Miksi kannattaa antaa mennä, ihastua, rakastua, kärsiä?
Minäpä keron teille.
7 vuoden aikana opin piilottamaan tunteeni, olemaan vahva. "Älä järkyty, älä itke, älä näytä Mitä sisälläsi liikkyy, näyttele" olivat minun mottojani. Luulin tunteita heikkoudeksi. Elämä ravisteli oli pakko kestää, olla perheen vahva ja käytännöllinen.
Toinen vanhemmistani kuoli, en itkenyt hautajaisissa kertaakaan. En voi surra.
Minä minusta tuli?
18-vuotias tunnevammanen erakko ja kyynikko, joka antaisi mitä tahansa pystyäkseen ihastumaan tai rakastumaan.
Olkaa onnellisia onnettomastakin rakkaudesta:)
Minäpä keron teille.
7 vuoden aikana opin piilottamaan tunteeni, olemaan vahva. "Älä järkyty, älä itke, älä näytä Mitä sisälläsi liikkyy, näyttele" olivat minun mottojani. Luulin tunteita heikkoudeksi. Elämä ravisteli oli pakko kestää, olla perheen vahva ja käytännöllinen.
Toinen vanhemmistani kuoli, en itkenyt hautajaisissa kertaakaan. En voi surra.
Minä minusta tuli?
18-vuotias tunnevammanen erakko ja kyynikko, joka antaisi mitä tahansa pystyäkseen ihastumaan tai rakastumaan.
Olkaa onnellisia onnettomastakin rakkaudesta:)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sydäntä oikein särkee kun luen rivejäsi! Minäkin olen vahva ja työjyrä, kaikenkestävä ja aina hauska. Mutta arvaa miten tyhjää sisälläni on?
Niinpä päätin lähteä itseni kanssa (=hyvässä seurassa!) lomalle - menen joulun ja uuden vuoden välillä yksin Islantiin. Enkä ole elämässäni matkustanut yksin!
Aion ensin tyhjentää patterini täysin ja itkeä muutaman kierroksen. Sitten aion tankata energiaa uudelle vuodelle!
Olen päättänyt avautua tunteilleni uudella vuodella: etsiä sitä mitä tarvitsen ja olla oikeiden ihmisten kanssa täysin avoin.
Mitä jos sinäkin tyhjentäisit kaiken sen vanhan "moskan" akustasi ja lupaisit kaikkea hyvää itsellesi? Nauti omasta itsestäsi - ja muutkin huomaavat että olet onnellinen itsesi kanssa. Se mitä heijastat ulospäin tulee varmasti takaisin!!! Rakkaudella, K
Tuo minunkin pitäisi kaiketi tehdä, käydä tyhjentämässä akku vanhasta moskasta ja ladata uutta energiaa. Tuntuu että hinaan kaiken aikaa kauheata painolastia mukanani jota en vain osaa purkaa ulos. Vuosien saatossa olen kasannut itselleni sellaisen suojamuurin että saa olla todellinen mestari-ihminen että todella näkee millanen minä ihan oikeasti olen, sillä mitään muuta minä en pelkää niin paljoa kuin sitä että menettäisin taas ihmisen josta välitän ja jos kukaan ei pääse liian lähelle niin eihän minulle käy huonosti...
""Älä järkyty, älä itke, älä näytä Mitä sisälläsi liikkyy, näyttele" olivat minun mottojani."
Hassua mulla on samat motot.
Näin tunteet haavoittuvuutena, joten yritin tappaa ne kunnes huomasin sen mahdottomaksi. Toki ne voi kätkeä ja pitää sisällään, mutta siellä ne edelleen ovat.
Tunteettomuus ei ole vahvuutta vaan heikkoutta. Pelkoa tulevansa satutetuksi. (Ainakin minun tapauksessani.)
Minuakin vaivaavasta kyynisyydestä on kyllä vaikea luopua.
Olet 18. Sinulla on aikaa.
Toivottavasti pääset tunnesolmuistasi eroon.
tekstisi on aivan kuin omaani ollessani sinun ikäinen...nyt liki nelikymppisenä vuosia tunteitani pantanneena ja aina vahvana osapuolena olleena kävi niin että yksi mies mursi tunteitten muurin ja ajattelin että nyt jos koskaan.....en tiennyt miten paljon ihania tunteita voi toista kohtaan tuntea ja miten paljon se sattuu kun huomaa että luotti liikaa tai liian aikaisin. Tai miten ihmeessä saa sen kaiken tunteen tukahdettua ja sullottua taas takaisin johonkin mistä se pääsi hetkeksi valloilleen?
Silti...."vaikka se sattuu niin vaikeroi en" en vaihtaisi tätä kokemusta pois. Siis älä panttaa tunteitasi vaan elä, se ei aina ole ruusuista mutta sitä se ei ole myöskään ilman tunteita.
Tsemppiä eteenpäin!