset, etten voi ilmaista tunteitani hänelle, koska se hankaloittaisi molempien asemaa siellä. Toisekseen, tuo nainen ei todennäköisesti pidä minusta liiemmin, tuntuu suorastaan välttelevän.
Eli siis, tuo nainen kannattaisi unohtaa hetimmiten. Mutta mites sen teen? Olen yrittänyt ajatella hänestä kaikkea ikävää, muun muassa korostanut päässäni tuota, että hän välttelee minua eikä ole paskan vertaa kiinnostunut. Vaan ei auta. Muut naiset eivät saa minua nyt syttymään, eikä ajatuksissa pyöri kuin tämä yksi nainen. Ja se, että vältteleekö hän minua, vai kuvittelenko vain...
Hyvät neuvot olis tarpeen. Tämä tilanne on kohtalaisen rassaava!
Eli siis, tuo nainen kannattaisi unohtaa hetimmiten. Mutta mites sen teen? Olen yrittänyt ajatella hänestä kaikkea ikävää, muun muassa korostanut päässäni tuota, että hän välttelee minua eikä ole paskan vertaa kiinnostunut. Vaan ei auta. Muut naiset eivät saa minua nyt syttymään, eikä ajatuksissa pyöri kuin tämä yksi nainen. Ja se, että vältteleekö hän minua, vai kuvittelenko vain...
Hyvät neuvot olis tarpeen. Tämä tilanne on kohtalaisen rassaava!
Vastaukset 13
Vanhimmat
onko hän varattu? ;)
Ei tietääkseni ole. Varmaa faktaa minulla ei ole, mutta vahva käsitys on, että olisi eronnut.
Ja vaikka oliskin varattu, niin hittoakos sekään auttaisi. Kun sitä ihastuu, niin sitä sitten ihastuu.
Oi miksi se nainen on sinulle väärä?
Sen työnkö takia? Miksi näin?
Valtaosa aikuisten romansseista alkaa työpaikalta, ei siinä ole mitään outoa. Tiedän lukemattomia ihmisiä, jotka ovat tavanneet toisensa työpaikalla. Voihan työpaikkaa vaihtaa, jos siltä tuntuu.
En oikein tarinastasi ymmärtänyt miksi se nainen olisi sinulle niin kovin väärä?
En minä ainakaan ihastu kovin usein, joten ei kai väärää ihastumista siinä mielessä ole. Vai oletko sellainen ihminen, joka ihastuu helposti.
Vai ajatteletko sinä sitä, että jos teillä olisi suhde ja se päättyisi, niin sitten olisi ikävä olla samassa työpaikassa. Eli silloin et ole tosissasi kiinnostunut jos ennakoit suhteen päättymistä.
Mutta, miksi tuo olisi väärä ihastus?
"Mutta, miksi tuo olisi väärä ihastus?"
Ensiksikin, en todellakaan ihastu usein. En ainakaan näin syvästi.
Ja miksikö nainen olisi väärä? Noh, hän on tavallaan esimieheni. Tarkemmin en oikein voi tässä kertoa, koska anonymiteetti voisi vaarantua :)
Eli siis tunteiden ilmitulo aiheuttaisi ongelmia sekä Hänelle, että minulle. Joten tästä mielentilasta olisi päästävä eroon. Eikä oloa tietenkään helpottaisi sekään, että jos menisin tunteeni kertomaan tälle naiselle ja tulisin sitten torjutuksi. En ole tuolla työpaikalla enää kuin syksyyn asti, mutta olisi siinäkin sitä kituuttelemista torjuttuna poloisena tämän naisen silmien alla..
Ei hitto, olo on kuin jollakin helvetin teinillä, vaikka olen jo vanha kolmekymppinen äijä. Kyllä tuo tunne vaan ihmisen sekaisin saa. Ja aina minä haksahdan vääriin kohteisiin.
Yritä nyt jaksaa sitten pakertaa syksyyn asti. Äkkiä se aika loppujen lopuksi menee, kesälomat vievät ajatuksesi jo muihin asioihin.
Jos sinusta tuntuu, ettet halua kertoa hänelle tunteistasi ja näet tilanteen toivottomana, niin varmaan on sitten parasta vaan päivä kerrallaan yrittää unohtaa ja tehdä muita asioita.
Jotkut ihmiset eivät edistä ihastuksiaan ja toiset taas ottavat riskejä. Ihmiset ovat niin erilaisia.
"Jos sinusta tuntuu, ettet halua kertoa hänelle tunteistasi ja näet tilanteen toivottomana, niin varmaan on sitten parasta vaan päivä kerrallaan yrittää unohtaa ja tehdä muita asioita."
...toisaalta haluaisin kertoa Hänelle, mitä minä ajattelen, mutta nyt niin ei voi tehdä. Ehkä sitten työsuhteen päättyessä? Jotenkin olisi mielestäni reilua Häntäkin kohtaan, että tietää tunteistani. Onhan ko. naisella oikeus tietää, kuinka Hän on vaikuttanut tunteisiini ja ajatusmaailmaani ja kuinka upea ja ihastuttava nainen Hän on.
En tiedä, on tämä vähän tällaista. Välillä jo näytti, että ihastuminen laantuu, mutta sitten kun näen Hänet taas palaveeraamassa jonkun muun miespuolisen työntekijän kanssa, tulen taas ihmeellisellä tavalla "mustasukkaiseksi" ja tunne palaa ennalleen.
Ei ole helppoa. Nää on näitä tunteita, mitä järjellä ei kertakaikkiaan pysty kontrolloimaan. Tuo ihastukseni kohde on vaan niin ihana, Hänen kanssaan on helppo jutella asioista, minun on helppoa olla oma itseni Hänen seurassaan, ja kauniskin Hän on lisäksi. Ne silmät...
Niin, jos se nainen on eronnut, niin voi olla että hänkin on varovainen miesten suhteen.
Itse olen myös nainen ja eronnut ja vaikutan varmaankin aika neutraalilta kaikkia miehiä kohtaan, joten käytöksestä et voi tehdä mitään johtopäätöksiä.
Jos rohkaiset mielesi ja kerrot hänelle tunteistasi, esim. viimeisinä hetkinäsi siellä niin eihän sinun sitten tarvitse jäädä sinne.
On se toisaalta sääli, jos on noin voimakkaita tunteita eikä asiaa sitten voi edistää.
Kait se on totuus kerrottava sitten viimeistään, kun jätän työpaikan taakseni. Tai sitten sopivan tilaisuuden tullen pelisilmää käyttäen aiemminkin.
Aika turha tätä salatakaan on, kun mitään menetettävää ei ole, kerran sitä vain eletään, ja pahimmassa tapauksessa voi jäädä loppuiäksi kaivelemaan, kun ei suutaan saanut auki.
Kyllä se harmittaisi enempi jos jättäisi sanomatta.
Mutta, sinähän sen päätöksen teet uskallatko kertoa hänelle vai et. Vaatiihan se rohkeutta. Kaikilla ei sellaista ole.
kertoisin heti! On parempi päästä ihastumisen tunteensa kanssa eteenpäin, vaikka riski olisikin, että tulee torjutuksi. Usko, Hän osaa käsitellä asian oikeinpäin....eikä varmaan loukkaa Sinua eikä saata Sinua noloon tilanteeseen...rohkaise itsesi!
Kai teillä on jotain työpaikan virkistäytymisjuhlia tai muita yhteisiä illanviettoja, siellä voit hakea häntä tanssimaan ja siinä samalla voit vähän jutustella. Huomaat kyllä, miltä hän vaikuttaa. Etkä tietenkään saa juoda itseäsi humalaan, yritä käyttäytyä fiksusti.. En menisi kyllä ihan tuosta noin vaan kertomaan esimiehelle tunteistani, jos ne oikeesti on vakavia. Jos mietit työpaikan vaihtamista, niin lähtökeskustelussa voit kertoa hänelle, että haluaisit mennä hänen kanssaan syömään tai kahville tai elokuviin tai jotain vapaa-ajalla, koska hän on hyvin kiinnostava henkilö etc..
Minulla oli joskus aikoinaan työpaikkaromanssi erään itseäni kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa, minä en ollut hänen esimiehensä mutta kuitenkin korkeammassa asemassa, eikä siinä sinänsä ollut ongelmaa. Mies lähetti minulle hauskoja tekstareita ja soitteli silloin tällöin, ja aloimme seurustelun, kun hän oli tarjoutunut hakemaan minut, kun menin ystävieni kanssa ravintolaan. En tiennyt oliko hän tosissaan kyytitarjouksestaan, mutta soitin kuitenkin ja siitä se sitten lähti. Seurustelumme jatkui noin vuoden sen jälkeen, kun molemmat olimme vaihtaneet työpaikkaa, mutta elämäntilanteidemme takia suhteesta ei koskaan voinut tulla sen enempää. Edelleen ollaan hyviä kavereita..
näppinsä erossa, jos on varattu. Ja jos ei osoita kiinnostusta sinua kohtaan niin ei ole siis kiinnostunut.
pidä vaan suusi kiinni tunteistasi, kun olet noin juttua vastaan kuitenkin. Ei ole mitään järkeä toisenkaan kannalta alkaa sepittään mitään rakkauksia, kun tekojen tasolla olet täysin sitä vastaan. Olisit mies, joka antaisi ymmärtää antamatta, eli silkka pelimies, vakavaa tarkoitusta sulla ei ole ja ei tule olemaankaan. Eli jätä nainen nyt rauhaan, toivottavasti hän löytää jonkun oikeasti itselleen oikean.
Ja vaikka sä kuvittelisitkin et kertomalla asia helpottuis, niin ei sun asenne ole yhtään sellainen, et vaikuttas helpottuvan. Haluat vain kaataa omat hankalat tunteet hänen niskaan, mitä hän ei tietenkään ansaitse.
Naisena, jos joku mulle tulis kertoon, et on rakastunut, mutta ei sitten mitään, voisin katsoa vähän että miksi tulit edes sanomaan?